Sibelius - megastara ja kulinaristi
Jean Sibelius on megastara, joka on jo reilusti yli sata vuotta ollut tunnetuin suomalainen maailmalla. Sibelius oli kulinaristi, joka ymmärsi pöydän ilojen päälle.
Kalju kuin Kekkonen, syvät otsarypyt, Akseli Gallen-Kallelan Symposium-maalaus ja Finlandia-hymni nousevat minulle säveltäjämestaristamme ensimmäisenä mieleen. Hänellä on kuvissa usein ankara, jopa pelottava ilme, vaikka hän oli aikalaistodistajien mukaan hauska seuramies, joka nauroi paljon.
Sibelius arvosti lähiruokaa
Kansallissäveltäjämme oli paitsi nero, myös suuri kulinaristi. Kotona Ainolassa syötiin ruokia, joissa korostuivat selkeät maut ja raaka-aineet: riista ja kaikki mitä kotipuutarhasta ja lähimetsästä löytyi. Ruokavalinnoissa näkyi myös Järnefeltin suvun venäläinen vivahde. Sibeliuksen pöydässä syötiin ihan arkisia eväitä, kuten läskisoosia kuoriperunoilla.
Nämä asiat käyvät ilmi Risto ja Ritva Lehmusoksan Jean Sibeliuksen pöydässä -kirjasta (Auditorium), joka kertoo Sibeliuksen elämästä gastronomisesta näkökulmasta. Kirjassa on paljon ruokaohjeita, joista osa on peräisin Aino Sibeliukselta ja hänen äidiltään Elisabeth Järnefeltiltä. Kirjaa on pitkälti käytetty tämän postauksen lähteenä.
”Aivan ensi sijalla ovat luullakseni osterit. Varsinaisista ruokalajeista taas sorsa ja yleensäkin metsänriista ovat hänen mieliruokiaan. Olen onnellinen, kun keksin jotain uutta tarjottavaa, esimerkiksi nuoria vihanneksia, jotka hän täysin hyväksyy. Kiitollisempaa ruokavierasta en voisi ajatella. Juomat hän aina määrää itse ja tekee sen loistavasti. Ravintolassa on mitä ihastuttavin ateriatoveri. Hän onnistuu aina juhlistamaan yhdessäolomme niin arkena kuin pyhänä”, Aino Sibelius on sanonut miehestään. Aika hieno ja arvostava lausunto. Vaikka avioliitto säveltäjämestarin kanssa ei aina ollutkaan helppo.
Minä menen Kämpiin takaisin
Osterit olivat siis vaimon lausunnon mukaan säveltäjän lempiherkkua. Silloin ravintola Kämp oli Sibben kantamesta ja sinne hän poikkesi ryystämään muutaman osterin ihan yksinkin. Kämpissä kun oli tarjolla monenlaisia mereneläviä aikansa eliitille. Ostereiden palanpainikkeena saattoi helposti hulahtaa pullollinen samppanjaa, joka usein oli merkiltään Pommerya.
Niin sanottuihin pöydän iloihin liittyy myös Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1894 maalaama Symposium-teos, jonka nimi tarkoittaa kokoontumista tai kongressia. Symposium-taiteilijapiirin ydinjäseniin kuuluivat säveltäjän lisäksi Robert Kajanus ja Axel Gallén (myöhemmin Akseli Gallen-Kallela). Ulkojäseninä näissä jopa vuorokausia kestäneissä istunnoissa vierailivat myös Armas Järnefelt, Adolf Paul ja muutamat muut.
Sibelius korosti vielä 1950-luvulla, että kokoontumisissa puhuttiin taiteesta eikä pelkästään ryypätty. Kiihkeimmiltä Symposium-ajoilta on peräisin tunnetuin Sibelius-kasku. Sen mukaan Robert Kajanus kävi kesken Kämpin ryyppäjäisten johtamassa konsertin Pietarissa. Palattuaan hän pistäytyi Kämpissä ja näki muut piirin jäsenet edelleen saman pöydän ääressä. ”Mitä sinä Kajus koko ajan niissä ovissa kolaat. Istu alas ja juo niin kuin muutkin”, Sibeliuksen väitetään sanoneen.
