Stressitöntä joulua!

Enpä tiedä toista viikkoa, jolloin ”to do”- eli ”tehtävää ja hoidettavaa” –lista olisi yhtä pitkä kuin näin joulun alla. Ideaalimaailmassa ”niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen”, mutta reaalimaailmassa vatsanpohjaa vääntää ja verenpaine nousee.

Himahella_jouluaskartelu

Juuri näinä päivinä, kun jouluun on enää muutama kalenterin luukku avattavana, aletaan perheissä elää vuoden stressaavinta aikaa. Koti tulisi saada juhlakuntoon, pöytä notkumaan herkkuja ja ystäviäkin olisi mukava tavata lahjapakettien vaihdon merkeissä.

Työpaikallakin maailma pitäisi saada valmiiksi ennen aattoa, vaikka joulupyhät sijoittuvat almanakkaan tänä vuonna siten, että lomaa tulee vain pidennetyn viikonlopun verran. Stressiyhtälön ratkaisemiseen tarvitaankin tippaleipäaivot, mutta megastressin aiheuttaja löytyy usein katsomalla lähimpään peiliin.

Olen aina sanonut, että en ole jouluihminen. Ystäväni väittävät päinvastaista, sillä tänäkin vuonna olen fiilistellyt joulua jo marraskuusta.  Ehkä tuntemukseni ovat perustuneet siihen joulustressiin, jota koin vuosia poikani ollessa pieni. Meillä naisilla kun on tapana olla tunnollisia suorittajia, Marttoja, jotka aikaansa ja vaivojansa säästämättä pyrkivät luomaan unelmien satukirjajoulun. Väsymme ja tulemme kiukkuisiksi, siis tosi ikäviksi ihmisiksi. Silloin ei ole kivaa kenelläkään, varsinkaan perheellä. Ja perheelle paras lahja olisi ehkä sittenkin hyväntuulinen, rentoutunut äiti ja kumppani.

Himahella_joulusiivous

Kannattaisiko siis suosiolla jättää verhot vaihtamatta, kaapit siivoamatta ja kylpyhuoneen kaakelien saumat jynssäämättä? Kuten sanottu, harva meistä joulua siellä kaapissa viettää ja joululahjojen loppusijoituspaikkaa välipäivinä etsittäessä ne täytyy kuitenkin taas järjestää. Vähän perusteellisempi viikkosiivous riittää aivan hyvin. Ja aina voi vähän fuskata: vähennä valoja, sytytä paljon kynttilöitä ja pane glögimaustepussi tuoksumaan sohvan alle. Kiillota hanat ja pese vessa. Olisiko se siinä?

Himahella_piparienkoristelu

Joulu on oikeasti vain kolmen päivän mittainen, joten jouluruokiakaan ei tarvitse hankkia ja valmistaa valtavia määriä. Kaupat on auki koko joulunajan ja tapanina jo mättökin, kuten pizza tai hampurilainen, saattaa hakata kinkun jo mennen tullen. Sitä paitsi jouluruoka ei säily sen pidempään kuin tavallinenkaan ruoka. Perussääntönä voidaan pitää, että valmiit ruoat säilyvät 3-4 vuorokautta oikein säilytettynä.

Kuten jo viittasinkin, koen itsekin olleeni Raamatun Martta, mutta loppuelämäni aion käyttää opiskelemalla Marian roolia. Se tie on pitkä, mutta pipo on kummasti jo viime vuosina löystynyt.

