Viinintuottaja Bill Hardyn sorsa lennähti pataan
Tapaan australilaisen Bill Hardyn Helsingissä elokuun lopussa. Syyskesän lämpö hemmottelee helsinkiläisiä, mutta Australiassa on talven selkä juuri taittumassa.
”Kevät alkaa meillä virallisesti syyskuun 1. päivä” Bill Hardy sanoo. Ja kertoo talven olleen sateinen ja viileä. Juuri sellainen, josta viiniköynnökset pitävät.
Olen edellisenä iltana tutkiskellut Austaralian karttaa ja tajunnut, että koko Eurooppan upottaisi helposti Australian mantereelle. Mannerhan se on, vaikka saarelta näyttääkin.
Australia on maailman viideneksi suurin viinintuottaja, mutta viinimaana nuori. Siinä, missä eurooppalaiset ovat viljelleet viinejä jo reilut pari tuhatta vuotta, Australiassa ei viiniä valmistettu ennen 1800-lukua.
Hardys on viinibisneksen jättiläinen
Bill Hardy on viidennen sukupolven viinintuottaja australialaisessa Hardys viinitalossa, jonka perusti Billin iso-iso-isoisä Thomas Hardy vuonna 1853. Mies astui yrityksen palvelukseen vuonna 1972. Silloin Hardys oli vielä peheyritys, mutta vuodesta 2011 se on ollut osa pörssiyhtiö Accolade Winesia.
”Joka päivä maailmassa juodaan kaksi miljoonaa lasillista Hardys-viiniä”, Bill Hardy toteaa. Se antaa jonkinlaisen konkreettisen käsityksen minkälaisesta viinijättiläisestä on kysymys. Paitsi Australian suurin, Hardys on maailman toiseksi suurin viinintuottaja kalifornialaisen Gallon jälkeen 128 miljoonalla vuosittaisella viinilitrallaan.
”Meidän ja yleensäkin aussien menestys viinirintamalla perustuu kykyyn valmistaa nykykuluttajia miellyttäviä, runsaan hedelmäisiä, hyvän hinta-laatusuhteen -viinejä” Bill Hardy summaa menestyskonseptia. Ja sellaisia monopolissamme myytävät Hardys viinit ovatkin. Mutkattomia, kuten aussit itsekin.
Mikä mahtaa olla in?
Juttelemme Billin kanssa Australian viinitrendeistä. Shirazista, Cabernet Sauvignoista ja Chardonnaysta tunnetuksi tulleessa viinimaassa viljellään nyt yhä suuremmassa määrin eurooppalaisia rypäleitä, kuten espanjalaista Tempranilloa, italialaista Sangiovesea tai portugalilaista Albariñoa. Lisäksi ilmastonmuutos on vaikuttanut viinien viljelyalueisiin. Tasmanian saaresta on tullut yhä merkittävämpi viinialue, jossa viihtyvät viileiden alueiden rypäleet kuten Pinot Noir, Rieslingi tai Pinot Gris.
”Ja onhan meillä myös nuo Australian Alpit”, herra viittaa Australian kaakkoisosassa sijaitsevaan vuorijonoon viileistä viljelyalueista puhuttaessa. Siellä kun sataa säännöllisesti myös lunta.
”2000-luvun lopussa saimme nähdä, että viinimaailmassa trendit voivat heilahtaa nopeastikin. Vuosien 2007 ja 2009 välisenä aikana aussikuluttajat vaihtoivat chardonnay-viininsä sauvignon blanciin. Meidän harmiksemme vielä uusiseelantilaiseen sauvignon blanciin ”, Bill Hardy harmittelee.
Bill Hardy sorsastaa
Talvi on eteläisellä pallonpuoliskolla taittumassa, mutta meillä se tekee tuloaan. Bill Hardyn mielestä syksy ja talvi on mitä parhainta shiraz-viinin aikaa. Siitä siirymmekin sujuvasti keskustelemaan herran ruokamieltymyksistä.
