Downton Abbey valloittaa

Menestyssarja Downton Abbey kietoo katsojan
kartanoelämän pauloihin. Sarjan odotettu viides tuotankokausi nähdään pian. Kotiliesi tapasi sarjan
tähtiä Lontoossa. Missä piilee ilmiön suosio?

Downton Abbeyn naiset

Downton Abbey, viime
vuosien suosituin brittisarja,
on nautinnollinen
yhdistelmä mennyttä
ja nykyaikaa. Sen
1900-luvun alun ajankuva
on moitteettoman yksityiskohtainen.
Samalla sen leikkauksen ketteryys
on nykykatsojalle suunniteltu, ja valaistus
ja kuvaus ovat kuin elokuvista. Puitteet
menestyssarjalle ovat kohdallaan.

Downton on ollut tekijöilleen verraton
rahasampo. Se on katsojaluvuissa
mitattuna Ison-Britannian suosituin sarja.
Se on myös eniten Emmy-ehdokkuuksia
saanut brittiläinen televisiosarja.
Amazon-verkkokaupan ostetuin
dvd-boksi on Downtonia. Kotiliesi tapasi sarjan tähtiä Lontoossa syksyllä 2012.
Mitä Downtonin kulisseihin kuuluu, ja
mikä on sarjan suosion salaisuus?

Romanssien pyörteissä

Downton Abbey on käsikirjoittaja lordi
Julien Fellowesin luomus. Downtonin
ainekset – aatelisten ja palvelusväen
monimutkaiset suhteet ja suuret tunteet
kartanomiljöössä – olivat läsnä jo
Gosford Park -elokuvassa, josta Fellowes
voitti Oscarin vuonna 2002.
Downtonissa asuu Granthamin jaarli
Robert, kreivitär Cora, heidän kolme
tytärtään sekä palvelusväkeä. Tunnelmaa
tihentää kaikkitietävä isoäiti, vanha
kreivitär Violet, jota esittää mainio Dame
Maggie Smith.

Tarina alkaa vuodesta 1912, jolloin
kartanon perijä kuolee Titanic-onnettomuudessa.
Koska laki ei salli naisten
perivän omaisuutta, Downton saa
vastahakoisen perijän sukulaismies
Matthew’stä. Sarjassa pohditaan, säilyykö
Downton perheen kotina ja voiko
perinteinen elämäntapa kestää modernin
maailman muutoksissa.

Historian hohto
Tutkijatohtori Anneli Lehtisalon mukaan
brittiläinen historiallinen draama eli pukudraama on ollut kansainvälinen
laatubrändi jo pitkään. Sen suosion
takuuna pidetään uskottavuutta ja ammattitaitoista
kädenjälkeä, joka puhuttelee
laatutietoista aikuisyleisöä.
Pukudraamalle tyypillisesti Downtonissa
historialliset mullistukset, kuten
ensimmäinen maailmansota, antavat
sysäyksen yksilöiden tarinoille, Lehtisalo
sanoo.

Mediatutkija Mari Pajala jatkaa, että
britit käyttävät historiaa valikoiden: he
suosivat maailmansotia, mutta välttelevät
synkkiä siirtomaakuvauksia
– näin
on myös Downtonissa. Irlannin itsenäistyminen
on tärkeä kiinnekohta, jota
käsitellään Sybilin ja irlantilaisen autonkuljettajan
Bransonin avioliiton kautta.

Etenkin amerikkalainen yleisö on
innostunut Downtonista. Pajala huomauttaa,
että Yhdysvalloista katsottuna
Eurooppa on vanha manner, johon liitetään
menneisyyden hohtoa. Eurooppalainen
menneisyys on eksoottista
mutta riittävän tunnistettavaa. Lisäksi
englannin kieli yhdistää.

Downton kosiskelee amerikkalaisia
markkinoita myös tarinan tasolla:
Robert on nainut amerikkalaisen perijättären
turvatakseen Downtonin tulevaisuuden.
Side Yhdysvaltoihin on historiallisesti
pätevä, sillä rikkaat perijättäret
etsivät aatelissulhasia Englannista
1800-luvun lopussa.
Coraa esittävän amerikkalaissyntyisen
Elizabeth McGovernin mielestä amerikkalaiset
nauttivat Downtonista täysin
rinnoin, koska sarja tuntuu tuoreelta.

– Yhdysvalloista puuttuu periodidraaman
perinne. Amerikkalaiset ottavat sarjan
innolla vastaan, kun taas britit pitävät
sarjasta hillitymmin ja kriittisellä
silmällä katsoen, McGovern sanoo.