Stressitöntä joulua kaikille Martoille ja Marioille toivottaa,
Blonditiina

Kuvat: Kuvapalvelu/Otavamedia

Instagram

  • Summer Treat from UK: Eaton Mess . Ohje löytyy Himahellasta. #classicfood #seasonalfood #yammy😋 #klassikkoruoka #kesäherkku
  • Maailman helpoin karamellipossu, vain muutama aines! Sukat pyöri taikurinkin jaloissa! #maatiaispossu #herrasnellman #kesäduuni #heatwave #caramellizedpork  #easycooking
  • Viva la Mexico! #maatiaispossu #herrasnellman #swisscheese #legruyereaop #microplane #kesäduuniblues #heatwave
  • Mummon salaatti on kesäruokien klassikko! Kuva kirjastani Klassikkoruokia - reseptit ja tarinat. #klassikkoruoka #otavankirjat #kesäruoka #seasonalfood #summerfood #grandmassallad #finnishfood
  • Hellepäivän sikailua! #maatiaispossu #herrasnellman #korianteripossu #duunii
  • Vanhanajan kesäkeitto - ihan parasta helleruokaa! Lusikkalautasen taiteili @marjuttuominen #seasonalfood #summersoup #summerfood #localfood #classicfood #finnishfood #heatwave🔥 #visitfinland
  • Kesäbreku! #seasonalfood #breakfast #heatwave #summerinfinland #rasberries #suttinen

blonditiina

Keskustelu

Kiitos Himahella helpotuksistasi! Sain juuri käsiini uusimman Kotilieden 27/14 ja siellä taas hehkutetaan mitä syödään perheen kesken, kun ensin on syöty mummolassa se perinteinen joulupöydän runsaus. Entäs kun mummo inhoaa sitä perinteistä joulua, eikä ukin maha kestä lanttulaatikkoa ja laktoosi on molemmille myrkkyä? Koska nuoret aikovat ottaa ne omat joulutapansa käyttöön, jotta mummot ja vaaritkin voisivat päivittää joulunsa? Voisi olla vanhuksillekin vaihtelua syödä nuorison tekemiä soijapihvejä ja juoda ”pakurikääpäkahvia” ja sitten hissutella omiin koteihinsa ja ajatella, että joulu voi olla muutakin, kuin sitä agraariajalta perittyä ”lootaruokakulttuuria” ja uusista virtauksista piristyneenä päättää tehdä itsekin jotain samansuuntaista seuraavana jouluna. Koska muuten mummot vapautetaan joulunvalmistelusta? Olisiko sopiva ikä 65, 70, 75, 80, 85 tai ainakin 90 vuotta, kyselee mummo 83v.

Kiitos Mummo kommentistasi! Eiköhän tuo ole asia, josta pitäisi nostaa nuoremman polven kanssa kissa pöydälle. Aika aikaansa kutakin. Jos mummo ja vaari eivät jaksa tai halua valmistella joulua koko suvulle, sen voisi hyvin järjestää nyyttäreinä. Silloin jokainen perhe tuo oman kortensa joulupöydän herkkukekoon. Niinhän monet isot perheet tekevätkin. Toisaalta rooleja voi myös vaihtaa ja noudattaa ”vuoroin vieraissa” -periaatetta. Asiat selviävät yleensä puhumalla.
Rauhallista ja stressitöntä joulunaikaa!

Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan, sanoi aikoinaan presidenttimme Mauno Koivisto.
Yritän saada aikaan yleistä keskustelua joulunvietosta ja osaan kyllä keskustella oman joukkoni kanssa ja pyyhkiä pöydän vaikka sillä kissalla.
Asia joka minua ärsyttää on tuo lehtien tapa kuvata joulua ja saada höperömmät uskomaan, että kaikilla on suuret maalaiskartanot, sukutilat suurine saleineen tai ainakin talvilämmin kesähuvila, jonne suku kokoontuu perinteiselle jouluaterialle valkeiden kinosten keskelle ja siemailee glögiä takkatulta tuijottaen.
.Eikö Kotiliesi voisi olla edelläkävijä ja kuvata vähän tavallisempien ihmisten jouluja.Kaupunkilaisten kaksioon tai kolmioon ei paljon sukua mahdu, vaikka olisi kuinka hyvää tahtoa ja joulumieltä.Voi asia olla niinkin, että minä vain olen liian vanha noita kuviteellisia joulusatuja lukemaan.
Kotiliesi oli alkuaan alaotsikolla : Suomen kotitalousväen lehti, ainakin jos uskon edessäni olevaa lehden yhdeksättä vuosikertaa.Tätä vuoden 1931 lahjaksi saamaani vuosikertaa selailen silloin tällöin ja ihailen kauniita kansikuvia.Värikuvat olivat silloin harvinaisia, joten ei ihan joka jouluherkkua ja koristetta esitelty, mutta lehti säilytti tyylinsä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.