Metsän poika tahdon olla
Metsä oli Sibeliukselle innoituksen lähde koko hänen elämänsä ajan. 15-vuotiaana Janne kirjoitti Pehr-sedälleen Turkuun: ”Jahtiaika on nyt alkanut ja minä olen ampunut 15 heinäsorsaa, 2 tavia ja 1 taivaanvuohta. Kaikki minä olen ampunut lennosta. Pian tulee jänisjahti luvalliseksi. Otto-eno on saanut jäniskoiran eversti Konowilta. Saa nyt nähdä kuinka metsästys onnistuu. ” Avioliiton solmimisen jälkeen metsästys jäi, mutta kalastaus säilyi harrastuksena.
Jean Sibelius piti tärkeänä, että aterialla oli salaattia. Salaatinkastikkeen hän valmisti aina omakätisesti, vaikka ei muutoin ruoanlaittoon osallistunutkaan. Hän saattoi kyllä suunnitella sopivia aterioita tai ruokia. Yhdessä hänen teemavihoistaan on nuottien joukossa ehdotus kalaruokalajiksi.: ”Pariloitua kalaa. Perunaa voin kera, persiljaa. Kastike: vispattua voita, sitruunaa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia ja ruokaöljyä.”
Oman kurkihirren alle Ainolaan
Aino ja Jean Sibelius olivat jo kihlausajoista haaveilleet omasta mökistä milloin ”maalla”, milloin ”korvessa” tai ”järven rannalla”. Sibbe ei kuitenkaan ollut mikään Kroisos Pennanen, joten rahattomuus oli ollut toiveiden täyttymisen este. Jo varhain Tuusulanjärven tienoo oli alkanut kiinnostaa Sibeliusta. Kirjailija Juhani Aho ja taidemaalari Pekka Halonen olivat muuttaneet sinne vuosisadan lopussa.
Kun Villa Ainola valmistui, Ainon tehtäväksi tuli puutarhan perustaminen. Talouden kannalta se oli elinehto: omalla maalla kasvatettujen vihannesten ja hedelmien avulla pyrittiin omavaraisuuteen, sillä perhe oli velkainen ja Sibeliuksen tulot satunnaisia.
Syksyisin Ainolan kellarin hyllyt notkuivat ”reksattuja” umpiotölkkejä, mehuja ja hilloja, ja maakellarin laarit olivat täynnä juureksia ja perunaa. Erityisen innostunut Aino oli hedelmänviljelystä. Häntä kiinnostivat uudet omenalajikkeet, ja hän kokeili niitä puutarhassaan. Antonowka oli hänen lempilajikkeensa, sillä oikein säilytettyinä ne pysyivät herkullisina helmikuulle asti.
Jannen mieleistä synttäriruokaa
Koska syksy on Sibeliuksen mieliruokien sesonki, suunnittelin jo julkaistuista Himahellan ohjeista kokonaisuuden, josta Jannekin todennäköisesti nauttisi. Alkuun tarjoaisin hänelle tuoreita ostereita, pääruoaksi syksyistä sorsapataa, jossa on metsäsieniä ja jälkiruokasi ranskalaista omenapiirakkaa. Alkuun skoolaisimme tietty samppanjalla.
Ruoanlaiton lomassa voi kuunnella vaikka Karelia-sarjaa.
Jannen synttärimenu Himahellan ohjein
Osterit ja punasipulivinegrette
x
x
Tarte Tatin -omenapiirakka, calvadosvaahto
Kahvi, calvados
Sibeliaanisin terveisin,
Blonditiina
Kuvat: Jorma Marstio/OM-arkisto, Alko ja Tiina Rantanen
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Sibelius - megastara ja kulinaristi
Olen viikko sitten taas käynyt Ainolassa ja lukenut Aino Sbieliuksen elämänkerran.Pyörin vielä netissäkin asian tiimoilta ja osuin Kotilieden sivuille
Sibeliusten elämästä kertovaan juttuun. Oli erittäin mielenkiintoinen ja uusia asioita esille tuova artikkeli kuvineen kaikkineen. Lämmin kiitos siitä.
Anja Ahonen Kerava
vlkb,mUhminhk,käy Fyubhyyuin ntiubgfi näy f bjuyrnyy