Himahella

Suomalaiset ovat kahvikansaa

Piipahdin Matkamessuilla unelmoimassa, sillä reissunaista maa on taas alkanut polttaa jalkojen alla.  Messujen yhteydessä minulla oli mahdollisuus tavata ulkomaisia matkailubloggareita, jotka olivat  olleet viikon ajan tutustumassa maahamme.  Edellisenä päivänä heidät oli viety saunaan ja Meiran tarjoamalla messulounaalla heille valotettiin omintakeista kahvikulttuuriamme.

pannullinen kahvia

Meille kantapeikoille kahvikulttuurissamme ei ole mitään ihmeellistä, kuuluuhan juoman nauttiminen tavalliseen normiarkeen. Mutta kun kanadanranskalainen André Noël Chaker pureutui kahvittelukulttuuriimme ulkomaalaisen silmin, sen omituisuus nauratti ihan pesunkestävää suomalaistakin.

Mies on juristi, joka on asunut Suomessa 1990-luvun alkupuolelta rakastuttuaan suomalaiseen naiseen. Hän on urheilujuridiikkaan erikoistunut lakimies, minkä lisäksi hänet tunnetaan kirjailijana, puhujana ja juontajana sekä muusikkona ja laulujen kääntäjänä. Vuonna 2011 hän julkaisi suomalaista elämäntapaa myönteisesti kuvaavan tietokirjan The Finnish Miracle – Ihanuuksien ihmemaa.  Eli mies on hyvin perehtynyt suomalaiseen sielunmaisemaan.

Laulajanakin Seinäjoen Tangomarkkinoilla esiintynyt Chaker vetäisi tilaisuudessa komeasti ”Miks oon mä suruinen” -tangon. Tango kun on myös suomalaiseen kulttuuriin kuuluva omituisuus. Mutta takaisin kahviin.

André Noel Chaker

Kahvihetki on pyhä

”Minä juon nyt kahvia!” tokaisi pääministeri Harri Holkeri vuonna 1990, kun media ahdisteli häntä jutunkiilto silmissään.  Siitä tuli lentävä lause. Pääministerille, kuten muillekin suomalaisille, kahvihetki on pyhä, sitä ei parane häiritä.

Suomalaiset ovat vuodesta toiseen maailman innokkain kahvinjuojakansa.  Sinänsä hassua, sillä kahvi ei ole mitään lähijuomaa, vaan kasvaa ihan eri mantereilla, kuten Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Lähimmäksi Suomea kahvinkuluttajina yltävät muut kylmässä ilmastossa ruumiillista työtä tekevät maat eli Ruotsi, Norja ja Tanska.

Päivässä keskivertosuomalainen juo noin viisi kupillista kahvia, mikä tarkoittaa noin 10 kiloa kahvia nuppia kohden vuodessa. Erityisen mieltyneitä suomalaiset ovat vaaleapaahtoiseen kahviin, jonka osuus kaikesta juodusta kahvista on 74 prosenttia. Suomalaiset ovat  yhä edelleen kahvilleen hyvin merkkiuskollisia.

kahvipapuja

Tumma paahto on kasvattanut suosiotaan suomalaisten suodattimissa vasta viime vuosina. Nyt muun maailman kahvihipsterit ovat vaihtamassa vaaleampaan paahtoon  ja suodattavat kahvinsa käsipelillä. Suomalaiset ovat tavallaan edelläkävijöitä kahvin paahtoasteen suhteen. Pikakahvi ei kuulu suomalaiseen kahvikulttuuriin kuin hätätapauksissa.

Äidinkieleemme ovat vakiintuneet niin aamu-, päivä- kuin iltakahvitkin. Jopa perinteisen lauantaisaunan päätteeksi on tapana kiehauttaa maistuvat saunakahvit.

Jos italialainen kauhistuu maitokahvista lounaan jälkeen, suomalainen lorauttaa sitä juomaansa vuorokaudenaikaan tai juhlahetkeen katsomatta. Käytetäänkö kahvissa sitten maitoa vai kermaa, on makukysymys. Suomalaisen kaupan kylmähyllystä löytyy niin kahvimaitoa (rasvaa 2 %) kuin kahvikermaa (rasvaa 10 %).

