Anna Misko: Armovuosi

Anna Misko, Armovuosi Pastori Anders Gottleben on kuollut. Pappilaan jäävät leski ja kolme tytärtä. Heidän tuleva elantonsa on sen varassa, myöntääkö tuomiokapituli leskelle asumiseen oikeuttavan armovuoden ja löytyykö sinä aikana kappalaiseksi haluava pappi, joka ottaisi vaimokseen lesken tai jonkun tyttäristä.

Tuomiokapitulin ilmoituksen mukaan leski on kolmen viidettä vanha, tyttäret molemmin puolin kahdenkymmenen, terveitä, kauniita ja hyvin syöneitä eikä huomiota herättäviä piirteitä ole. Pappilakin on hyvin hoidettu.

Armovuosi tuo hakijoita, mitäänsanomattoman, hurmaajan ja tavallisen oloisen ja kuluu väistämättä loppuun. Jännityksellä seuraa neljän naisen tunteitten kirjoa, surua, ihmetystä, suurta ihastusta, valtavaa pettymystä, eripuraa ja tasaisen elämän hyväksyntää. Naisen asema 1700-luvun lopulla on ollut täysin miehestä riippuvainen ja kirja kertoo tästä hyvin ansiokkaasti ja herättää uteliaisuutta menneeseen.

Teksti: Liisa Lehtinen

————————————–

Vuonna 1793 Karhinpään pappilaa Sydän-Hämeessä kohtaa onnettomuus. Kirkkoherra Gorrlieben kuolee jättäen vaimonsa Ingridin aikuisine lapsineen puille paljaille.

Leskelle suodaan armon vuosi, jolloin hänen on järjestettävä asiansa joko menemällä naimisiin miehensä seuraajan kanssa tai muutettava muualle.

Anna Misko kuvaa yksityistä katastrofia tarkasti eri henkilöiden kautta. Pääpaino on arjessa ja sosiaalisissa suhteissa. Kiinnostavin henkilö on venäläinen valepastori, joka herättää sekä äidin että tytärten intohimot.

Teos on kirjoitettu ajan kielenkäyttöä mukaillen. Pidin ajankuvasta, Venäjän ja Ruotsin suhteiden käsittelystä ja siitä, että myös kansanihmiset pääsivät ääneen.

Kerrontatekniikassa olisi ollut parantamisen varaa; teos on rakenteeltaan lineaarinen, jopa kaavamainen. Teos vastasi kuitenkin sitä, mitä odotan historialliselta romaanilta.

Teksti: Anu Hirsiaho

Tutustu kirjaan: Minerva

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Anna Misko: Armovuosi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X