Luokkaerot lautasella - Ruoan hinta ja ruokailutottumukset
Mitä ruoka oikein on? Yksinkertaistettuna vain kehomme tarvitsemaa energiaa. Silti käytämme ruokaan valtavasti aikaa, rahaa ja mentaalienergiaa. Se, mitä panemme suuhumme, kertoo, keitä me olemme.
Vaikka kaikki ihmiset syövät pysyäkseen hengissä, tankkaus on nykyisin toissijaista ruoasta puhuttaessa. Ruuasta on lyhyessä ajassa tullut yksi tärkeimmistä erottautumisen keinoista. Siitä on tullut ylä- ja keskiluokan harrastus. Televisiosta tulee kymmeniä kokkausohjelmia, ja myydyimpien tietokirjojen top 10:ssä puolet on keittokirjoja. Ilmiötä kutsutaan ruokahifistelyksi tai ruokasnobbailuksi arvioijasta riippuen.
Ruoka on statussymboli
Ihmiset käyttävät lukemattomia tunteja kokkailuun ja harrastuneisuus keskittyy usein viikonloppuruokailuihin. Ruoanvalmistuksesta on tullut myös sosiaalinen tapahtuma, joka kerää ihmiset kauhan varteen keittiöön.
”Nykyhetken ilmiö on se, että ruoka on statussymboli”, sanoo Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi. ”Käydään näyttäytymässä oikeissa ravintoloissa ja ostetaan statusruokaa. Ruokaa ei saisi olla harrastamatta. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta.”
Hyvin toimeentulevien, koulutettujen ihmisten lautasilta löytyy eksoottisia raaka-aineita ja monimutkaisesti valmistettavia ruokia. Eliitillä on aikaa ja varaa tehdä ruoanlaitosta hifistelyä. Se on tehokas erottautumisen keino.
Eliittiin kuuluvat eivät välttämättä vaahtoa ruokansa terveellisyydestä, sillä se on itsestäänselvyys, joka vaikuttaa kaikkien ruokavalintojen taustalla. Ruoan laadukkuus ja trendikkyys näkyy kyllä Facebookiin tai Instagramiin postatatuista kuvista.
Ruokatottumukset periytyvät
Ruokatottumukset periytyvät ja ne seuraavat ihmistä läpi elämän. Perheissä, joissa tarjotaan vaikkapa mereneläviä, oliiveja tai mätiä blinien kanssa, myös nautitaan niistä. Lapset oppivat ruokailutottumuksensa seuraamalla vanhempiensa esimerkkiä. Kun lapsi näkee, että aikuinen saa mielihyvää syömästään ruoasta, pieni ihminenkin hyväksyy uuden maun helpommin omaan makupalettiinsa. Mikäli makumaailma lautasella on perinteisempi tai suppeampi, eksoottisiin makuihin suhtaudutaan myöhemminkin ennakkoluuloisesti.
Luokkaerot eivät näy pelkästään jännien makujen ja trendien perässä juoksemisessa. Todellinen ongelma on siinä, että vähätuloisten perheiden lapset syövät vähemmän ravinteita sisältävää ruokaa kuin vakavaraisten perheiden lapset.
Laajassa Finriski 2012 -tutkimuksessa todettiin se, mistä on ollut viitteitä jo aiemmin: lyhyt koulutus ja matala tulotaso näkyvät myös vähäisempänä kasvisten, vähärasvaisen juuston, maidon sekä ruisleivän käyttönä. Matalasti koulutetut syövät vähemmän hedelmiä ja marjoja sekä juovat enemmän sokeroituja virvoitusjuomia.
Lapsena opittuja ruokatottumuksia määrittävät vahvimmin vanhempien koulutus ja ikä, perheen koko ja lapsen hoitopaikka. Kotoa omaksutut ruokailutavat säilyvät usein läpi ihmiselämän.
Vaikka tulo- ja koulutustason yhteys terveelliseen ruokavalioon on vahvasti todistettu, ilmiön tutkiminen on hankalaa. Ihmiset kaunistelevat syömisiään tutkimuksissa. He tietävät, mitkä ovat terveellisiä ja mitkä vähemmän suositeltavia ruokia, ja vääristävät vastauksiaan usein jopa tiedostamattaan. Kahvitauolla syöty viineri tai illalla korkattu saunaolut on helpompi unohtaa ruokapäiväkirjasta kuin runsaasti kasviksia sisältänyt vuohenjuustosalaatti ja aamupalaksi nautittu vihersmoothie.
