Ann Selin - juoksutytön tie ay-pomoksi
Työmarkkinoiden kovassa neuvottelupaineessa tänä syksynä ollut PAMin puheenjohtaja Ann Selin on äärimmäisen harvinainen suomalainen nainen: hän on edennyt juoksutytöstä johtajaksi.
Viime kuukausina työmarkkinoilla on eletty hurjaa turbulenssia. Kun etujärjestöt neuvottelevat, uutiskuvien tuimailmeisten miesten joukossa näkyy vain harvoin naisia. Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin, 55, on heistä vaikutusvaltaisin.
Tämä myyjien, ravintolatyöntekijöiden ja siivoojien puheenjohtaja on nyt sekä työnantajien, oman jäsenistön että poliittisten päättäjien puristuksessa.
Työnantajat ja hallitus haluavat muuttaa neuvottelukulttuuria nykyistä paikallisemmaksi. Ankara vääntö sunnuntaityön korvauksista ja lomarahoista toi PAMiin uusien jäsenten tulvan.
”Tämä on iso kriisi ammattiyhdistysliikkeelle. Valtaosa jäsenistöstä haluaa löytää neuvotteluratkaisun, mutta on myös niitä, jotka haluavat laittaa kovan kovaa vastaan. Nyt täytyy tarkkaan miettiä, millä päästäisiin toivottuun päämäärään”, Ann Selin sanoo. Tällaiset paineet tuntuvat nahoissa.
”Minun on täytynyt tässä mullistuksessa muuttua entistä enemmän strategiksi.”
Eikä tässä kaikki. Ann Selinin kädet operoitiin tänä syksynä hermopinteen vuoksi, hän kun oli ajatellut ajankohdan olevan rauhallinen. Leikkauksen jälkeen pelkästään pukeminen ja hiusten peseminen ovat olleet hankalia.
Mistä stadin friidu on saanut paineensietokykynsä, jolla johtaa Suomen suurinta ammattiliittoa keskellä tätä pyöritystä?
Olga-täti ja kaatuneet
Olga-täti oli Ann Selinin lapsuuden tärkeä henkilö. Vuonna 1900 syntynyt Olgis, Irja-äidin isän sisko, oli 60 vuotta Annia vanhempi.
”Minun isovanhemmillani oli paljon lapsia ja lastenlapsia eikä heillä ollut aikaa. Olga-tädin mies ja kaksi poikaa olivat kaatuneet sodassa, ja yksin elävänä hänellä oli aikaa minulle. Meistä tuli erottamattomat”, Ann Selin kertoo.
Olga-täti vei 4–5-vuotiasta Annia hau- tausmaalle kastelemaan kukkia ja Kaatuneitten Omaisten Liiton tilaisuuksiin, joissa naiset antoivat toisilleen vertaistukea.
Olga-täti sai joka vuosi kiitokseksi vapaaehtoistyöstään parin viikon täysihoitoloman Turun saaristoon, Marie- lundin lomakotiin. Mukaan reissuun lähti aina Ann.
Tädit järjestivät hauskaa ohjelmaa lomailijoille, ottivat tytön mukaan keittiöön pilkkomaan kurkkuja ja antoivat myydä kanttiinissa.
Olga-täti vei Annia myös Martta-kerhoon ja usutti käymään ahkerasti pyhäkoulua.
”Järjestöt ja yhdessä tekeminen ovat olleet olennainen osa minun kasvamistani.”
Sitten kolmelapsinen Selinien perhe pääsi muuttamaan kaupungin uuteen vuokrakerrostaloon Myllypuroon. Kylmä vesi ja yhteisvessa vaihtuivat tilavaan asuntoon, jossa oli aina lämmintä vettä ja kylpyamme.
Olgalle ja Annille muotoutui pian yhteinen kauneusrutiini. Olga-tädin mielestä Irja-äidin tekemät letit olivat vähän vinksallaan, niinpä täti tuli lähes joka aamu letittämään Annin hiukset.
”Täti harjasi hiuksiani pitkään, jotta niistä tulisi kiiltävät. Sitten hän laittoi silkkinauhan kauniisti rusetille.”
Olga-täti kuoli 1970-luvun lopulla.
”Minulle on ollut hirveän suuri onni, että Olga-täti osui minun elämääni. Oli hienoa olla erityinen jonkun aikuisen silmissä. Jotakin olennaista lähti hänen mukanaan.”