”Olen oikeastaan aika tylsä kokki. Aussi kun olen, kesällä grillaan lammasta puugrillissä ja talvella valmistan siitä pataruokia.” viinimies kertoo. ”Harrastan jonkin verran metsästystä, lähinnä linnustusta, joten sorsapata on yksi bravuureistani. Sitä tehdesssäni lorautan shiraz-punaviiniä niin pataan kuin lasiin.” Mikäs olisikaan parempaa sesonkiruokaa, sorsastushan alkoi meilläkin 20. elokuuta. Ohje Bill Hardyn sorsapataan löytyy postauksen lopusta.
”Pidän myös äyriäisistä, joten tarjoaisin sorsa-aterian alkuruokana vaikkapa jokirapurapusalaattia ja sen kaverina riesling-viiniä. Australialaiset rieslingit poikkeavat eurooppalaisista siinä, että viinien makua dominoi mineraalien asemesta hedelmäisyys ja limetti”, hän pyörittelee ruoka- ja viinivalintojaan.
Jälkiruoan kanssa Bill kiemurtelee. Hänellä ei ole tarjota minulle jälkiruokaviinivaihtoehtoa omista tuotteistaan. Niinpä pähkäilyn jälkeen päädytään siihen, että syksyinen sorsa-ateria huipentuu koviin juustoihin ja samaan, sorsan kanssa jo tarjottuun Hardys Nottage Hill Shiraz-viiniin (11,90). Koska olen juuri vieraillut Juustoportilla Seinäjoella, ehdotan juustolautaseksi Vuohen Viinitarhuria ja Vuohen Grand Reserveä, maailmalla palkittuja suomijuustoja. Bill Hardy nyökkäilee hyväksyvästi.
Seuraavan päivän lehdistölounaalla pääsemme maistelemaan myös Billin isoäidin mukaan nimettyjä Hardys Eileen Hardy -sarjan huippuviinejä. Mutta niiden hinnat huitelevatkin sitten 50-100 euron välillä pullo. Lounaalla Bill kertoo hauskoja tarinoita mummostaan. Vielä 83-vuotiaana Eileen Hardy matkusti Englantiin ottaamaan vastaan palkinnon elämäntyöstään kuningatar Elizabethilta, vaikka hänelle olisi järjestetty palkitsemistilaisuus kotimanterella.
”Tietenkin minä matkustan Buckhinghamin palatsiin tapaamaan kuningatarta”, Eileen Hardy oli tokaissut.
Aussit ovat rentoa porukkaa!
Terveisin,
Himahellan Tiina
Bill Hardyn sorsapata
4-6 hengelle
2 patavalmista sorsaa (yht. noin 1,5 kg)
2 tl suolaa
2 tl tuoretta timjamia tai rosmariinia
2-3 rkl voita
1 sitruunan mehu
2 (uutta)sipulia
2 vartta varsiselleriä
1-2 porkkanaa
1/2 l kantarelleja
2-3 omenaa
200 g savupekonia
2 dl punaviiniä
(vettä)
1-2 rkl tummaa kastikesuurusta (Maizena)
- Kuivaa lintu hyvin sisä- ja ulkopuolelta. Hiero linnut suolalla ja tuoreella timjamilla tai rosmariinilla. Ruskista linnut nopeasti voissa paistinpannulla.
- Lohko kuoritut sipulit ja omenat. Kotimaisia omenoita ei tarvitse kuoria. Viipaloi porkkanat ja selleri. Täytä lintujen vatsat sipuleilla ja omenoilla. Purista lintujen pintaan sitruunamehua.
- Peitä linnut pekoniviipaleilla. Lorauta vuoan pohjalle pari desiä punaviiniä. Lisää vuokaan pari lohkottua omenaa, porkkanat, sellerit ja kantarellit.
- Työnnä paistomittari rintafileen paksuimpaan kohtaan ja kypsennä sorsia 150-asteisessa uunissa, kunnes niiden sisälämpötila on 60 astetta.
Valele lintuja paiston aikana paistoliemellä. Peitä sorsat folioon ja anna niiden vetäytyä noin 30 minuuttia.
- Valmista kastike. Siivilöi liemi, lisää kylmää vettä tai punaviiniä ja suurusta kastike pakkauksen ohjeen mukaan. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
- Tarjoa paistettujen perunoiden ja pekonipapujen kanssa.
Viinisuositus: Hardys Nottage Hill Shiraz, 11,90 euroa.
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Viinintuottaja Bill Hardyn sorsa lennähti pataan