SMAKU eli miltä Porvoo maistui?
Elokuun viimeisen viikonlopun kohdalle kannattaa nyt jo merkitä sana Porvoo ensi vuoden kalenteriin. Silloin kaupungissa järjestetään perinteinen Moon River -tapahtuma, johon sisältyy monenmoista tarjontaa niin kulttuurin kuin gastronomian tiimoilta. Tänä vuonna kulinaristeja hemmoteltiin ensimmäisen kerran porvoolaisten ravintoloiden yhteisellä SMAKU – Taste of Porvoo -ravintolapäivällä kulttuurikeskus Grandissa.
Meat Districtin SMAKU- annos oli Tartar Bosgård.
Vierailin kesäkuussa Porvoossa ja olin aivan ihmeissäni siitä, mitä kaupungin ruokakulttuurille oikein on tapahtunut. Aivan huikeilla loikilla on menty viime vuosina eteenpäin kulinarismin saralla. Silloisista kokemuksistani pääsee lukemaan alla olevasta linkistä.
Porvoo -Ruokamatkailun trendikohde
SMAKU – Taste of Porvoo
SMAKU oli 14 porvoolaisen ravintolan yhdessä toteuttama tapahtuma. Kahden elokuisen viikon aikana jokainen ravintola toteutti SMAKUa varten 5 euron hintaisen maisteluversion vähintään yhdestä ravintolalle tyypillisestä ruoka-annoksesta. Tapahtuma huipentui lauantaiseen ravintolapäivään. Porvoolaisista ravintoloista mukana tapahtumassa olivat Zum Beispiel, Sicapelle, Meat District, Fryysarinranta, Wanha Laamanni, Bistro Sinne, Rafael’s Steakhouse, Eloisa, Haikon kartano, Kannonnokka & Vanha Navetta, Vitriini, La Fiesta, Alba Rio sekä Café Postres.
Sinnen ”Sillä sipuli” -annos oli vegaaninen vaihtoehto.
Kun kyselin eri tiskeillä miten tapahtuma on ravintoloiden näkölkulmasta katsoen sujunut, sain vain positiivista hehkutusta. Jengi tuntui olevan innoissaan. Kiinnostuneita asiakkaita on jokaiselle ravintolalle riittänyt.
Vaikka ammattisyöjä olenkin, 21 tarjolla ollutta annosta oli ihan mahdoton suorittaa. Puolittamalla maisteluannokset kollegan kanssa selvisemme juuri ja juuri kymmenestä. Mutta se täytyy vilpittömästi sanoa, että kaikki maistamani ruoat olivat hyvänmakuisia ja esillepanoon oli oikeasti satsattu.
Vanha Laamanni: Savukurpitsa & Sienet oli Blondin lemppariannos.
Vanhan Laamannin savukurpitsakeitto, joka tarjottiin sienten kera, Zum Beispielin Haukirörä, Sinnen sienillä ja sipuleilla leikittelevä vegaaniannos ”Sillä sipuli”, Meat Districtin Tartar Bosgård , Sicapellen speltti-pistaasirisotto maistuivat erityisen hyvältä meikäläisen suussa. Ja näinä kasviproteiinin hypetysaikoina La Fiestan oumph-soijaproteiinista tehty vegeannos löi maukkaudessaan ällikällä.
Makean ystävät pääsivät maistamaan mm. mustikka-financier-leivosta, jonka mustikat Vanhan Laamannin jengi oli itse käynyt poimimassa. Ja Laamannin vaahtokarkit maistuivat ihan uuniomenoilta! Omputkin olivat kuulemma omista pihapuista. Oma suosikkini oli Café Postresin kotitekoinen jäätelö, jonka kastikkeessa oli ruskistettua voita ja annos viimeisteltiin paahdetuilla pinjansiemenillä.
Café Postres: Artesaanijäätelöä: Ruskistettua voita & pinjansiemeniä
Ruoka näytti kiinnostavan porvoolaisia. Paikalle oli saapunut runsaasti porukkaa myös Helsingistä ja Grandissa törmäsi moneen tuttuun. Tapahtuma oli todella suosittu, jono kiemurteli ulkona kadulla useiden kymmenien metrien pituisena. Sisällä oli lämmin tunnelma, ihan sananmukaisesti.
Klo 17 ovella oli kymmenien metrien jono.
