− Sosiaaliset verkostosi ovat juuri niin tehokkaita kuin haluat niiden olevan. Verkostojesi hyödyntäminen riippuu toiminnastasi tapahtuman tai tilaisuuden vieraana. On siis aika kehittyä vakuuttavaksi vieraaksi ja nousta vippilistalle! sanoo Laura Schwartz.

Siro, nukkemaisen näköinen nainen ojentaa kätensä, väläyttää levän jenkkihymynsä ja katsoo tervehtiessämme tiukasti silmiin. 15 sekuntia hän on kirjanjulkistamistilaisuudessaan vain ja ainoastaan minua varten.

Kirjailija Laura Schwartz Helsingissä mainostamassa kirjaansa.

Laura Schwartz on amerikkalainen puhuja, tv-kommentaattori ja kirjailija, jonka kirja Eat, Drink & Succeed – Climb Your Way to the Top Using the Networking Power of Social Events on juuri ilmestynyt suomeksi ja nainen on Suomessa promoamassa kirjaansa.

Schwartz aloitti Valkoisen talon vapaaehtoisena tammikuussa 1993 ollessaan vain 19-vuotias ja eteni muutamassa vuodessa presidentilliseksi tapahtumajohtajaksi Bill Clintonin kaudella. Hän teki sen oivaltamalla nopeasti erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin liittyvät verkostoitumismahdollisuudet. Valkoisen talon vallan vaihduttua hän kirjoitti kokemuksistaan selviytymisoppaan verkostoitumisen viidakkoon.

− Verkostoituminen voidaan ymmärtää monella tavalla, myös negatiivisesti. Miten voin hyötyä SINUSTA? Tai miten voit auttaa MINUA. Itse en allekirjoita sanan negatiivista merkitystä ja kysyn mielummin kuinka minä voin auttaa SINUA. Auttamalla muita alat ymmärtää, miten voitte myös vastavuoroisesti auttaa toinen toisianne, Laura Schwartz kirjoittaa.

− Me tiedämme, että tapahtumat ja tilaisuudet, myös kaikkein epämuodollisimmat ja arkisimmat, ovat aina bisnestä!

Schwarzin verkostoitumisopit eivät ole rakettitiedettä. Kun toimittajana kuunteli Schwartzia, tuntui kuin olisin ollut viestinnän luennolla.

− Kun menet tapaamiseen, tee pohjatyöt: selvitä kenen kanssa olet tekemisissä ja vaikkapa mistä hän pitää. Jos henkilön Facebook-sivulla on vaikkapa useita kukkapostauksia, pääset keskustelun alkuun näppärästi toteamalla, miten ihana alkukesä onkaan, kun kaikki luonnossa kukkii. Yhteinen kiinnostuksen kohde on löydetty ja keskusteluyhteyden pää avattu.

Googlaa ja stalkkaa, positiivisesti

− Jokainen meistä on joskus huomannut vieraan, jonka ympärillä koko tilaisuus tuntuu pyörivän. Hän purjehtii taidokkaasti muiden vieraiden keskellä, siirtyy sulavasti keskustelusta toiseen ja saa ympärillään olevat ihmiset viihtymään ja rentoutumaan, Schwartz kirjoittaa.

− Ulospäin kaikki saattaa näyttää helpolta ja vaivattomalta, mutta harva ymmärtää tähtivieraan valmistautuneen huolellisesti ennen tilaisuuteen saapumistaan. Hän tietää kenelle kutsut on lähetetty, kuinka voi vaikuttaa heihin ja mitä haluaa tilaisuudessa saavuttaa. Vasta sen jälkeen hän jättää takkinsa narikkaan.

Töissä ollaan yhdeksästä viiteen, uraa tehdään 24/7.

− Meidän kannattaisi ajatella olevamme uraputkessa vuorokauden ympäri. Teemme mitä tahansa, olemme jatkuvasti edustustehtävissä. Virtuaalinen kellokortti on kädessämme myös silloin, kun lähdemme pelaamaan golfia, osallistumme gaalaan, verkostoidumme drinkkien äärellä tai tapaamme ystäviä, Schwartz muistuttaa.