Nuorena töihin
Keskikoulun loputtua 15-vuotias Ann ei tiennyt, mitä tekisi seuraavaksi. Vanhemmat olivat luvanneet, että tyttö saisi opiskella niin pitkälle kuin haluaa, mutta 70-luvun Helsingin työläislä hiössä lukio tuntui herrojen haaveelta.
”Luokallamme oli vain muutama oppilas, joka asui omistusasunnossa ja jolle oli selvää mennä lukioon. Meillä kaupungin vuokra-asunnoissa asuvilla duunariperheiden kakaroilla oli toinen reitti.”
Ann pääsi koulun loputtua vuonna 1976 Liikeliiton lähetiksi ja sai pian vakituisen työn toimistossa. 40 vuodessa yksityinen palveluala on kasvamistaan kasvanut, ja jättiliitoksi muuttuneessa PAMissa on jo yli 230 000 jäsentä.
Töiden jälkeen tuore toimistotyöntekijä kävi joka päivä kaupungin nuorisotilassa Myllykerhossa.
”Kertsiä veti aviopari Hilu ja Raikku. Heillä ei tainnut olla mitään tutkintoa, mutta he selvästi nauttivat nuorten kanssa olemisesta. He johtivat nuorisotilaa rautaisella otteella. He olivat meille kuin toiset vanhemmat.”
Nuoret suunnittelivat itse tekemisensä. Pojat rakensivat kahvilasta saluunamaisen oleskelutilan, ja Ann myi siellä kahvia ja karkkia, kirjoitti jäsenkortteja ja järjesti diskoja.
”Meitä osallistettiin kuten kotonakin. Ei voinut olettaa, että muut tekevät kaiken toisten puolesta. Hilu ja Raikku auttoivat meitä hankkimaan rahoitusta hankkeillemme, eihän siihen aikaan vanhemmilla ollut antaa rahaa.”
Nuorisokerhossa Ann tutustui Klaus Thomassoniin, josta tuli tunnettu juontaja ja imitaattori. Nuorisotilan bändi, jossa Ann oli laulusolistina, pyrki jopa pari kertaa ajan kuumimpaan televisioshow’hun Syksyn Säveleen.
”Klasu hankki suhteillaan meille aamuyön ajan jostakin studiosta ja saimme tehtyä demonauhat.”
Musiikki ja laulaminen ovat edelleen rakkaita harrastuksia.
”Viimeksi olen esiintynyt Kiuruveden iskelmäviikoilla, kun Klasu värväsi minut sinne. 8 000 ihmistä kuunteli, kun vedin big bandin kanssa Anneli Saariston La dolce vitan ja Paula Koivuniemen Sua vasten painautuisin.”
Surua ja rakkaussurua
Vuosi 1981 oli 21-vuotiaalle Ann Selinille raskas. Elämän piti hymyillä, olihan hän juuri ostanut yksiön toiselta puolelta kaupunkia Kannelmäestä.
”Tunsin, että tarvitsen etäisyyttä voidakseni aikuistua. En ollut vielä päässyt muuttamaan, kun äitini kuoli. Hän oli vasta 50-vuotias, mutta oli saanut jo yhden aivoinfarktin. Elokuussa hän sai toisen nukkuessaan.”
”Äiti oli minulle todella tärkeä ihminen, jonka kanssa jaoin paljon asioita. Hän tulee edelleen uniini, viimeksi viime viikolla. Äiti tulee uniin aina hyvissä merkeissä, kuten eläessäänkin. Kun äiti on ollut yöllä läsnä, minulla on aamulla herätessä seesteinen ja hyvä olo.”
Rakkaudessa ei ollut onnea. Varattu mies, jonka kanssa Ann oli seurustellut, ei näyttänyt haluavan häntä elämänsä ykköseksi.
”Sitten tapasin ikäiseni miehen ja rakastuin ensimmäistä kertaa aivan päättömästi. Lopetin aiemman suhteen ja olin valmis vakiintumaan. Mutta nuorella miehellä oli vielä bailausvaihe päällä. Olin kauhean pettynyt.”
Ann Selin ei ole mennyt naimisiin eikä hänellä ole lapsia. Jälkeenpäin hän on jossitellut, olisiko sittenkään pitänyt olla niin ehdoton nuoruuden rakkauden kanssa.
”Olen nuoresta asti ollut kauhean ylpeä: Jos ei kerran kelpaa, niin mene sitten.”
