Suomalainen joulupöytä: Herkkua on siinä monenlaista

Blinipöydän herkut voi tarjota suoraan purkeista. © Tiina Rantanen

”Ruokatrendejä tulee ja menee, mutta joulu lienee silti perinteisin ruokajuhlamme. Itsenäisyyspäivänä aloin jo miettiä, mitä ruokalajeja pienen perheeni joulupöydässä on tänä vuonna.” Näin kirjoitin vuonna 2015. Tilanne on yhä sama, mutta ero aikaisempiin vuosiin on siinä, että jälkikasvustani on tullut vege. Se luonnollisesti vaikuttaa joulupöytämme tarjontaan.

Vaikka trendiruoat tuntuvat vaihtuvan tiuhaan tahtiin, joulupöydässä ne vakiinnuttavat paikkansa todella hitaasti. Joulupöydän antimet ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta muutokset ovat useimmiten vain pientä tuunausta: lanttulaatikon sijaan pöytään saatetaan nostaa bataattilaatikko, riisipuuro voidaan keittää kookosmaitoon, kalapöytään katetaan inkiväärisilakoita tai glögisilliä, ja kinkku saatetaan korvata pitkään muhineella, piparkakkumausteisella nyhtöpossulla.

Taloustutkimuksen Suomi Syö -tutkimus pyysi viimeksi vuonna 2014 vastaajia kommentoimaan väitettä ”korvaan usein juhlapyhien perinteisiä juhlaruokia uusilla vaihtoehdoilla.” Vain viisi prosenttia vastaajista oli asiasta täysin samaa mieltä, ja melko samaa mieltä oli noin viidennes. Enemmistö ei ollut kiinnostunut korvaamaan perinteisiä ruokia uusilla. Luvut ovat pysyneet lähes samoina vuodesta 2006.

Joulupöydän makusinfonia syntyi sotien jälkeen

Suomessa ei ollut vielä 1800-luvun puolella mitään koko kansaa yhdistävää jouluruokaa, vaikka jouluna syötiin paremmin ja runsaammin kuin arkena. Joulupäivän ruokia oli monenlaisia, mutta yleistä koko maassa oli lihan tarjoilu kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Lihana on ollut joko nautaa, lammasta tai sikaa.

”Suomalainen joulu nousee edelleen kellarikulttuurista, jossa syötiin sitä, mitä sattui olemaan säilössä. Savustamalla ja suolaamalla säilöttyjä tuotteita suositaan yhä, esimerkiksi kaloja ja kinkkua. Tuoreita tuotteita oli ennen todella vähän, ja esimerkiksi salaateilla on kestänyt kauan päästä joulupöytään”, kansantieteen dosentti Maarit Knuutila sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Joulun maljat

Vuonna 2015 kiivasta keskustelua on herättänyt maahanmuuttajien ruokakulttuurin erilaisuus verrattuna meikäläisiin ruokatottumuksiin. Odotan vain  sitä, koska media maistattaa pakolaisilla jouluherkkujamme ja repii kommenteista isoja otsikoita.  Kokemuksesta tiedän, että perinteisesti katettu joulupöytämme ei välttämättä herätä suurta ihastusta muualta kotoisin olevien makupaletilla. Asiaa ei tarvitse mennä kysymään vastaanottokeskuksista, sillä Suomessa vierailleet eurooppalaiset tai amerikkalaiset frendini ovat kyllä kertoneet mielipiteensä asiasta Berlusconilta omaksutulla tyylillä.

Ruokakulttuurista ei väännetä maassamme ensikertaa. Kissa nostettiin pöydälle jo talvisodan jälkeen, kun karjalainen siirtoväki asutettiin maanhankintalain perusteella ympäri Suomea. Vaikka nyt puhutaankin vain eri puolilla Suomineitoa asuneista ihmisistä, ruokatottumukset ja ruokakulttuurien erot olivat törmäyskurssilla. Varsinkin juuri jouluaterialla.  Homma ratkaistiin siten, että joulupöydässä oli tarjolla niin läntiset kuin itäiset pitoherkut. Jouluruoka kun oli ja on yhä edelleen hyvin tunnepitoinen juttu. Se on lohturuokaa mitä suurimmassa määrin. Niinpä jouluateriasta kehkeytyi monia ruokalajeja sisältävä noutopöytä,  jossa oli tarjolla rosolli kastikkeineen, silliä, kinkku, karjalanpaisti, lihapullat, perunat, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikko sekä lipeäkala.  Todellinen makujen kakofonia näin ruokaihmisen silmillä katsottuna.

