Ihmiset

Hanna Kinnunen uupumuksestaan Annassa: "Kärsin kiltin tytön syndroomasta"

Sydän tykytti, jäsenet puutuivat, happi loppui ja huimasi. Oudot oireet pysäyttivät juontaja-näyttelijä Hanna Kinnusen viime syksynä. Uudessa Annassa hän kertoo, että uupumus pakotti hänet kysymään, mistä suorittamiseen ajava riittämättömyyden tunne kumpuaa.

Vuodenvaihteessa 2016–2017 juontaja ja näyttelijä Hanna Kinnusta, 37, pyydettiin kolme kertaa Nurmijärven vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi, kerrotaan uudessa Annassa. Kolme kertaa hän kieltäytyi ehdokkuudesta. Toki julkisen liikenteen kehittäminen ja lasten hyvinvointi kiinnostivat, mutta elämäntilanne ei ollut oikea. Hannan kalenteri oli jo valmiiksi täysi: töitä, pikkulapsiarkea, vapaaehtoishommia.

Kun oli viimeinen päivä ilmoittautua ehdokkaaksi, Hanna ajoi miehensä kanssa Helsingistä kotiin Nurmijärvelle. Hanna huomasi sattumalta, että pyörätien asvaltti oli rempallaan.

”Pahus, tuokin pitäisi korjata”, hän sanoi miehelleen, ja samaan hengenvetoon hän alkoi kirota itseään.

Saakelin saakeli, miksi hän aina keksii alkaa järjestää asioita ja ottaa niitä hoitaakseen? Saakelin saakeli, ei hän voi kieltäytyä kuntavaaliehdokkuudesta, sillä se tarjoaa mahdollisuuden päästä vaikuttamaan lähiympäristöön. Voi saakelin saakeli, eikö hän koskaan osaa sanoa ei?

Kun he pääsivät kotiin, Hanna soitti puoluetoimistoon ja sanoi ”kyllä”.

Oudot oireet pysäyttivät

Monta palloa ilmassa samaan aikaan. Sillä tavalla Hanna on jonglöörannut läpi elämänsä. Hän on Jyväskylän yliopistoon väitöskirjaansa puheviestinnän alalta valmisteleva filosofian maisteri, joka on muun muassa työskennellyt uutistoimittajana, näytellyt Salatuissa elämissä ja tehnyt R&B-levyn.

Syksyllä ilmestyi hänen ja Aino-Kuutamo Uusitorpan kirjoittama teos Valtavan ihana, viime keväänä hän alkoi juontaa Radio Aallon Dynastia-aamushowta Kimmo Vehviläisen, Jarkko Valteen ja Jari ”Sohvis” Peltolan kanssa. Kesällä hän aloitti pestinsä kunnallispoliitikkona. Lisäksi aikaa pitäisi löytää perheelle: aviomiehelle ja 5- ja 8-vuotiaille lapsille.

Nyt Hanna onkin yhdessä elämänsä suurista käännekohdista. Vuodenvaihteessa tekemiselle tuli stoppi, ja hän koki syvän uupumuksen.

Kaksi viikkoa ennen joulua Hanna ajoi töihin aikaisin aamulla. Yhtäkkiä hänestä tuntui, ettei hän pysty hengittämään. Oli pakko ajaa tien sivuun bussipysäkille, avata ikkuna ja vetää keuhkoihin ilmaa.

Se ei ollut ainoa outo oire. Pitkin syksyä Hanna oli kärsinyt rytmihäiriöistä. Niitä oli ollut aikaisemminkin, ja koska ne oli silloin vaarattomiksi todettu, hän ei välittänyt niistä. Mutta nyt tuli muitakin oireita.

Välillä Hannasta tuntui, ettei hän tunne kunnolla raajojaan, ja kun hän heräsi aamulla, toinen puoli kasvoista saattoi tuntua puutuneelta.

Eräänä aamuna häntä alkoi pyörryttää kesken radiolähetyksen. Se oli erikoista, sillä hän ei ollut koskaan kärsinyt huimauksesta eikä paniikkikohtauksista. Kun tuli puhetauko, hän meni makaamaan studion lattialle ja nosti jalat rahille.

”Sen jälkeen keskityin täysillä spiikkaamiseen, mutta minua alkoi pelottaa, että mitä ihmettä minulle on tapahtumassa”, Hanna muistelee Annassa.

Oikea kysymys

Hannan lääkärinä työskentelevä isä keksi varovaisesti ehdottaa, että syy Hannan oireiden taustalla saattaisi olla burnout.

”Olen seurannut vuoden tuota sinun tahtiasi, ja se on ihan hirveä”, isä sanoi.

Burnout? No ei nyt sentään. Hanna ei ollut miettinyt sitä lainkaan. Hänhän oli vain kauhean utelias ja teki intohimolla kaikkea!

Isä jatkoi: ”Tämä ei ehkä ole oikea hetki, mutta haluaisin, että miettisit, mistä tuo sinun riittämättömyyden vireesi kumpuaa. Olet utelias ja lahjakas, mutta miksi sinun täytyy tehdä noin paljon? Voisiko olla niin, että pohjimmiltasi yrität todistaa itsellesi jotakin?”

Hanna alkoi itkeä.

”En loukkaantunut, vaan minusta tuntui, että hän kysyi oikean kysymyksen”, Hanna sanoo Annassa.

Kunnianhimoa ja suorituspaineita

Viime aikoina Hanna on pohtinut paljon omaa suorittajaluonnettaan. Isän esittämä kysymys on mietityttänyt viime kuukausina paljon. Mistä riittämättömyyden tunne kumpuaa? Ei ainakaan itsetunnon puutteesta, se on hänellä aina ollut terve.

”Ongelmani on jonkinlainen sumppu, jossa yhdistyvät kunnianhimo, ankaruus itseä kohtaan ja kympin tytön suorittajapaineet”, Hanna pohtii.

Hanna luonnehtii itseään sosiaaliseksi curling-pelaajaksi. Jos hän huomaa, että joidenkin välillä on kitkaa, hän kiiruhtaa väliin harjaamaan. Hei, hyvä meininki, ei tässä mitään! Hanna haluaa, että kaikilla on aina asiat hyvin.

”Olen pitkään kärsinyt kiltin tytön syndroomasta ja ollut taipuvainen miellyttämään muita. Minun on ollut tosi vaikea sanoa ihmisille ei, koska en ole halunnut, että kukaan joutuu pettymään takiani”, Hanna kertoo tuoreessa Annassa.

Lue myös Annan juttu.