Saksalaiset ovat hulluna parsaan ja se näkyy täällä Berliinissä kaikkialla. Kauppojen tiskit notkuvat sitä eri kokoisina ja jokaisessa kaupunginosassa on kojuja, joista parsaa voi ostaa sesongin ollessa kuumimmillaan ihan kotikulmilta. Saksalaiset ovat hyvin tarkkoja parsansa suhteen, se ei saa olla 1-2 päivää vanhempaa. Ja toden totta, täällä parsa maistuu aivan erilaiselta kuin kotimarkettini tiskillä Suomeen matkustaneet ja viikon maanneet kaverinsa.

Koska olemme Berliinissä parhaaseen parsa-aikaan, olemme päättäneet ottaa sesongista myös kaiken irti. Onhan meitä reissussa kaksi kulinaristia, jotka arvostavat hyviä raaka-aineita.

 

Jo ensimmäisenä päivänä ostimme torilta valkoista, samana aamuna nostettua parsaa., Tässä reissussa huippua on myös se, että paitsi että asumme kivenheitonpäässä torilta ja KaDeWeltä, myös oikeassa kodissa, emmekä hotellissa. Voimme siis kokata kunnollisessa, hyvin varustetussa keittiössä.

Ensimmäisenä aamuna valmistin meille aamiaiseksi keitettyä parsaa, hollandaisekastiketta, uppomunia , jotka tarjottiin paahtoleivältä saksalaisen, ilmakuivatun kinkun aateloimana. Ei ollut huono aloitus päivälle sekään. Todettakoon, että ostimme Edekasta valmiin hollandaisekastikkeen, joka osoittautui erinomaiseksi. Suomessa suosittelisin Erik´s -valmiskastikkeita. Oikaisemalla on siis mahdollista ja ihan luvallista päästä onneen! Tietysti juhlistimme brunssiamme kuohuvalla saksalaisella sektillä, joka olikin ruoalle nappivalinta.

Lähes jokaisessa ravintolassa on parsamenu, niin myös KaDeWen Winter Buffet ravintolassa. Saksalaisten rakastama schnizelikin tarjotaan parsan kanssa. Saksalaiset selvästi arvostavat enemmän valkoista kuin vihreää parsaa. Se on nähtävissä niin toreilla kuin ravintoloissa.

Kun kävimme varhaisella illallisella Bertol Brechtin kantapaikassa, Brechts Steakhousessa, tilasimme tietysti alkuruoaksi parsaa. Koska kyseessä oli pihviravintola, se tarjottiin bearnaisekastikkeen kera. Oli aivan jumalaista sekin. Jutustelimme tarjoilijamme kanssa, joka kertoi, että parsasesonki on nyt kestänyt kaksi viikkoa ja hän on syönyt parsaa joka ikinen päivä. Vaimo vaan alkaa olla vähän kyllästynyt päivästä toiseen toistuvaan ruokalistaan.

Lauantaisella torireissullamme istahdimme riesling-lasilliselle Winterfeldt Markt -torin laidalla sijaitsevalle terassille. Ympärillä olevat ihmiset tilailivat oluen ja viinilasillisensa seuraksi flamkuchenia, tuota saksalaista pizzaa. Samaa, mitä Ranskassa kutsutaan tarte flambeeksi. Siis ohutpohjaista pizzaa, jossa on vain vähän, jos ollenkaan juustoa,  ja vain hyvin ohuelti täytteitä.

Vappuaamuna päätin tehdä parsapizzaa, sillä lauantaina ostetut parsat oli pakko käyttää pois. Niinpä tein flamkuchenin, jossa levitin valmispizzapohjalle  loput hollandaise-valmiskastikkeen purkista ja asettelin kauniisti kuoritut, halkaistut ja kolme minuuttia kiehautetut parsatangot. Väriä pizzaan saatiin kirsikkatomaateista ja juustona käytin punahomejuuston jämät. Makua tuli mustapippurista. Pizza oli 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Uunikuuman pizzan päälle pyöräytin vielä pari kylmäsavulohiviipaletta ja viskasin kourallisen rucolaa. Arvoin kaapissa olleen ilmakuivatun kinkun välillä, mutta päädyin loheen. Joka sekin oli Bio eli luomulohta!

Jessus sentään, temppu onnistui ja taikuri oli itsekin ihmeissään. Tätä tehdään kotona grillipizzana koko jäljellä oleva parsasesonki!

Berliinin parsapizza

400 g valmis pizzapohja

1 1/2 dl valmista hollandaisekastiketta

6 tankoa valkoista parsaa

6-8 kirsikkatomaattia

50-75 g homejuustoa (valko-, puna- tai sinihome)

mustapippuria myllystä

100 g kylmäsavustettua lohta

kourallinen rucolaa

  1. Kuori parsat perunankuorimaveitsellä, leikkaa pois puiset varret ja halkaise parsat pituussuunnassa. Kiehauta parsatankoja kolmisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Paistinpannu on hyvä keittoastia.
  2. Levitä pizzataikina uunipannulle ja sen päälle hollandaisekastike. Asettele parsatangot sotilaalliseen riviin pizzapohjan päälle. Puolita kirsikkatomaatit ja viipaloi juusto, asettele ne pizzan päälle. Rouhi päälle reilusti mustapippuria.
  3. Paista pizzaa 225-250 asteisessa uunissa kunnes juusto sulaa ja saa väriä, noin 15 minuuttia.
  4. Pane kuuman pizzan päälle kylmäsavulohta (ilmakuivattu kinkkukin käy) ja tuoretta rucolaa.
  5. Nauti heti puolikuivan, saksalaisen kuohuviinin kanssa.

Guten appetit!


Viinisuositus: Puolikuiva ( 25 g sok/l), hapokas Riesling-rypäleistä valmistettu kuohuviini, Fürst von Metternich Riesling Sekt Trocken, 10,40

Terveisin

Blonditiina

Lue myös muut Berliini-postaukseni:

Blonditiina Berliinissä: Ruokafriikin täsmäiskut

Berliinin taivaan alla eli Schönebergin ensimmäinen puraisu