Ihmiset

Entinen huippumalli Ninja Sarasalo ryhtyi peruskoulun keittolan tädiksi: "Kutsumukseni on ravita ihmisiä ja jakaa sillä tavalla rakkautta"

Ninja Sarasalon uraan on kuulunut ääripäitä. Nyt entinen huippumalli työskentelee peruskoulun keittiössä. Työn saaminen oli unelmien täyttymys.

Kylpyhuoneessa on Lidlin kosmetiikkaa. Kaukana ovat ne ajat, jolloin mallina menestynyt Ninja Sarasalo poseerasi muotilehdissä Jean Paul Gaultierin tuoksujen ja Shiseidon meikkien kasvona. Tai sai kuvauk­sissa kaulaansa Marilyn ­Monroen käyttämän korun, jota turvamiehet vartioivat herkeämättä.

Nyt Ninjan työskentelee koulun keittiössä Sammatissa.

”Vaikka olen vain peruskoulun kokki, olen siinä intohimoinen ja vallankumouksellinen.”

Esimerkiksi näin: Ninja haluaa tarjota lapsille vähän parempaa ruokaa, mutta siinä on tekemistä pienillä määrärahoilla. Täytyy säveltää. Ramenkeitto esimerkiksi perustuu dashi-liemeen, jossa on kalaa, ja siksi se on liian kallista. Niinpä Ninja keittää kaalia, sipulia ja porkkanaa pitkään ja saa liemeen sellaisen umamin, että se tuntuu aivoissa asti.

”Ei epäilystäkään, etteikö tämä olisi tärkein duuneistani. Kutsumukseni on ravita ihmisiä ja jakaa sillä tavalla rakkautta.”

Tässä jutussa Ninja kertoo kolmesta tapahtumasta, jotka ovat hänen elämänsä tärkeitä käännekohtia. Niiden takia rämäpäisestä Pohjois-Helsingin kasvatista tuli kansikuvatyttö maailman muotijulkaisuihin.

Nyt, vuosia myöhemmin, hän on vastaeronnut nainen, joka opettelee olemaan miellyttämättä ketään.

Lue myös: Anne opiskeli uuden ammatin, jotta pystyy elättämään lapsensa

1. Ninja Sarasalon lapsuus loppui ja koulu jäi kesken

Ninja Sarasalo astui äitinsä vanavedessä mallitoimisto Paparazziin 14-vuotiaana. Äiti oli suostutellut hänet sinne. Ninja ei silloin tiennyt, että sillä oven avauksella loppuisi hänen lapsuutensa.

Esiintymishaluinen tyttö ei ollut haaveillut mallin urasta ja ihmetteli sitä hössötystä, joka hänen ympärillään alkoi.

”Yhtäkkiä olin töissä ja aikuisten ihmisten kanssa. Piti käyttäytyä ja pitää vahvat mielipiteet omana tietonani.”

Koulu jäi kesken 15-vuotiaana, kun Ninja muutti yksin Pariisiin.

”Olin aluksi sokissa. Englantini oli silloin aika huonoa, ja kaikki kommunikaatio oli vaikeaa. Nielin jatkuvasti kyyneleitä, jotka johtuivat koti-ikävästä ja vapauden menetyksestä.”

Tuntui kuin muut yhtäkkiä omistaisivat hänen elämänsä, ja huippu-urheilijan tavoin hänen piti antaa itsensä uralleen sataprosenttisesti.

Ninjan mallitoimistot Helsingissä ja Pariisissa toki tukivat tulokasta. Puolen vuoden ajan äiti tai mummo soittivat joka aamu, jotta tyttö heräisi tuttuun äänen ja ehtisi ajoissa töihin.

”Don’t be late. Maailmalla ei vain voi olla myöhässä. Se on tämä suomalainen itsekuri, jonka ansiosta mokasin ­aika vähän tässä asiassa”, Ninja sanoo.

Vapaa kasvatus auttoi

Muutamassa kuukaudessa pahin oli ohi. Ninja huomasi, että Helsingin rouhea Kannelmäen lähiö ja hänen saamansa vapaa kasvatus olivat koulineet hänestä valmiin kovaan maailmaan.

”En ollut sinne mennessäni hölmö ja sinisilmäinen. Olin päässyt kokeilemaan rajojani. Ei niitä tiedä, ellei joskus testaa.”

Ninjan testilaboratorio oli ollut Kannelmäen lisäksi ­koko Helsinki.

”Käytiin Suomenlinnassa ryyppäämässä. Kaikki oli nähty, koko kirjo, mikä siihen liittyi. Oltiin jo lapsina semmoinen jengi, että häädettiin kaikki itsensäpaljastajat tiehensä.”

Pariisissa hän tutustui muihin suomalaismalleihin. Sanna Saastamoisesta, Saimi Hoyerista, Kim Heroldista ja muutamasta muusta tuli jengi, joka kutsui itseään suomalaismafiaksi. Ninja ja Kim alkoivat seurustella.

”Ikävä helpotti paljon, kun löytyi oma porukka. Nuorena pitää kuulua johonkin ollakseen olemassa.”

”Vaikka olen vain peruskoulun kokki, olen siinä intohimoinen. Ei epäilystäkään, etteikö tämä olisi duuneistani tärkein.

Rahat haihtuivat

Nyt Ninja ajattelee, että olisi voinut keskittyä enemmän muuhun kuin poikakaveriin.

”Olisin voinut esimerkiksi tehdä vielä enemmän massia. Sydänsurut ja tuo ala eivät ole hyvä yhdistelmä. Siellä ei kyynelehditä, vaan tehdään duunia ja selviydytään.”

Ninja ansaitsi niin paljon, että sellaisen rahamäärän käsittelyyn ei Kannelmäessä oppinut. Isä oli invataksin kuljettaja ja äiti parturi. Ninja ja isosisko Misa olivat jääneet vanhempien avioeron jälkeen äidille. Huippuvuosinaan Ninja pystyi auttamaan äitiä ja siskoa taloudellisesti.

Mutta kun apua rahojen sijoittamiseen ei tullut, ne eivät poikineet tuleviin vuosiin. Se ei ole jäänyt harmittamaan.

”Raha ei ole koskaan ollut prioriteettini. Luominen, kokemukset, ystävät ja elämä ylipäätään ovat. Voisin olla rikas, jos olisin toiminut eri lähtökohdista. Mutta tämä on ollut minun tapani tehdä asioita.”

20-vuotiaana Ninja oli siinä iässä, että vuodet huipulla olivat ohi. Hän muutti takaisin Suomeen.

Lue myös Anna.fi: Malli Niina Kurkisesta tuli erovalmentaja: ”Minun oli selvitettävä mikä parisuhteissani meni aina pieleen”

2. Yllätyslapsi auttoi asettumaan paikoilleen

Äidiksi tulo ei ollut asia, josta Ninja oli haaveillut. Se ei käynyt mielessä silloinkaan, kun hän tapasi suomalais-japanilaisen Yoshiki Tamuran ja rakastui. Hyvin pian Ninja huomasi olevansa raskaana ja asettui ottamaan vastaan mitä tuleman piti.

Lapsi, nyt kaksitoistavuotias Taito, muutti tullessaan kaiken. Vauvasta tuli ankkuri.

”Olen aina ollut vähän pirate of my life, mennyt virran mukana milloin minnekin. Kun Taito tuli, tuntui, että pystyin asettumaan johonkin edes hetkeksi.”

Vanhemmuus ei ollut Ninjalle kuitenkaan vaaleanpunaista hattaraa. Se oli iso prosessi ja monisäikeinen asia, johon liittyi myös paljon kipua.

”En lähtisi laittamaan kruunua päähäni vanhemmuudesta. Minulla se nosti esiin vanhoja traumoja lapsuudesta, naiseudesta ja omasta riittämättömyydestä.”

Ninja arvelee, että lapsuudessa saatu tunne siitä, että häntä rakastettiin omana itsenään, oli suojellut häntä sairastumasta mallialalla vaaniviin syömishäiriöihin. Mutta se ei ollut suojannut tunteelta, että painoa oli aina vähän liikaa. Jonkun kerran Ninja lähti mallitoimistolta itkien kotiin eväänä ananaspurkki ja kehotus jättää croissantit syömättä. Hänestä tuli tunnesyöjä.

”Hain ruoasta turvaa.”

Mutta äidiksi tultua keholla oli uusi tarkoitus. Raskaus ja imetys toivat oikeuden olla sen kokoinen kuin oli, eikä kenelläkään ollut siihen sanomista.

Ei mallia omasta äidistä

Muuten äitiyden toteuttaminen tuntui olevan täynnä ulkoa tulevia paineita ja itsensä uhraamista. Äitiyden ylisuorittaminen ei tuntunut kutsuvalta, mutta ei myöskään omien vanhempien tyylinen vapaa ja rajaton kasvatus.

”Oma äitini oli kiltti kaikessa. Häntä sai uhmata rauhassa ilman seurauksia. Olen päättänyt olla tiukempi poi­kien kanssa.”

Vähitellen Ninja on löytänyt äitiytensä ytimen. Samalla hänestä on tullut itsevarmempi.