Kahvia nautitaan sekä kursaillen että lakisääteisesti 

Suomalainen alkaa juoda kahvia säännöllisesti suunnilleen rippikouluiässä eli 15-vuotiaana. Pitkään oli tapana, että suomalaiset joivat kahvinsa joko kotona tai yksityisissä tilaisuuksissa ja julkinen kahvittelu alkoi vasta 1990-luvulla kun kahvilabuumi levisi maahamme. Kahvittelutavat ovat kuitenkin vähitellen muuttumassa. 15–35 -vuotiaat suomalaiset ovat oppineet nappaamaan take away -kahvin mukaansa ja juomaan sen vauhdissa.

Vanhemmille ikäpolville kahvi ja sen seitsemän sortin kahvipöytä on ollut suomalalaisen vieraanvaraisuuden mitta. Kahvin äärellä ylläpidetään ja vahvistetaan sosiaalista arvojärjestystä. Suomalaisiin tapoihin kuuluu, että kahvi tarjotaan aina ensin tilaisuuden arvovaltaisimmalle ihmiselle ja iäkkäimmille naisille. Kursailu on kuulunut kahvipöytäetikettiin, sillä se korostaa suomalaista vaatimattomuutta. Vielä ensimmäisellä kutsulla ei ole tapana istua kahvipöytään.

Päivittäisestä kahviannoksestaan suomalaiset juovat kolme kuppia työpaikalla. Suomalainen erikoisuus ovatkin työpaikalla pidettävät kahvitauot. Suomi on maailman ainoa maa, jossa kahdeksan tunnin työpäivään kuuluu kaksi lakisääteistä kahvitaukoa.

Kupillinen kahvia ja korvapuusti

Kahvitauot ovat työpaikoilla työntekijöitä sitova liima, ja kahvitauolle tulevat turisemaan myös ne, jotka eivät kahvia juo. Kahvikuppi on monelle ns. turvakuppi, joka helpottaa sosiaalisia tilanteita. Pomonkin kanssa voi jutella niitä näitä luontevasti, jos molemmilla on kahvikuppi kourassa. Myös etätyöntekijät kaipaavat työpaikoilta eniten juuri sosiaalisia kahvihetkiä.  Entisellä työpaikallani kahvin kanssa tarjottiin ”lakisääteisesti” perjantaipullaa, jonka hankintaa varten tiputimme kahvikassaan muutaman rovon. Kahville tulivat perjantaisin nekin, jotka muuten eivät kahvipausseille ehtineet. Lomalle lähtiessä  tai merkkipäivinä on ihan yleisesti tapana tarjota työkavereille kahvipullaa.

Kahvia kehdosta hautaan

Kahvi kuuluu kaikkiin suomalaisiin perhejuhliin kehdosta hautaan. Jo lapsen ristiäisiä tai nimiäisiä juhlistetaan perinteisesti kahvilla ja leivonnaisilla. Hopeinen kummilusikka on vanhimpia kastelahjoja, ja yhden lusikan sijasta kummit voivat kerätä lapselle myös lusikkasarjaa. Silloin lusikat ovat usein juuri kahvilusikoita.

Arkena kahvit siemaistaan keittiönpöydän ääressä mukeista, mutta vieraille kahvikupit katetaan kauniisti olohuoneeseen tai ruokailutilaan. Kahvi pistetään tippumaan pian vieraiden saavuttua. Kahvia on kohteliasta ottaa myös tarjottu santsikierros.  Jos kahvia ei tarjota lainkaan, suomalainen on ihmeissään ja jopa pettynyt tilanteen saamaan käänteeseen.

Kupillinen kahvia ja sanomalehti

Kun teemme suuria päätöksiä, ostamme vaikkapa asunnon, kauppojen sinetiksi on tapana juoda kahvit. Ja kun suomalaiset urheilijat saavuttavat menestystä, nautitaan mitalikahvit.

Myös moni suomalainen parisuhde on alkanut kahvikupin äärellä. Nettideitit sovitaan tavallisesti julkiselle paikalle, usein juuri kahvilaan. Ja jos juttu etenee pidemmälle, tapailua saatetaan jatkaa ”päiväkahvien” merkeissä, jolloin treffipaikka on luonnollisesti joku yksityisempi tila.

Sunnuntaina mietin omia kahvittelutapojani. En ole kahvin heavyuser, mutta aamukahvi ja Hesari ovat pari, josta en ole valmis luopumaan. Varsinkaan sunnuntaina.

Hyviä kahvihetkiä toivottaa,

Himahellan Tiina


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Suomalaiset ovat kahvikansaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *