Suomalaisen ruokakulttuurin päivä – Kalevalasta kajahtaa

Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi 28. helmikuuta. Päivä on nakuteltu almanakkaan helmikuulle siksi, koska Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, niin sanotun Vanhan Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835.  Lämpimäisiä  painosta saatiin  vuoden lopulla.  Kalevalan päivää vietetään myös suomalaisen ruokakulttuurin päivänä.

Rantakala eli muikkukeitto, kuva: Norman Ojanen, copyright: Otavamedia

Keitä olivat Ilmarinen, Louhi ja Lemminkäinen? Miksi Aino hukuttautui, kuka ryösti Sammon ja ketä naarattiin Tuonelan virrasta? Kuulostaa todelliselta Indiana Jones -tyyppiseltä seikkailukertomukselta. Ja sitähän se onkin. Ruokaakin kansalliseeppoksessamme duunailtiin, joskaan ei ihan keittokirjaksi asti.

Kalevala on avain suomalaiseen kulttuuriin, mutta nykylukijalle kansalliseepos voi olla haasteellista luettavaa. Mauri Kunnaksen Koirien Kaleva toi eepoksen lähelle lukijaansa. Monelle aikuiselle se aukeni lapselle luettuna iltasatuna paremmin koulussa tankattuna pakkopullana.

Kalevalassa kokataan

Ruokaihmistä tietty kiinnostaa, miten ruoka näkyi kansalliseepoksessamme. Ruoka ei ole saanut Kalevalaa käsittelevissä tutkimuksissa kovinkaan paljon huomiota, vaikka Kalevalan ruokalajeja valmistetaan ja syödään tänäkin päivänä. Ruoasta kertovat runot eivät riittäisi keittokirjaksi, mutta onneksi muissakin yhteyksissä kansanruokaan liittyviä tietoja on säilynyt. Ruokaa ja ruoanvalmistusta Kalevalassa on kuvattu laajimmin Pohjolan pidoista kertovassa runossa, mutta pieniä mainintoja ruoasta löytyy muistakin runoista.

Klassikkoruoka: Karjalanpaisti

Aino olisi tarvinnut lihotuskuuria

Ensimmäisen kerran Kalevalassa mainitaan syöminen, kun Joukahaisen äiti suostuttelee tytärtään näyttämään vihreää valoa Väinämöisen kosinnalle. Joukahainen oli joutunut oman henkensä säästääkseen lupaamaan sisarensa Väinämöiselle. Nuori rokkikukko kun hävisi kilpalaulantabattlen aikansa supertähdelle, Pyhäksi Urokseski kutsuttu Väinämöinen lauloi hänet suohon. Aino-sisko oli vielä pelkkä lapsi eikä muodotkaan olleet naisellisesti kohdallaan. Äiti oli innostunut julkkisvävystä, mutta hänen mielestään kurvittomasta tytöstä ei olisi superstaran vaimoksi. Äiti sanoo Ainolle:

”Elä itke, tyttöseni, nuorna saamani, nureksi!
Syö vuosi suoloa voita;
tulet muita vuolahampi;
toinen syö sianlihoa;
tulet muita sirkeämpi;
kolmas kuorekakkaroita;
tulet muita kaunihimpi.”

Ainon olisi siis pitänyt pistellä sulaa voita, jotta hänestä tulisi muodoiltansa vuolahampi eli rehevämpi. Sianliha tekisi tytöstä vilkkaan ja sirkeän. Kaunistavat kuorekakkarat taas olivat venäjänkarjalaisia piiraita, joita syötiin uunissa lämmitettyyn maitoon kastettuina. Näitä piiraita sanottiin myös kalitoiksi. Kuten tiedämme, Aino ei innostunut ikälopusta sulhasehdokkaasta, vaan taru päättyi onnettomasti ja tyttö hukuttautui.

Koska kyseessä on suomalaisten Kauniit ja rohkeat, Aino jatkoi elämäänsä lohena. Pariskunta tapasi uudestaan kun Väinämöinen oli kalassa. Koukkuun tarttui outo fisu, joka muistutti ihmistä. Väinämöinen ei tunnistanut Ainoa, vaan tarttui puukkoonsa leikelläkseen kalan. Silloin kala ponkaisi pakoon ja paljasti olevansa Väinämöisen himoitsema tyttö. Sen koommin Ainoa ei näkynyt. ”Hit the road, Väiski!”

Kirjolohi, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Kalevalassa muuten syötiin lohta aamulla, puolenpäivän aikaan ja vieläpä illallakin. Todellinen aikansa trendiruoka siis.

”Vyöl’ on veitsi Väinämöisen,
pää hopeinen huotrasessa.
Veti veitsen viereltänsä,
huotrastansa pää hopean kalan paistoi pannaksensa,
lohen leikkaelleksensa aamuisiksi aterioiksi,
murkinaksi muruiksi,
lohisiksi lounahiksi,
iltaruoiksi isoiksi.”

Klassikkoruoka: Kermainen lohikeitto

Rantakalan ääressä syntyi kannel

Kalevalan 40. runo kertoo rantakalan keittämisestä. Väinämöinen oli lähtenyt Pohjolaan Ilmarisen ja Lemminkäisen kanssa, mutta matkan varrella mukaan oli tarttunut muutakin nuorta jengiä. Vene juuttui valtavan suuren hauen selkään, mutta kala saatiin pyydetyksi ja nostetuksi veneeseen. Väinämöinen paloitteli kalan ja valitsi rantakalalle keittäjän. Koska mies oli selkeästi nuoriin naisiin kallellaan, kokiksi kelpaisi vain nuorin naisista:

”Ken on nuorin neitosista,
sepä hauki keittämähän murkinaksi muruiksi,
kalaisiksi lounahiksi!
Kävi neiet keittämähän,
kävi kilvan kymmenenkin.
Siitä hauki keittämähän,
murkinoihan muruina.
Jäipä luita luotoselle,
kalanluita kalliolle”.

Safkan jälkeen jengi hengaili kylläisenä rannalla. Väinämöinen katseli mietteissään suuren kalan leukaluita ja sai kuningasidean. Näin syntyi kannel.

Suomen kansallisruoka on ruisleipä. Se syntyy myös pataleipänä: Hapatettu ruisleipä on helppo kansallisherkku

Kalevalan päivänä kokataan itäisiä perinneruokia

Hassua on se, että Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin merkkipäivälle ei ole kehitetty mitään nimikkoruokaa. Resepteistä ei olisi ollut pulaa, sillä karjalainen ruokakulttuuri on rikas.

Kaksi karjalaista ruokaa kiri kolmen parhaan joukkoon suomalaisen kansallisruoan äänestyksessä. Voittajaksi tullut ruisleipä päihitti täpärästi karjalanpaistin. Elo-säätiön ja MTK ry:n äänestyksessä toiseksi sijoittui karjalanpaisti ja kolmanneksi karjalanpiirakka. Ruisleipä sai äänistä 25,7 %, karjalanpaisti 24,7 % ja karjalanpiirakka 17,6 %. Neljänneksi tullut paistetut kalat ja muusi  sai 11,4 % ääntä.

Klassikkoruoka: Karjalanpiirakka

”Iloitsemme, että karjalanpaisti hävisi vain prosentilla ruisleivälle, ja karjalanpiirakka sijoittui kolmanneksi. Karjalaisten ruokien sijoittuminen näin kärkeen on upea juttu. Se kertoo karjalaisen ruokakulttuurin monipuolisuudesta ja arvostuksesta. Karjalanpaisti ja karjalanpiirakka levisivät siirtokarjalaisten myötä kaikkialle maahamme, ja sulattivat suomalaisten sydämet”, iloitsee Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström.

Herkullista Kalevalan sekä suomalaisen ruokakulttuurin päivää toivottaa

Blonditiina

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Suomalaisen ruokakulttuurin päivä – Kalevalasta kajahtaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X