Ihmiset

Anna: Avioero oli Hanna Brotherukselle kuin pieni kuolema – ”Ero on aliarvostettu kriisi yhteiskunnassamme”

Koreografi ja tanssija Hanna Brotherus oli neljän lapsen äiti, joka huolehti ennemmin muista kuin itsestään. Hanna kertoo Annassa rankasta avioerostaan ja uusperhearjesta, joka tekee välillä kipeää.

Hanna Brotheruksen identiteetti nojasi neljännesvuosisadan ajan äitiyteen. Ensimmäinen lapsi syntyi pian Hannan valmistuttua Teatterikorkeakoulun tanssitaiteenlaitokselta. Lapsia syntyi peräjälkeen neljä: Robert, Johannes, Amos, ja Elsa.

Hanna kuljetti lapsia soittotunneille, ompeli ja silitti heidän vaatteensa ja valmisti soseet ja leivät omin käsin. Hän kertoo uudessa Annassa huolehtineensa niin kovasti muista, että unohti huolehtia itsestään.

”Oli hetkiä, jolloin olisin antanut toisen munuaiseni saadakseni olla edes yhden päivän vailla tarvitsijoita”, Hanna kertoo Annalle.

Lue myös: Miksi kirjailija kirjoittaa romaaneissa itsestään? Autofiktiota kirjoittavat Antti Rönkä ja Hanna Brotherus vastaavat

Hanna Brotherus ajatteli, että avioliitto pysyy kuolemaan saakka

Kun lapset tulivat murrosikään, perhe kamppaili syömishäiriöiden ja päihdeongelmien kanssa. Lopulta tuli myös avioero.

”Tuntuu kuin olisimme selvinneet tulipaloista, maanjäristyksistä ja heinäsirkoista”, Hanna kirjoittaa tällä viikolla julkaistavassa kirjassaan Henkeni edestä.

Avioero oli Hannalle kuin pieni kuolema. Kristillisen maailmankuvan mukaan kasvatettu Hanna oli ajatellut, että avioliitto pysyy kuolemaan saakka. Hanna myöntää kadehtivansa ihmisiä, joilla on eron jälkeen lämpimät suhteet exiinsä.

”Avioero on aliarvostettu kriisi yhteiskunnassamme. Usein sanotaan, että ”tuli ero”. Ei se niin vain tule. Ero on aina kahden ihmisen välinen ratkaisu, vaikka vain toinen puolisoista sitä haluaisi”, Hanna sanoo Annassa.

Mikon kanssa rehellisempi ja rennompi

Neljä vuotta sitten Hanna meni naimisiin muusikko Mikko Kuustosen kanssa. Samalla kaksi perhettä yhdistyivät. Mikolla on tyttäret Iina ja Minka Kuustonen ja kolma lastenlasta. Uusperheen elämä on ollut Hannan mukaan eräänlaista ”syvävenyttelyä”, joka välillä sattuu.

”Rakkauden sisällä on hyväksyttävä molempien historiat. On olemassa minun me ja hänen me. On olemassa halkeamia, jotka eivät parane. Hautaan asti on sinä, sinun lapsesi ja heidän äitinsä, ja samoin hautaan asti minun katraani”, Hanna kirjoittaa kirjassaan.

Enää Hanna ei priorisoi muita itsensä edelle. Hän ei pakene tunteitaan äidin ja vastuunkantajan rooliin.

Suhteessaan Mikkoon Hanna toivoo olevansa rehellisempi ja rennompi kuin ennen.

”Olen myös entistä tietoisempi erillisyydestä. Vaikka elämme Mikon kanssa yhdessä, olemme lopulta kaikki yksin. Tietoisuus siitä saa arvostamaan yhteisiä hetkiä. Juuri nyt saamme jakaa ilomme ja kantaa toistemme kipuja”, Hanna sanoo Annassa.

Lue myös Anna.fi: Lasten muutettua Hanna Brotherus löysi itsensä haikailemasta kotona pyjamahousuissa: ”Opettelen normaalia kanssakäymistä itsenäistyneiden lasten kanssa”