Koskaan ei voi tietää, kuka istuu vieressämme illallisella tai notkuu jonossa baaritiskillä.

Syö, juo & menesty -kirjan kansi.

Schwartzin verkostoitumisopas on hyvin amerikkalainen, vaikka suomalaiseen käännökseen on otettu esimerkkejä myös meiltä. Suomalaisesta jenkkien välittömyys saattaa tuntua pinnalliselta, mutta se johtunee lähinnä kulttuurieroista. Suomalaista kun opetettu luterilaisesti olemaan tekemästä asioista tai itsestään sen suurempaa numeroa. Vaikka myisimme huipputuotteita pyytelemme osaamistamme anteeksi. Me olemme myös ujoja ja varautuneita aloittamaan keskusteluja vieraiden ihmisten kanssa. Rupea nyt höpöttämään hississä ventovieraille, niin kylähullun leimanhan siitä saa. Samoin suomalainen tarvitsee oman turvavälinsä. Liian lähelle ei sovi tulla. Rupea nyt höpöttämään hississä ventovieraille, niin kylähullun leimanhan siitä saa.

Mutta ujous ei ole ainoastaan suomalaisten kansallispahe. Juhannusta edeltävällä viikolla olin Puolassa Power Fruits -marjakongresissa, jossa osallistujia oli viidestä maasta. Minulla oli Laura Schwartzin verkostoitumisopas matkalukemisena, joten ajattelin, että hänen oppejaan olisi hyvä testata käytännössä.

Mutta. Amerikkalaiset opit ja slaavilaiset traditiot joutuivat Puolassa törmäyskurssille. Esimerkiksi plaseeratulla illallisella suomalaiset istuivat omassa pöydässään, ruotsalaiset omassaan ja puolalaiset isännät pönöttivät rivissä yhdessä pitkässä pöydässä. Puheet pidettiin tulkin välityksellä.  Kun suomalainen, organisaatiolle työskentelevä isäntämme, esitti toivomuksen, että seuraavana iltana kansallisuudet sekoitettaisiin, puolalaiset loukkaantuivat. Heidän kulttuuriinsa kun kuuluu, että tutut istuvat samassa pöydissä. No, tutustuinhan tällä reissulla mukana olleisiin suomalaisiin ja verkostoiduin heidän kanssaan. Työni kannalta erinomaisia kontakteja hekin. Mutta kansainväliset kontaktit rajoittuivat tällä kertaa lähinnä ruotsalaiseen, ravitsemusaiheista kirjoittavaan bloggariin.

Kohteliaat käytöstavat ovat villakoiran ydin

Laura Schwarzin Syö, juo ja & menesty – Verkostoitumalla huipulle -opas  sisältää paljon hyödyllistä, joskin myös itsestään selvää ohjeistusta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jo kotona opetetut käytöstavat ovat hyvin samansisältöisiä kuin gurun teesit. Vaikka etikettisäännöt on laadittu helpottamaan ihmisten välistä kanssakäymistä,  ne eivät aina ole meille suomalaisille, eivätkä monille muillekaan kansalaisuuksille, itsestäänselvyyksiä! Meillä kun on omat, kulttuurisidonnaiset koodimme, joihin usein unohdumme.

Mutta kyllä erilaisissa tilaisuuksissa on paljon mukavampaa, jos tapaa uusia, mielenkiintoisia ihmisiä! Kuten Laura Schwartz sanoo, mikä tahansa kohtaaminen saattaa muuttaa koko elämän. Kun lähdet työtilaisuuteen tai kesätapahtumaan, et lähde vain syömään ja juomaan. Lähdet syömään, juomaan ja menestymään! Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä elämäkertasi seuraavalle lehdelle on kirjoitettu.

Terveisin,

Himahellan Tiina

PS. Mitä yhteistä minulla ja Lauralla oli? Kirjoittaessaan omistuskirjoitusta kirjaansa, hän totesi, että lyhyet, vaaleat hiukset pukevat naista. Sellaisethan meillä molemmilla on. Niinpä minusta tulikin hänen suomalainen lempiblondinsa, ainakin hänen kirjansa ensilehdellä.