Etikettikoulussa

Koska Downtonin tuotanto on yksityiskohtien
runsaudensarvi, oli näyttelijöidenkin
opeteltava etiketti ja tapakulttuuri.
Jaarlia näyttelevän Hugh
Bonnevillen mielestä Downton muistuttaa
meitä menneistä kohteliaisuuksista,
jotka on häivytetty nykyelämästä.
downton abbey
– Toisinaan on riemastuttavaa vierailla
aikakaudella, joka on emotionaalisesti
varautunut, koska nykyään tunteita ilmaistaan
niin voimakkaasti ja vapaamielisesti.

Bonneville muun muassa pohti, miten
miehet koskettivat toisiaan.
– Sosiaaliset rajoitukset sanelivat,
kuinka toista käteltiin. Siihen aikaan
ei halailtu miesten kesken ja kättelykin
kävi keveällä kosketuksella.
Sarjan puvustus on ensiluokkaista,
josta varsinkin sarjan naiset pääsivät
nauttimaan. Edithiä esittävän Laura
Carmichaelin mukaan taidokkaasti
suunnitellut puvut auttavat näyttelijää
kertomaan tarinan. Hänen suosikkiasunsa
oli housupuku, jonka Edith puki
päälleen kokeillessaan maanviljelyä.

– Pidin siitä, koska se oli niin erilainen
verrattuna mekkoihin. Olin vähällä
saada kuvauksiin Meryl Streepin housut
Minun Afrikkani -elokuvasta, mutta
asu vaihtui. Onneksi sain kuitenkin
käyttää Merylin puseroa!

1920-luvun muoti miellytti sarjan
näyttelijöitä. Ainakin korsetit olivat armollisempia.

– 1920-luvun tyyli on suosikkini. Pidän
matalasta vyötäröstä ja suoralinjaisista
mekoista, McGovern kertoo.
Myös Sybiliä esittävä Jessica Brown
Findley on huojentunut.

– Aiemmin tarvitsin apua pukeutumisessa,
nyt vain laitoin raskaustoppaukset
mekon alle, ja se oli siinä.
Katsojatkin ovat uppoutuneet pukujen
maailmaan.
– Saan paheksuvia katseita pukeutuessani
siviilissä nahkatakkiin, Carmichael
kertoo.

Silmäniskumurhaaja kulisseissa

Vaikka ”yläkerran” kuvaukset on suurelta
osin hoidettu kartanoympäristössä ja
”alakerran” kuvaukset Lontoon studioilla,
Downtonin näyttelijöiden keskuudessa
luokkarajat eivät päde.

– Alakerrassa taitaa tosin olla kovempi
meteli, McGovern naurahtaa.

Uusissa jaksoissa myös yläkerran väki
muutti studioon.

– Olemme läheinen tiimi, ja me vietämme
yhdessä paljon aikaa, Bonneville
kertoo.
Kuvausvuoroa odotellessaan näyttelijät
kuluttavat aikaa muun muassa pelaamalla
silmäniskumurhaajaa. Myös
huumori on sallittua.

– Toivoisin, että työryhmän välinen
vitsailu kantaisi katsojien korviin, McGovern lisää.

Uutinen filmitähti Shirley MacLainen
roolista Coran äitinä kolmannella
tuotantokaudella aiheutti säpinää, ja
varsinkin nuorempia näyttelijöitä jännitti.
MacLaine oli kuitenkin helposti
lähestyttävä ja innostunut tapaamaan
itselleen tutut hahmot.

– Oli inspiroivaa kuunnella Maggie
Smithin ja Shirleyn tarinoita. Toivottavasti
olen heidän iässään yhtä täynnä
muistoja. On etuoikeus nähdä mestarit
työssään, Findley eli ”Sybil” muistelee.

Coraa näyttelevä McGovern näki MacLainessa hengenheimolaisen – amerikkalaisen
brittien joukossa.
– Joskus näin Shirleyn kasvoilla häkeltyneen
ilmeen. Minullakin on välillä
se ilme, hän hymyilee.

Tunteet sinetöivät luokkajaon

Pukudraamojen tärkeimpiä teemoja on
aina ollut yhteiskuntaluokka. Downtonissa
aatelisperhe suhtautuu palvelusväkeen
myötämielisesti. Lähes jokaisella
on luottopalvelijansa, jolle uskoutua.
Palvelusväki on tyytyväinen, ja harva
haaveilee kartanon ulkopuolisesta elämästä. Kreivitär Violetille vilahdus keskiluokkaisuutta
aiheuttaa näppylöitä.

Perinteinen ja vakaa luokka-asetelma
voi olla yksi syy Downtonin suosioon.
Mediatutkija Pajalan mukaan Downtonin
luokkajako esitetään kauniina ja
kuvauksellisena elämänmuotona, vaikka
palvelustyö oli erittäin raskasta.