Porvoo pesi Helsingin
Maistellessamme tarjontaa vertailimme ruokatoimittajaystäväni kanssa Porvoon tapahtumaa Taste of Helsingissä saatuihin kokemuksiin. Olimme sielläkin yhdessä kartoittamassa Stadin ravintoloiden tarjontaa. Porvoossa ravintolat yrittivät selkeästi enemmän kuin helsinkiläiset kollegansa. Ehkä mukana oli vielä ensikertalaisten tsemppiä ja tekemisen drivea. Helsingin annokset olivat tänä vuonna mielestämme väsähtäneitä, eikä sitä selitä surkea sää vaan laiska suunnittelu. Annoksiin ei ollut satsattu yhtä isoin paukuin kuin aikaisimpina vuosina. Mutta toki TOH-tapahtuman koko on ihan eri mittaluokassa kuin ensiaskeliaan ottavan Porvoon, mutta ei isokaan, varsinkaan kulinarismilla henkseleitä paukutteleva tapahtuma saa muuttua massaruokailuksi. Pienen Porvoon tarjonta pesi Helsingin 2016 tästä vinkkelistä katsoen David & Goljat -tyyppisesti. Puitteet Taste of Helsingissä ovat tietysti toista luokkaa, mutta säänjumalat näyttelevät Stadin tapahtumassa ehkä liiankin suurta roolia. Porvoo oli pelannut varman päälle ja tapahtuma toteutettiin sisätiloissa.
Grandissa oli tiivis ja hikinen tunnelma, mutta se ei syöminkejä häirinnyt.
Mutta ei kaikki ihan heittämällä maaliin Porvoossakaan mennyt. Grand oli SMAKUlle jo ensimmäisellä kerralla aivan liian pieni paikka. Jonoja muodostui ja tunnelma saleissa oli tiivis. Hiki virtasi. Samoin niinkin pieni asia kuin roskisten pienuus ja riittämättömyys aiheutti ihan logistisia ongelmia. Mietimme olisiko Taidetehdas kokonsa puolesta parempi paikka tapahtumalle? Ulkokuntalaisena on vaikea sanoa.
Positiivista oli kauniit tarjoiluastiat, jossa maisteluannokseet olivat edukseen. Gourmetruokaa ei ole kiva syödä halvimmilta mahdollisilta paperilautasilta muovisin ruokailuvälinein. Ne vievät suuren osan visuaalisesta elämyksestä. Suuri osa SMAKUun osallistuvista ravintoloista oli satsannut tähänkin puoleen. Propsit siitä!
Meat Distrctin makkaroita.
Ai niin, tapahtuman päätteeksi valitaan Porvoon Makuaarre 2016, joka on yleisöäänestyksen ja asiantuntijaraadin mielipiteiden fuusio.
Lisäys 1.9. Porvoon Makuaarre 2016 on Wanhan Laamannin Savukurpitsa ja sienet. Tuomaristo piti kisaa varsin tasokkaana ja tasavertaisena ja päätti antaa myös kunniamaininnat kahdelle annokselle. Haikon kartanon Uuniomena-annos on paras jälkiruoka ja Bistro Sinnen Sillä Sipuli on kilpailun kaunein annos.
STRÖÖT oli porvoolaista katutaidetta
Kotiin lähtiessämme käänsimme auton nokan vielä Vanhan kaupungin puolelle, jossa oli meneillään katutaidetapahtuma STRÖÖT – Porvoo Street Art Borgå . Viikon aikana Porvoossa on nähty hulppea kattaus katutaidetta: seinämuraaleja, neulegraffitia, musiikkia, tanssia, teatteria, sirkusta, performansseja ja muuta ympäriston kanssa vuorovaikutteista taidetta. Neulegraffiti-työryhmä ”Koukuttajat” olivat vallanneet Vanhan Porvoon puusillan. Ja katselimme myös kun taiteilija Elissa Eriksson valmisteli Floating Letters – teoksen joellelaskua. Rauli-myrsky toi asialle omat haasteensa. Ehkä Raulilta ei riitä ymmärtämystä taiteelle.
Tänä kesänä olen menettänyt sydämeni Porvoolle. Pienessä kaupungissa kaikki herkkukohteet ovat vain muutaman askeleen päässä toisistaan. Mitä mahtavin ruokamatkakohde päivän reissulle!
Terveisin
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin. Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: SMAKU eli miltä Porvoo maistui?
Porvoon makuaarteeksi valittiin ansaitusti Blondi lemppari ( kuten myös allekirjoittaneen )Wanhan Laamannin savukurpitsa & sienet. Annos kuvastaa upeasti WL:n uutta raikasta ja modernia skandinaavista makumaailmaa.
Kiitos tiedosta, pitääpä editoida postausta ja lisätä tieto voittajasta siihenkin! Se oli kyllä hyvää!