Ihmiset

Anna: Maarit Tastula oli yksinhuoltajaäiti vailla turvaverkkoja – kun voimat hiipuivat, hänellä ei ollut ketään, kelle valittaa

Saatuaan kaksoslapset toimittaja Maarit Tastula uskalsi luottaa omaan ammattitaitoonsa. Maarit kertoo Annassa yksinhuoltajuuden osoittaneen, että ihmisestä löytyy uskomattomia voimavaroja.

Kun Maarit Tastula, 60, aloitti tv-toimittajan uransa Ajankohtaisessa kakkosessa 1980-luvulla hänet laitettiin tekemään juttuja kulttuurista ja sosiaalialasta. Politiikka, talous ja ulkomaan aiheet kuuluivat ainoastaan miehille, Maarit kertoo Annassa.

”Nuorena sain kritiikkiä älykkö-miestoimittajilta siitä, että ohjelmissani käsitellään ’turhanpäiväistä tunnehöttöä’”, Maarit sanoo Anna-lehdessä.

Maarit kertoo olleensa nuorena toimittajana todella kriittinen itseään kohtaan. Ohjelman julkaisun jälkeisenä sunnuntaina hän ei kehdannut mennä R-kioskille, koska pelkäsi armottomia katseita.

Kaikki muuttui, kun Maarit sai kaksoslapset – tytön ja pojan. Työasioita ei ehtinyt hioa loputtomiin, kun työpäivän jälkeen täytyi kiirehtiä kotiin laittamaan ruokaa.

”Lopetin turhan hermoilun ja aloin luottaa tuhansien toistojen kautta kertyneeseen ammattitaitoon.”

Lue myös: Maarit Tastula oli nuorena ujo ja epävarma: ”Olen opetellut esiintyjäksi altistamalla itseni peloille”

Maarit oli yksinhuoltajaäiti vailla turvaverkkoja

Maarit jäi jo varhain käytännössä yksinhuoltajaksi. Nelikymppisellä äidillä ei ollut turvaverkkojakaan. Maaritin oma vanha äiti asui Kokkolassa ja ystävät olivat kiireisiä työelämässä. Iltapäiväkerhoista ja vuoropäiväkodeista oli Maaritille suuri apu silloin, kun työpäivät venyivät.

”Ehkä minulla on hieman vääristynyt urheuskäsitys, mutta uskon, että ihminen ei ole niin hauras kuin meille uskotellaan. Vaikeissa tilanteissa meistä löytyy uskomattomia voimavaroja.”

Kun voimat tuntuivat loppuvan, Maaritilla ei ollut ketään, kenelle valittaa.

”Olen sillä tavalla rationaalinen, etten edes usko valittamisesta olevan apua. Minua auttoi monotoninen käsillä tekeminen, esimerkiksi vanhan taloni ikkunoiden remontointi. Ja se, että tyydyn lopulta aika vähään. Olin sentään hengissä!” Maarit sanoo Annassa. 

Maarit tunsi itsensä yksinäiseksi, kun lapset viettivät viikonloppuja isällään.

”Miten tyhjältä koti tuntuikaan ilman heitä! Tunsin suorastaan fyysistä ikävää.”

Nyt Maaritin tytär opiskelee yliopistossa ja poika käy armeijaa. Maarit oli jopa hieman huojentunut, kun lapset muuttivat omilleen. Maaritin ei tarvitse enää työpäivänsä jälkeen kiiruhtaa kotiin valmistamaan makaronilaatikkoa.

”Kehtaanko edes kertoa, mihin olen käyttänyt vapautuneen ajan? Telkkarin katseluun. Rakastan brittidraamaa ja muun muassa Ohuella langalla -sarjaa”, Maarit kertoo Annassa. 

Lue myös Annan juttu: Ujosta Maarit Tastulasta kasvoi hyvä kuuntelija ja palkittu toimittaja: ”Minua on vaivannut aina ulkopuolisuuden tunne”