Ihmiset

Hilkka Olkinuoran työkalut epävarmaan elämään: "Raivaa pois pelon syiden juuripaakku. Hoivaa hyvän kasvua. Sytytä valo."

Kellarissa oli pimeää. Silti oli pidettävä silmät kiinni, kunnes lamppuun naksahti valo. Kun oli pieni, eikä tiennyt, mitä siellä pimeydessä oli.

Pelko on pimeää, sitä että ei tiedä. Pimeä on paha. Tuntematon. Epätoivo. Viha. Kuolema.

Pelko on ihmiskunnan eloonjäämistaito, mutta myös sen tuhon mahdollisuus. Pelko on tuhoisa ja julmasti etenevä rikkaruoho.

Valoisaa ovat pelon vastakohdat. Tiedon valo. Toivon aamunkoitto. Rakkauden liekki. Rohkeus on vaikeidenkin asioiden näkemistä, tavallisenkin ihmisen ulottuvissa olevaa sankaruutta. Luottamus on hyvää ja kaunista kasvava perenna.

Pelossa silmät menevät kiinni. On sokea viha, pimeä raivo. Valossa silmät uskaltaa pitää auki. Näkee senkin, mikä tulee pelottavasti kohti.

Ne kuuluisat seitsemän syntiä ovat syntyneet samasta niljaisesta kohdusta: pelosta. Ahneus, aikamme suurin synti, saa pelkäämään että toisella on enemmän omaisuutta ja siten ihmisarvoa, tai että tässä turvattomassa maailmassa mikään ei riitä.

Pahinta pelossa lienee se, että se repii meidät eroon toisistamme. Syyttä ei paholaisen alkuperäisnimi ole Diabolos, Hajoittaja, Erilleen raastaja. Me ihmiset kestämme paremmin luonnonkatastrofeja kuin toistemme pahoja tekoja. Se on pimeyden tarkoituskin.

Pelko on pahan juuripaakku, myös terrorismin.

Terrori ei tähtää vain ruumiiseen, vaan sieluun. Se tahtoo luoda epäluuloa ja tappaa luottamuksen.

Perkeleellisimmillään alamme epäillä, pelätä ja vihata kaikkea erilaista, kaikkia vähemmistöjä. Ja jonain päivänä huomaat ehkä itse olevasi jollain määritelmällä erilainen syrjitty ja vihattu.

Kun kirjoitan tätä, ajattelen tapahtumia takanamme. Kun luet tätä, ne ovat ehkä jo unohtuneet – tai hautautuneet uusien hirmutöiden alle. Yhtenäkään aamuna ei voi tietää, miten juuri alkanut päivä tulee päättymään. Sen tiedon kanssa on pakko elää. Luottamus on katoava luonnonvara, jonka vaaliminen tuntuu välillä ylivoimaiselta.

Lapsella on silti oikeus kasvaa luottamukseen, ja aikuisella on velvollisuus suojella häntä niin vaaroilta kuin peloiltakin. Lähtökohtana on oma suhtautuminen uhkaan ja pelkoon ja siinä olemme kaikki omanlaisiamme. Voimme myös oppia toisiltamme.

Kun perhettämme vuosia sitten uhkailtiin, lapset miettivät: ”On oltava varovainen, mutta ei saa pelätä.”

Se on sitä elämänlukutaitoa, joka sopisi kouluihinkin.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Pakonomainen pelottavan uutisvirran pinnassa räpiköinti tekeekin niin, tutkijat sanovat. Mutta toisaalta syvällinen tieto, syiden ja seurausten ymmärtäminen, tuo helpotusta.

Silmien pitäminen auki pimeässäkin kannattaa, valon syttymistä odotellessa.

Mitä voimme tehdä, me hyvikset? Kuinka osaamme olla epävarmassa elämässämme ?

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa sanoo: ”Hyvyyden voimilla on käytössään nämä kolme keinoa: luoda poliittista painetta, säteillä keskinäistä hyväksyvää kunnioitusta ja sytyttää kynttilä muistamaan ja valaisemaan.”

Ainakin yksi näistä työkaluista sopii varmaankin käteesi? Raivaat pois pelon syiden juuripaakkua. Hoivaat hyvän kasvua. Sytytät valon. •