Ihmiset

Asunnon sisustaminen sota-aikana

Vuonna 1944 Kotiliedessä neuvottiin nuortaparia sisustamaan.

Arkkitehti Salme Setälä neuvoi, miten nuorenparin oma boksi sisustetaan sota-ajan oloissa pikku rouvan vanhempien kodin yhteyteen, kun mies oli etupäässä siellä jossakin. ”Oikeita kalustoja” oli vaikea saada ostaa ja ne olivat satumaisissa hinnoissa. Siksi tehtiin retki perheen ullakolle hylättyjen aarteiden toivossa ja otettiin käyttöön vanhan tädin ylimääräiset huonekalut.

”Jos jompikumpi asianomaisista on hiukankin kätevä, saattaa hän vanhasta ullakon pakkilaatikostakin noitua käytännöllisen hyllykön, ja se tekee oikein siistin vaikutuksen, jos sen hyllyt päällystää esim. ruudullisella paperilla ja jos jostakin löytyy vaikkapa vanha ikkunaverhonkappale, jonka asettaa hyllykön eteen ‘oveksi’, mikäli sellainen katsotaan tarpeelliseksi.”

Matto oli kudottu käsin leveähköistä, värillisistä paperisuikaleista. Ikkunoihin ripustettiin pimennysverhojen lisäksi paperista ohueksi verkoksi kudottu verho, joka ”ei ollenkaan näytä hullummalta”. Verhopulman saattoi ratkaista myös ikkunalaudalle sijoitettu köynnöskasvi: posliinikukka, muratti tai cissus.

Huonekalujen päälliset olivat ”sangen taipuisaa” paperikangasta, ja paperinen kaitaliina kelpasi pöytäliinaksi arkioloissa. Hetekan peite ratkaistiin ompelemalla kaksi ohutta riepukäytävämattoa yhteen.

Kotiliesi 2/1944

Kommentoi

Kommentoi juttua: Asunnon sisustaminen sota-aikana

Tinderella

Tällaisia artikkeleita saisi näkyä nytkin! Vaikka on lama ja monella perheellä menee tosi huonosti (meillä aika huonosti) niin silti eletään tavaroiden yltäkylläisyydessä. Odotan itsekin sitä hetkeä, kun saisin rohkeutta ryhtyä kokeilemaan itse tekemistä. Tapettia (löytö! 5 euroa/rulla) olen asetellut seinille ja siinä kokenut muutaman ahaa-elämyksen.

Mutta se, että osaisin eri materiaaleista tehdä jotakin uutta ja luovaa, on toivottavasti vielä edessä. Vaikka en sota-aikaan suhtaudukaan nostalgisesti – omia muistoja saati kokemuksia ei minulla 60-luvulla syntyneellä ole – olen silti sitä mieltä, että luovia ratkaisuja pitäisi meidän itse kukin tehdä.

Vastaa käyttäjälle TinderellaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.