Kuluttajat äänestävät lompakollaan
Jokainen perheen ruokaostoksia kärryyn latonut tietää, että ruoka on kallista. Mutta edullisen, herkullisen ja terveellisen kotiruoan valmistus onnistuu ihan mainiosti lähi-Siwan tai Lidlin valikoimista. Ruoanvalmistus ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii hieman vaivannäköä ja ennakkosuunnittelua.
”Ei kukaan pakota meitä ostamaan puolivalmisteita. Mutta valintoja ohjaa usein helppous. Voi tuntua ylivoimaiselta valita ruokia kaikkien eettisten, terveydellisten ja pientuottajia suosivien periaatteiden mukaan”, Piia Jallinoja Kuluttajatutkimuskeskuksesta sanoo. ”Karkkeja, sipsejä ja limuja on paljon tarjolla, ja ne maksavat vähän. Liha, maito ja kasvikset ovat suhteessa paljon kalliimpia.”
”Kaikki pyörii hinnan ympärillä”, Kuluttajaliiton Annikka Marniemi jatkaa. Kaupassa pitkälle prosessoidut, ravintoarvoiltaan kotiruokaa heikommat einekset saavat runsaasti hyllytilaa, koska niiden tuottaminen on halpaa ja ne säilyvät pitkään.”
Vanhanaikaisesta, koko kansan lähiruoasta, kuten kotimaista kalasta, kasviksista, juureksista ja marjoista on tullut eliitin herkkua. Järvikalojen hinta on totaalisesti karannut vähävaraisilta. Valmiiksi marinoidut puolivalmisteet saattavat maksaa jopa kymmeniä euroja vähemmän kilolta kuin kotimainen kala. Lompakolla on usein pakko äänestää, vaikka mieliteot olisivatkin toisaalla.
Yhdeksi keinoksi parantaa suomalaisten ruokatottumuksia on ehdotettu terveellisten tuotteiden paljousalennusta eli subventointia. Hintojen ja saatavuuden muutokset vaikuttaisivat todennäköisesti enemmän alemmissa sosiaaliluokissa, vaikka keinot kohdistuvatkin tasapuolisesti koko väestöön sosiaaliluokkaan katsomatta. Toimenpiteellä uskottaisiin olevan enemmän vaikutusta kuin epäterveellisten tuotteiden haittaverolla.
Ruokaohjeita hifistelijöille
Monissa ruokaohjeissa käytetään eksoottisia aineksia, joita ei välttämättä löydy joka taajaman marketista. Ruokatoimittajienkin on syytä katsoa peiliin. Miten antaa vaihtoehtoja ja uusia ideoita ihmisille, jolla ei ole varaa ostaa kuin yhtä: mahdollisimman edullista?
Olen surffaillut paljon sosiaalisen median kokkaussivustoilla, jonne ihmiset postaavat kuvia omista kokkauksistaan. Mitä Suomi oikeasti syö -trippi on ollut silmiä avaava. Tavalliset suomalaiset syövät tavallista kotiruokaa. Ja nauttivat siitä. Makkarakastikkeesta postattu kuva saattaa saada huomattavasti enemmän liketyksiä kuin ravintola-annoksen tapaan aseteltu ankanrinta lisäkkeineen.
Olen aina liputtanut hyvän kotiruoan puolesta, vaikka myönnän sen hipsterinkin minusta aika ajoin löytyvän. Hyvin ja terveellisesti syöminen ei ole rahasta kiinni, mutta se vaatii kyllä hieman mielikuvitusta. Ja perustaitojen opettelua. Köyhän miehen keittiö saisi mielestäni ollakin seuraava suuri ruokatrendi, jonka puolesta kaikki ruoka-ammattilaisetkin voisivat liputtaa.
Kotikokkauksen puolesta aina ja ikuisesti!
Himahellan Tiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Luokkaerot lautasella - Ruoan hinta ja ruokailutottumukset