Puheenjohtajaksi
Kun Ann Selin asettui ehdolle PAMin puheenjohtajaksi, hän tiesi mitä teki. Hänellä oli kokemusta siitä, miten puheenjohtajia tehdään. Hän oli ollut itse nostamassa vaasalaista liiton toimitsijaa Maj-Len Remahlia puheenjohtajaksi 1980-luvun alussa. Hanke oli aikanaan rohkea, sillä ehdolla oli myös Ann Selinin työtoveri, päällikkötason mies.
Sellaisessa asetelmassa oli tapana valita johtajaksi mies. Myöhemmin Maj-Len Remahl muisti häntä puheenjohtajaksi tukeneen nuoren naisen.
”Minun ei tarvinnut pyrkiä mihinkään, kun aina tuli uusia tehtäviä. Olen aina ajatellut, että jos joku luottaa minuun ja ajattelee minun pärjäävän tehtävässä, niin menen päin vain. Kyllä siitä varmasti selvitään.”
Työtä välillä uupumiseen asti paiskinut ahertaja ei jäänyt haikailemaan opintojen perään, sillä liitto koulutti häntä. Vuonna 2002 hänet valittiin Remahlin seuraajaksi.
Tuore puheenjohtaja tunsi kauppojen, kioskien ja hotellien väen työolot, mutta tenkkapoo tuli, kun taloustoimittajat alkoivat kysellä työmarkkinoiden vaikutuksesta kansantalouteen ja sen ongelmiin.
”Ajattelin, että en ikinä selviä kysymyksistä ja mokaan. Pian ymmärsin, että kaikkiin toimittajien kysymyksiin ei ole kenelläkään vastausta. Neljässä kuukaudessa osasin sanoa, että ei minulla ole vastausta tuohon ilman että näytin osaamattomalta.”
Nyt Ann Selin on ehkä uransa kovimman koitoksen edessä, kun työmarkkinaosapuolet neuvottelevat tulevien vuosien työehdoista.
”Kun liikun jossain, aina joku tulee puhumaan, kuinka meidän nyt käy. Ihmiset ovat tosi hereillä.”
50 kiloa pois
Ann Selin on jojoillut painonsa kanssa koko ikänsä ja kokeillut kaikki konstit: kaalisoppadieetit, Painonvartijat ja 12 viikon Nutrilett-kuurin.
”Joka kerta lihoin takaisin. Lopulta minulla oli koko ajan huono olla. Oli iso kynnys myöntää, että syöminen ei ole hallinnassani ja tarvitsen apua.”
Päivät työhullu puursi syömättä ja illalla veti kiljuvaan nälkäänsä rasvaisia ja suolaisia nopeita aterioita.
”Epäterveellinen ruokailu johtui osin työtavastani, mutta varmaankin enemmän lapsuuden kokemuksistani. Olga-täti opetti, että kun elämässä oli kurjaa, lohtua haettiin herkuista. Ruoka ei ollut enää ravintoa, vaan sillä hoidettiin ikäviä tunnetiloja. Olin tunnesyöjä.”
”Oli jo lähellä, että joudun pyytämään lentokoneessa jatkopalaa turvavyöhön. Se oli hirveä kynnys henkisesti.”
Vihdoin Ann Selin pyysi lääkäriltä apua. Hän osoittautui hyväksi kandidaatiksi vatsalaukun ohitusleikkaukseen, sillä kaikki terveysarvot olivat mittauksissa koholla, mutta diabetes tai muut metabolisen oireyhtymän sairaudet eivät olleet vielä puhjenneet.
”Minut leikattiin 2009 ja vuoden päästä olin 30 kiloa kevyempi. Seuraavana vuonna meni vielä 20 kiloa. Tämä oli minulle mieletön elämänkäänne.”
”Elämänlaatu on muuttunut hirveästi. Voin tehdä, mitä haluan. Jos tahtoisin hypätä laskuvarjolla tai hinkuisin benji-hyppyä, paino ei olisi esteenä.”
”Pukeudun rohkeammin ja olen enemmän ulospäin suuntautunut kuin silloin, kun en pitänyt itsestäni ihan kauheasti. Myös flirtti on palannut elämääni, kun en enää halua hukkua tapettiin. Olen nyt paljon rohkeampi. Jos elämäni mies sattuisi tulemaan nyt vastaan, uskaltaisin heittäytyä.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/2015.
Lue myös:
Helena Ranta: ”Olen nähnyt paljon pahuutta”
Yrittäjä Heidi Jaara: ”Lapsettomuus kotetteli mutta unelma nousi tuhkasta”
Hetkestä onnen löytä Päivi, 49: ”Maailmassa ei voi olla liikaa välittämistä”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ann Selin - juoksutytön tie ay-pomoksi