– En olisi halunnut elää 1900-luvun
alussa, ellen olisi kuulunut siihen yhteen
prosenttiin, joka oli upporikas.
Suurimmalle osalle ihmisistä se oli surkeaa
aikaa, jaarlia näyttelevä Bonneville
toteaa.

Pajala on pannut merkille, että luokkajakoa
eniten kyseenalaistavat miespalvelija
Thomas ja kamarineiti O’Brien
ovat sarjan ”pahiksia”. Ystävykset manipuloivat
työtovereita ja isäntäväkeä
omaa etuaan tavoitellen. He kieltäytyvät
samastumasta työnantajaansa ja ihmettelevät,
miksi ”hyvät” palvelijat suhtautuvat
työnantajaansa tunteellisesti.

Pajalan mukaan tunteet yhdistävät
yläluokkaa ja palvelijoita ja ne pehmittävät
ja sovittelevat luokkajakoa. Siksi
myös O’Brienin ja Thomasin inhimilliset hetket nähdään suhteessa henkilöihin,
jotka ovat sosiaalisessa hierarkiassa
korkeammalla. Pahiksista tehdään sympaattisia
ja luokkaero sinetöidään tunteiden
välityksellä, Pajala sanoo.Pukudraamaa on usein kritisoitu
konservatiiviseksi lajityypiksi, tutkijatohtori
Lehtisalo jatkaa. Brittilehdissä
Downtonia on kutsuttu ”retropornoksi”
ja ”keskiluokan oopiumiksi”, joka vie
huomion nyky-Britannian ongelmista,
kuten köyhyydestä ja tuloeroista.
– Luulen, että katsojia kiehtovat hahmojen
väliset suhteet eivätkä luokkaan
liittyvät teemat, McGovern pohtii.

Vaikka Downton romantisoisikin
luokkasuhteita, se ei ole vain nostalgista
haikailua, Lehtisalo huomauttaa. Pukudraamaa
voi tulkita monelta kantilta.
Downtonissa ensimmäinen maailmansota
kuvataan luokkajakoa liennyttäväksi
ajanjaksoksi, jolloin hierarkkinen
tapakulttuuri vähitellen väistyy
kotirintaman velvollisuuksien tieltä.

Autonkuljettaja Branson on luokka-asetelman
kannalta kiinnostava hahmo.
Vietyään englantilaisen aatelisen vihille vannoutunut sosialisti ja Irlannin itsenäisyyden
kannattaja tasapainoilee kahden
luokan välillä.
– Oli kiehtovaa tutkia Irlannin historiaa
Bransonin näkökulmasta. Oli kiinnostavaa
esittää hahmoa, jonka aatteet
ovat ristiriidassa hänen rakkauselämänsä
kanssa, Allen Leech kertoo.
Bransonina Leech pääsi maistamaan
myös hienostoelämää.
– Aatelisten pöydässä istuminen oli
minulle vierasta, koska ennen pukeuduin
kuljettajan univormuun ja nyt piti
pukeutua illalliselle. Onneksi Shirley
MacLaine neuvoi minulle, mitä ruokailuvälineitä
tulee käyttää, Leech nauraa.

kollaasi

Vahvoja naisia ja suoraselkäisiä miehiä

Vahvat ja juonivat naiset
Downtonin yläluokkaiset naiset painivat
perimiseen ja avioliittoon liittyvien
kysymysten kanssa, kun työläisnaisia
koskettavat itsenäisen ammatin tavoittelu
ja yksinhuoltajuus. Pukudraama
on lajityyppi, jossa kerrotaan naisten
vapautumisen tarinaa, Lehtisalo kiteyttää.

Naiskeskeisyys on suosion tae, sillä
tärkein kohdeyleisö arvostaa kiinnostavia
ja voimaannuttavia naishahmoja.
Downtonin naiset ottavatkin ohjat
käsiinsä tämän tästä. Kreivitär Violet ohjailee
poikansa perheen kohtaloa, ja Cora
hoitaa kartanon asioita ja tytärtensä
naimakauppoja miehensäkin puolesta.

– Cora saa tahtonsa läpi vaivihkaisesti
vihjaillen, McGovern kuvailee.

Topakka taloudenhoitaja Hughes pitää
heikoimpien puolta, ja urhea pääsisäkkö
Anna on vakuuttunut, että pystyy
vapauttamaan sulhasensa vankilasta.
Aatelistytöt Edith ja Sybil itsenäistyvät
maatilan töissä ja sairaala-apulaisina.
Jopa arka keittiöpiika Daisy ottaa askelia
kohti uusia haasteita.

