Viinakeittokirjassa viina on ensisijaisesti mauste
Viina on viisasten juoma, mutta pöljemmät sitä syövätkin, aloittavat juuri ilmestyneen Viinakeittokirjan kirjoittajat Jonna Pulkkinen (vas) ja Merja Ruotsalainen kirjansa esipuheen. Jo ensimmäisestä lauseesta voi päätellä, että kaksikko on kotoisin Oulusta. Paikallisuus ja kirjoittajien juuret näkyvät kirjassa kannesta kanteen.
Viinakeittokirjassa mausteet ruokiin haetaan baarikaapin puolelta. Ja vielä siltä puolelta, joita ei lasketa miedoiksi alkoholeiksi. Tässä keittokirjassa läträtään niin vodkan, jallun kuin ihan pontikankin kanssa. Määrät pysyvät kuitenkin niissä rajoissa, että autoilu on syömisenkin jälkeen sallittua, eikä lapsiakaan juuri tarvitse herkuilta varjella.
Tekijöistä Jonna Pulkkinen on aikaisemmin kirjoittanut kirjat Kossusta ja Jallusta sekä kieltolain historiasta. Kokemusta viinasta löytyy siis ainakin teoreettisella tasolla. Kirjan kauniit kuvat on ottanut Merja Ruotsalainen, joka on toiselta ammatiltaan kokki. Aika kelpo tekijätiimi taidoiltaan siis. Kirjassa on modernilla tavalla kiedottu yhteen tärkeät palat suomalaisuutta: nimittäin paikalliset ruoat ja lämmin suhteemme väkevään viinaan. Tästä kolminaisuudesta jäi kaipaamaan vain saunassa soivaa Sibeliusta. Englanninkielisenä versiona tämä Viinakeittokirja olisi mitä mainioin matkamuisto maassamme vieraileville turisteille.
Kokin viinakaappi
Kirjassa on 64 reseptiä, jotka on jaoteltu alku- ja pääruokiin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin sekä lisukkeisiin. Lisäksi kansien välistä löytyy on kolme teemakokonaisuutta: Venetsialaisteemaiset kesäjuhlat, makkaranteko ja krapulapäivä. Luulen, että viimeksi mainituille ohjeille olisi hyvinkin käyttöä jo heti Valpurin päivän juhlien jälkeen.
Kirja ammentaa myös alkuvuoden artistikuolemista, sillä yksi krapulaohje on nimetty Lemmyn lesken love floatiksi. Siinä oluttuoppiin lusikoidun jäätelön päälle kaadetaan Jack Daniels -viskiä ja vaniljakolaa. Saataisi hyvinkin mennä reseptitestaukseen, mutta ensin on hankittava se viski.
Kysyin, minkälaista repertuaaria Jonna Pulkkinen ja Merja Ruotsalainen keittiön viinakaappiin suosittelevat.
”Kossua, jallua, giniä, tervalikööriä ja cointreauta tulisi mielellään perusmausteista löytyä”, vastasivat tekijät pienen neuvottelun jälkeen. Merjan mielestä varsinkin tervalikööri, jota löytyykin monista ohjeista, on ehdoton must. Jonna taas äänesti likööriksi ranskalaista sitruslikööriä. Kirjassa on kuitenkin käytetty perusvalikoiman lisäksi myös erikoisempia viinoja, kuten kookos- , acai- tai espressovodkaa, joiden saatavuus menee sitten tilausvalikoiman puolelle.
Pontikkaa sinappiin ja majoneesiin
Pontikkaa on myös käytetty useammassa ohjeessa. Sen verran tietämätön hienohelma olen, että kysäisin juoman saatavuudesta tekijöiltä. Pitääkö lähteä metsäretkelle tiputtelemaan korpikuusen kyyneliä vai mistä kyseistä maustetta saa hankittua? Löytyy kuulemma ihan Alkon valikoimasta. Pontikkaa on käytetty niin majoneesin kuin pontikka-chilisinapin mausteena. Kyseinen sinappi kohottaa kuulemma minkä tahansa makkaran aivan uusiin sfääreihin.
Ohje menee näin:
PONTIKKA-CHILISINAPPI
noin 4 dl
2 dl sinappijauhetta
2 dl sokeria
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 tuore chili
3 rkl pontikkaa
2 tl garam masalaa
Hienonna chili. Kaada kerma kattilaan kuumenemaan. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, chili sekä kananmuna. Kuumenna seosta hitaasti koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Ole varovainen, seos palaa helposti pohjaan.
Ota kattila liedeltä.
Otan siis kattilan liedeltä. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Koska pontikka lisätään? Onko ohje jäänyt kirjassa kesken? Varmaankin sinappi jäähdytetään, lisätään alkoholi ja seos purkitetaan pieniin purkkeihin. Ja säilytetään jääkaapissa. Sinappi säilyy xx viikon ajan. Mielestäni nämä seikat ovat reseptissä aika olennaisia asioita. Googlasin mm. kotisinapin säilyvyyttä ja se onkin herättänyt kysymyksiä monilla keskustelupalstoilla. Olisi siis lukijapalvelua kertoa ohjeessa tekijöiden näkemys asiasta. Vaikka sitten sanoa, että ainakin sen kaksi viikkoa ellei tule syötyä jo aikaisemmin.
Keittokirjan tekeminen ei todellakaan ole helppo nakki, aina löytyy pilkkua viilaavalta kriitikolta nillitettävää. Mutta kokonaisuutena kirja on kiva ruokapaketti, josta henkii selkeästi se, että se ei ole punavuorelaishipsterien toisille hipstereille tekemä opus. Yläfemmat siitä.
Viinanhuuruisin terveisin
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Viinakeittokirjassa viina on ensisijaisesti mauste