© Tiina Rantanen

Kinkku kuuluu suomalaiseen joulupöytään

Suomen Gallupin marraskuussa tekemän kyselyn mukaan kahdeksaan kotitalouteen kymmenestä ostetaan tänäkin vuonna joulukinkku. Mutta nykysuomalaiset suosivat pienempiä ja luuttomia kinkkuja. Myös ulkofileestä tai possun kyljestä tehtyjen kinkkurullien suosio kasvaa koko ajan. Jos kinkkua ei hankita, runsas kolmannes korvaa sen useimmiten kalkkunalla, riistalla, muulla lihalla, kalalla tai kasviksilla.

sushia

Aika aikaansa kutakin

Omat joulutraditioni ovat vaihdelleet vuosien varrella ja elämäntilanteitteni muuttuessa. 2000-luvun alussa sushi löysi tiensä perheemme joulupöytään. Rullailimme makeja ja päällystimme nigirejä koko perheen voimin aattoillan alkupalaksi. Yhdistyihän tuossa japanilaisessa herkkupalassa niin graavi kala kuin riisipuuro maukkaalla tavalla. Samanaikaisesti kinkku oli must. Perheeni miehet loivat omat aatonaattoyön kinkunpaistotraditionsa, joihin liittyvistä sijaistoiminnoista en äitinä välttämättä halunnut edes tietää. Se oli isän ja pojan yhteinen juttu.

Erottuani en paistanut kinkkua 10 vuoteen.  Kinkun korvasi joulupäivänä tavallisesti kalkkunan- tai ankanrinta.  Kun vietin jouluja edesmenneen äitini kanssa, perinteinen kalapöytä oli yhteisellä päätöksellä aattomme jouluateria. Sen enempää jouluruokarepertuaarista emme olisi jaksaneetkaan.

© Tiina Rantanen

Ilmastonmuutos ja hävikintorjunta näkyvät vuonna 2018 joulupöydässämme

1 1/2 vuotta sitten jälkikasvuni ryhtyi vegeksi. Tosin hän syö tarjottaessa myös kalaa, jotta ei menisi aivan liian hankalaksi. Seuraava sukupolvi on oikeasti huolissaan ilmastonmuutoksesta, joten hänen eettistä valintaansa on mammankin kunnioitettava. Olen itsekkin ryhtynyt fleksaamaan, joten kala-kasvispainoitteisuus sopii mainiosti minullekin..

© Tiina Rantanen

Joulumenu 2018 on vielä vähän mietintämyssyssä, mutta todennäköisesti nautimme blinejä alkupalaksi kuten jo monena vuonna aikaisemminkin.  Vege  syököön niiden kanssa merilevämätiä ja sienisalaattia, me sekaanit herkuttelemme ainakin siianmädillä. Ja jouluperinteisiimme on kuulunut, että poikani paistaa ne blinit koko porukalle!

Ohje:  Helpot perunablinit

Pääruoaksi olen miettinyt veriappelsiinilohta. Ohjeen kehitin Himahellaan viime talvena, kun veriappelsiinit olivat sesongissa. Sen lisäkkeeksi sopivat perinteiset joululaatikot, nehän käyvät myös vegelle.

Ohje: Helppo veriappelsiinilohi

Jäkiruokana meillä on leivospavlovoita. Niitä voi täyttää tarjolle yhtä monta kuin on ruokailijaakin. Hävikkiä ei synny.

Kinuskikastikkeella aateiloidut pienet karpalopavlovat sopivat joulupöytään. © Tiina Rantanen

Hävikistä on tullut oma sydämenasiani. Olen herännyt siihen kuinka paljon jääkaapistani menee ruokaa suoraan biojätteeseen. Tänä vuonna pyrin suunnittelemaan menun siten, että jouluruoat ovat kadonneet jääkaapistani viimeistään tapanina. En todellakaan halua syödä jouluruokia enää välipäivinä.  Uusi vuosi tuo blondikeittiöönkin uudet kujeet.

 

Herkullista suunnitteluaikaa toivottaa,

Blonditiina

Kommentit

Kommentoi juttua: Suomalainen joulupöytä: Herkkua on siinä monenlaista

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Instagram

  • Juusto + makea hilloke = Taivaallinen makupari. Tsekkaa glögiltä maistuvan pääfynähillokkeen ohje https://kotiliesi.fi/himahella/gloginmakuinen-paarynahilloke-kruunaa-le-gruyere-juuston/ #legruyereaop #swisscheese #kaupallinenyhteistyö
  • Good morning! #visitspain🇪🇸 #mallorcainspiration #hakunamatata
  • Lauantaina hallissa ruokaostoksilla! #visitspain🇪🇸 #mallorcainspiration #foodtraveller #winetraveller
  • I need my cup of coffee! #visitspain🇪🇸 #mallorcainspiration #foodtraveller #paparazzi📸
  • Saturfay shopping with a mom! #visitspain🇪🇸 #mallorcainspiration #foodtraveller ##winetraveller
  • Art walk! #visitspain🇪🇸 #mallorcainspiration #joanmiro
  • Christmastime at Palma de Mallorca! #mallorcainspiration #visitspain🇪🇸

blonditiina

X