syyria_ruoka

Toukokuinen Ravintolapäivä tulee taas ja tätä kirjoittaessani 1238 pop-up -ravintolaa ympäri maailman on ilmoittautunut mukaan 21.5 järjestettävään ruokakarnevaaliin.

Myös hyvä ystäväni Reija Ypyä postasi viikonloppuna Facebook-seinällään seuraavan viestin:

Safaa ja Ashraf sekä heidän kolmevuotias Hatem-poikansa saivat neljäksi vuodeksi turvapaikan Suomesta. Sen kunniaksi autamme heitä järjestämään syyrialaisen ravintolapäivän Vallilan siirtolapuutarhalla Toimelan kentällä lauantaina 21.5. klo 12-16. Tarjolla on kebbah-pyöryköitä (bulguria ja lihaa), dollmahia eli viininlehtikääryleitä, bryania (riisiä ja kasviksia), fatosh-salaattia sekä munakoisosta tehtyä moutabal-tahnaa.”

 

Syyrialainen ravintolapäivä

Reija soitti minulle ja kysyi haluaisinko lähteä syyrialaispariskunnan kanssa kauppoihin, kun he hankkivat tarvikkeita ravintolapäivää varten. Olin heti valmis tähän ruokaseikkailuun, sillä Lähi-idän keittiöt ovat kiehtoneet minua jo pari vuotta ja nyt saisin autenttista opastusta sen makumaailmaan.

Keskustellessamme syyrialaisen ravintolan ruoista, Ashraf kertoi, että kebbah (tunnetaan myös nimellä kubba) -lihanyytit tehdään suurimotaikinasta, johon on käytetty bulgurvehnää. Siitä tehdään kuppi, jonka sisään laitetaan arabialaisella mausteseoksella ja sipulilla maustettua paistettua jauhelihaa. Sen jälkeen kuppi painellaan kostutetuin sormin kiinni pyöryläksi odottamaan kypsentämistä öljyssä. Kuva ruokalajisa on postauksen aloituksessa.

Viininlehväkääryleet ovat monelle Kreikan matkailijallekin tuttua huttua, mutta Ashrafin kääryleet tarjotaan Ravintolapäivänä kuumana. Ihmettelimme, miten logistiikka sujuu, mutta mies vastasi iloisesti:

”Minä olen tosi nopea tekemään dollmadeksia.”

Fatoush- eli arabialaiseen pita-granaattiomenasalaattiin rakastuin pari vuotta sitten Israelissa ja se on kuulunut siitä lähtien kesän ruokavaliooni. Se on myös syyrialaisen ravintolan listalla. Todellinen herkkusalaatti, jonka kruunaa granaattiomenan siemenet.

Moutabal-tahnan monet kulinaristit tuntee paremmin nimellä baba ghanoush. Tämä herkullinen, grillatuista munakoisoista valmistettu tahna on maistuu mainioilta vaikka lavash-leipien kanssa.

Syyrialainen Ravintolapäivä

Puotinharjun Puhos on Pieni Lähi-itä

Ajoimme Ashrafin, Safaan ja suloisen Hatemin kanssa Puotinharjun Puhokseen ostoksille. Vaikka stadilainen olenkin, kyseinen kauppakeskittymä on hieman muuttunut lapsuudestani, jolloin siellä joskus vanhempieni kanssa kävin. Nythän ostari on muuttunut oikeaksi ruokafriikin ihmemaaksi. Vieri vieressä on etnisiä sekatarvarakauppoja ja jopa lihakauppa, jonka kaltaista lihatiskiä en vähään aikaan muista nähneeni.

Syyrialainen Ravintolapäivä

Halal-lihaan en tässä postauksessa ota kantaa, mutta lihatiskin valikoima oli päräyttävä. Lammasta löytyi laaja valikoima ja sisäelimiäkin oli tarjolla joka lähtöön. Oli vasikankieltä ja mahalaukkua. Ennakkoluuloiset älkööt vaivautuko, mutta meikäläiselle se oli seikkailu, vaikka mamoilijana ostinkin itselleni karitsan osso bucoa 10 euron kilohintaan.

Syyrialainen Ravintolapäivä

Safaa ja Ashraf keräsivät ammattimaisesti kärryt täyteen tavaraa. Vain kerran piti otta skype-puhelu irakilaisen Omar Moyadin kanssa, joka on myös kokkaamassa Toimelan kentällä ravintolapäivänä. Kuvayhteyttä tarvittiin kun Ashraf neuvotteli biriyaniin käytettävän broilerin laadusta Vihdin vastaanottokeskuksessa tapaamansa ystävän kanssa.

Syyrialainen Hatem

Kumiveneellä Kreikkaan

Ostosten jälkeen menimme lounaalle samassa rakennuksessa olevaan Thida-nimiseen ravintolaan. Ravintola näytti ulospäin niin vaatimattomalta, että en varmasti olisi koskaan sinne eksynyt. Nyt päädyimme sinne Mango-kauppiaan suosituksesta. Mikä lihavarrastiski ravintolassa odottikaan! Mutta se täytyy todeta, että naisasiakkaita oli aika harvassa.

syyria_ravintola

Lounaalla kuulin katkelmia perheen tarinasta. Viime elokuussa he saapuivat Suomeen ja heidät sijoitettiin Vihdin vastaanottokeskukseen. Viime viikolla turvapaikkahakemus hyväksyttiin neljäksi vuodeksi ja työlupakin on taskussa. Perhe on nyt saanut myös oman kodin. Mutta mikä toi Suomeen?

” Tilanne kotikulmillamme on vaikea. Isis on vain 18 kilometrin päässä Suedasta, josta olemme kotoisin. Vanhempani ovat siellä yhä. Tulimme kumiveneellä Turkista Kreikkaan ja vasta kolmas ylitysyritys onnistui. Tavaraakin hävisi matkalla parempiin taskuihin.  Suomeen päädyimme pohjoista reittiä. Kun saavuimme Helsinkiin, viimeisillään raskaana oleva nainen opasti meidät Pasilan poliisiasemalle. Olemme tavanneet vain ystävällisiä ja auttavaisia suomalaisia,” Ashraf kertoo.

Safaa ja Hatem ovat mukana keskustelussa, vaikka sujuvaa yhteistä kieltä ei olekaan. Kohteliaisuudet Safaa osaa vaihtaa jo suomeksi ja pikkumieskin osaa kertoa selvällä suomenkielellä olevansa kolme vuotias.

Mitä perhe sitten odottaa tulevaisuudeltaan Suomessa?

” Toivoisin löytäväni töitä mahdollisimman pian. Olin siirtotyöläisenä Saudi-Arabiassa ja toimin Intercontinental hotellissa ravintolapäällikkönä yhdeksän vuotta. Sinne olisin jäänytkin, mutta vaimoa ei saanut ottaa saudeihin mukaan. Koska olot Syyriassa muuttuivat sietämättömiksi, meidän oli lähdettävä. Nyt olemme siis täällä ja suunnittelemme innoissamme tulevaa Ravintolapäivää. Tervetuloa maistamaan syyrialaisia herkkuja Vallillaan ensi sunnuntaina!”

Monikulttuurisuus on suurta rikkautta. Niin hyvä mieli tästä sunnuntaisesta kohtaamisesta syyrialaisperheen kanssa jäi!

 

Terveisin Blonditiina