Downtonin
naiset suhtautuvat yhteiskunnan muutoksiin
miehiä avoimemmin.
Downtonissa ei kuitenkaan ole kyse
vain naisten asemasta, vaan romantiikasta.
Lehtisalon mukaan romanttiset
juonenkulut kudotaan yhteen naisten
asemaan liittyviä ongelmien kanssa.
Pajalan mukaan sarjassa hyödynnetään
melodraamasta tuttua ja nykykatsojaan
vetoavaa ihmissuhdejuonittelua,
mikä on uudempi piirre pukudraamassa.Turkkilainen aatelis-auervaara ei olisi
voinut kupsahtaa Maryn sänkyyn Jane
Austen -filmeissä, Pajala muistuttaa.

Naisiin verrattuna kartanon miesväki
on suoraselkäistä sakkia. Robert on hyväntahtoinen
puoliso, isä ja työnantaja.
Kamaripalvelija Bates on hämärästä
menneisyydestään huolimatta jalouden
perikuva puhumattakaan hovimestari
Carsonista, joka vaalii aatelisperheen
kunniaa vaikka sairaspedistä.

T-paitoja ja fanifiktiota

Entä jos Downtonia uhkaisi zombihyökkäys?
Fanifiktio eli fanien internet-
tarinat rakastamistaan hahmoista
on kunnianosoitus suosituille sarjoille.
Fanit eivät siis tyydy katselijan osaan,
vaan haluavat yhdessä muokata sarjan
mieleisekseen. He pitävät blogeja ja
kansoittavat keskustelupalstat.

Markkinakoneisto
saa vetoapua sosiaalisesta
mediasta, jossa sarjaan liittyvä kuhina
saa nopeasti suuret mittasuhteet. Yhteisöllisyys
ei näy ainoastaan internetissä.
Sarjan ystävät järjestävät televisioiltoja
sopivine asusteineen ja tarjoiluineen.
Kun faniuden intensiivisyys lisääntyy,
tiedonhalu kasvaa. Kirjakaupat koostavat
Downton-faneille suosituslistoja esimerkiksi
kartanoiden historiasta. Myös
monet museot järjestävät sarjan teemoihin
liittyviä luentoja.

Kollegatkin ovat faneja, ja elokuvatähdet
jonottavat töihin Downtoniin.
BBC teki brittiläisen Nenäpäivän kunniaksi
hulvattoman Downton-parodian,
ja koomikko Jimmy Fallon valjasti julkkisnäyttelijät
omaan hupiversioonsa.
Downtonin väki herättää huomiota
kaikkialla. Hugh Bonneville kävi Los
Angelesissa vaatekaupassa Batesia esittävän
Brendan Coylen kanssa. Eräs nainen
alkoi näyttelijät nähdessään hyperventiloida,
ja herrasmiehet joutuivat
farkkuostosten lomassa virvottelemaan
järkyttynyttä ihailijaansa. Siitä jos mistä
tietää olevansa osa maailmanlaajuista
kulttuuri-ilmiötä.

Tiesitkö tämän Downtonista?

• Sarjan historiallinen neuvonantaja Alastair Bruce sai monta lempinimeä, kuten Oraakkeli, Yoda, Iso-Al ja Jumala, koska osasi vastata mihin tahansa historiaan liittyvään kysymykseen.

• Aateliset eivät meikanneet, joten maskeeraajat käyttivät usein vain tekoripsiä sekä aavistuksen verran hillittyä meikkivoidetta, poskipunaa ja huulipunaa.

• Rouva Patmore, herraskartanon kokki on meikittä, mutta hänelle maalataan käsivarsiin palohaavat ikään kuin hän olisi polttanut ne uunia käyttäessään.

• Näyttelijättäret pitävät mekkojen alla vaatimattomia, ihonvärisiä ja liukuesteellisiä tohveleita, jotka on ostettu Marks & Spencer -tavaratalosta. Monet
naisista pitävät lipokkaita vapaa-ajallakin.

• Dame Maggie Smithillä on oma peruukkimestari, joka on huolehtinut jo pitkään tähden tukkatarpeista.

• Downtonia varten teetettiin oma vaakuna, joka vilahtaa menuissa ja kirjepaperissa. Jopa olutpullojen etiketit suunniteltiin aikakauden tyyliin sopiviksi.

• Syöminen ja juominen arvokkaassa linnassa kuvausten aikana oli ehdottomasti kielletty.

Downton Abbey 4. tuotantokausi Yle TV1:llä. Viides tuotantokausi alkaa tiistaina 21.10.2014 kello 21 Yle TV1:llä.

Teksti: Ninni Sandelius
Lainaukset: Kreivitär Violet
Lähteet: Jessica Fellowes, The World of Downton Abbey (Collins, 2011), The Guardian.
Kuvat: Yle kuvapalvelu

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 24/12

Keskustelu

Paras ohjelma tällä hetkellä ulkomaisista ohjelmista.Yleensä katson mieluummin suomalaisia ohjelmia kuten kuningaskuluttaja,akuutti,prisma yms,mutta tätä sarjaa on pakko seurata.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.