”Olen easy going mama. En ole superäiti, vaan tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Vanhemmuus on iso tehtävä ja samalla yksi hankalimmista ja ryydyttävimmistä asioista mitä on. Annan itselleni pisteitä joka päivä, kun suoriudun siitä.”

Nainen mukaan synnytykseen

Jos ensimmäinen raskaus oli yllätys, toinen kerta ei ollut. Ninja kuuli jo ennen raskauttaan, että hänen elämäänsä on saapumassa vahva miespuolinen henkilö, joka tulee täydentämään heidän perheensä.

”Minulle ennustettiin näin yhdessä tapahtumassa.”

Tulija, vahva miespuolinen henkilö, on nyt kolmevuo­tias Toivo, jonka synnytys oli myös väkevä kokemus. Kaikki kävi helposti ja nopeasti. Läsnä olivat Yoshikin lisäksi Ninjan sisko Misa ja mallivuosien ystävä Sanna Saastamoinen.

”Jos vielä joskus saan lapsen, en enää synnytä ilman naisen läsnäoloa. Ymmärrän todella hyvin, miksi naiset ovat synnyttäneet naisten kanssa läpi historian.”

3. Unelma toteutui, mutta poiki avioeron

Ninjalla on nuoresta pitäen ollut tapana kuvitella unelmansa hyvin tarkasti. Kun mielikuva on tarpeeksi konkreettinen, se toteutuu. Näin hän uskoo.

Jo kauan sitten Ninja alkoi haaveilla maalle muutosta. Oikea hetki koitti viime vuonna.

Perhe päätyi Karjalohjalle. Miehelle löytyi töitä sähköalan yrityksestä ja Ninjalle Sammatin steinerkoulun keittiöstä. Se oli unelmien täyttymys raskaan ravintola-alan yrittäjyyden ja burnoutin jälkeen.

Kävi kuitenkin niin, että paratiisiin päästyään heille tuli ero.

”Onhan se aika kamalaa. Mutta sen piti tapahtua.”

Ninja halusi lähteä liitosta

Ninja on se, joka lähti avioliitosta, ja siihen häntä ajoivat isot asiat. Alullepanijana toimi oivallus siitä, että elämä ei ole ikuista. Muutama vuosi aiemmin Ninjan rakas mummo oli kuollut yllättäen, ja vähän aikaa sitten Yoshikin isä kuoli. Ninja itse täytti neljäkymmentä.

”Tuollainen pistää arvostamaan elämää ja toimimaan.”

Ninja alkoi työstää mennyttä. Hän alkoi saada voimaa siitä, että uskalsi nähdä itsensä sellaisena kuin on, myös kaikkine huonoine puolineen.

Ninja uskoo vaihtoehtohoitoihin, ja nyt hän lähti asiaan perehtyneen ystävän johdolla äänimatkalle tapaamaan sisäistä lastaan.

”Tapasin itseni kuusivuotiaana, ilmielävänä, istumassa lempipaikassani Kannelmäen metsässä. Pikku-Ninja puhui paljon ja oli odottanut minua pitkään. Kohtaamisessa aukesi moni pato. Se oli uskomattoman vapauttavaa.”

Nyt loppui miellyttäminen

Ninja oivalsi muun muassa sen, että oli jo lapsena oppinut heittämään omat tunteensa syrjään. Hän oli päätellyt, että niillä ei ollut merkitystä, koska hänen tehtävänsä oli miellyttää muita. Työ mallina oli vain vahvistanut tätä käsitystä.

Hän oli myös seurustellut tauotta 14-vuotiaasta lähtien. Nelikymppisenä iski pakottava tarve lakata toimimasta samoin kuin tähän asti ja raivata tilaa itselleen. Ninja halusi löytää oman voimansa ja määritellä itse, kuka on. Itsensä ohittamisesta oli seurannut huonoja asioita.

”Olen ollut mustasukkainen ja omistushaluinen ja minulla on ollut omistushaluisia puolisoita.”

Jotta rakkaus vastaisuudessa olisi mahdollista, sen pitäisi tapahtua ihan toiselta pohjalta, ei omistussuhteena.

”En ole mikään eron puolestapuhuja. Se on todella rankka asia, ja siihen pitää olla valmis.”

Yksi välitön hyvä seuraus erolla on ollut.

”Nyt meillä on upea kommunikaatio lasten isän kanssa, ensimmäistä kertaa. Puhumme tunteista. Minun suurin kompastuskiveni on ollut se, että en pystynyt puhumaan vaikeista asioista.”

Sitä hän aikoo jatkaa, puhumista.

Ninja arvelee, että lapsuudessa saatu tunne siitä, että häntä rakastettiin omana itsenään, suojeli häntä mallialalla.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/22.