Hintakysymykset ja kotitalous

Kotiliesi otti suorasanaisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tämä esimerkki on julkaistu 1923.

Viime vuosien kokemuksia ja uudistuspyrkimyksiä meillä.

Kun hinnat sota-aikana rupesivat nousemaan ja tätä nousua jatkui sitten vuosikausia yhtä mittaa, niin yleisö tottui sellaiseen ajatukseen, että se oli kuin luonnollinen kehityksen kulku, johon vain täytyi alistua.

Koska palkat eivät nousseet samassa suhteessa, täytyi kulutusta supistaa ja tulla toimeen vähemmällä ja huonommalla ruoalla ja vanhoilla vaatteilla, jättää miltei tykkänään huvitukset ja kirjallisuuden ostaminen, asua ahtaammalla kuin ennen j. n. e. Kuin kaukaista onnelaa ajateltiin sellaista aikaa, jolloin taas tavarat halpenisivat ja saatettaisiin kohottaa elintavat sille tasolle, johon ennen sotaa oli totuttu.

Muutamia vuosia sitten alkoi maailmassa laskusuunta. Lehdistä saatiin lukea, miten ne ja ne tavarat olivat halventuneet maailmanmarkkinoilla, ja levottomina odoteltiin ja toivottiin tuntuvaa vähittäishintojen alenemista. Mutta sitäpäs ei ruvennutkaan kuulumaan. Tukkuhinnat alenivat, raaka-aineet halpenivat, mutta ne tavarat, joita emännät koteihin ostivat, ne maksoivat suurimmalta osalta yhä vain yhtä paljon.

Selityksiä yhtä monta kuin selittäjää

Yksi selitti, että tulli oli noussut. Toinen sanoi, että markka oli yhä vain huonontunut ja tehnyt tyhjäksi ulkomailla esiintyvän hinnanlaskun. Kolmas selitti työpalkkain olevan niin huimaavan korkeita, että tavaraa ei voitu halventaa. Neljäs vetosi kalliimmalla hinnalla ostettuihin suuriin tavaravarastoihin, viides verojen kasvuun j. n. e. Ja loppujen lopuksi näytti siltä, että vähittäishintojen halpenemisen tiellä oli niin monenlaisia voittamattomia esteitä, että vaikka maailman markkinat miten päin kääntyisivät, niin meikäläisille ostajille siitä ei vain päässyt minkäänlaista hyötyä herumaan.

Tämä tuntui perheenemännistä sangen raskaalta. He olivat huomanneet että nousevien hintojen aikana kehitys oli ollut hyvin nopea ja kustannukset siirrettiin tuota pikaa ostajien hartioille. Eikä silloin monestikaan ollut väliä siitä, että tavaravarasto oli halvemmalla ostettu, vaan hinta nousi päivästä toiseen tavaran viruessa puodin hyllylläkin.

Ostajat totesivat nyt katkerin mielin, että heidän oli kyllä kohta ollut kannettava vahinko silloin, kun tavara kallistui, mutta muut pidättävät – ainakin pitkä aikaa – hyödyn siitä, että tavara halpenee. Tällaisia pettymyksiä olemme saaneet sitten yhtä mittaa kokea sen ajan kuluessa, jolloin olisi ollut syytä odottaa hintain jatkuvaa tai ripeämpää halpenemista joko markan arvon paranemisen tai maailman markkinoilla tapahtuneen hintain alenemisen johdosta.

Hintoihin ollaan puuttumassa

On ilahduttavaa todeta, että sellainen järjestö kuin Kansantaloudellinen Yhdistys ja sellainen viranomainen kuin sosialihallitus ovat asettuneet sille kannalle, että valtion olisi nykyisissä oloissa puututtava hintakysymyksiin. Samanlaista käsitystä asiasta tuntui edustavan myös sosialiminsteri, kun Kotitalouskeskuksen puolesta kevättalvella käytiin hänelle asiasta puhumassa. Sanomalehdistä on sen jälkeen näkynyt, että sosialiministeriössä on jo ryhdytty asian vaatimiin valmistaviin toimenpiteisiin.

Täten on syytä toivoa, että tämä kotitaloudelle niin perin tärkeä kysymys vähitellen alkaa kääntyä oikealle tolalle ja tulee niissä piireissä, joilla on määräämisvalta käsissään, saamaan sellaisen ratkaisun, joka parhaiten vastaa koko kansan etuja. On mielenkiintoista todeta, että liikemaailman edustaja julkisuudessa, ”Kauppalehti”, kesällä myös asettui omalta kannaltaan puoltamaan selvityksen aikaansaamista näillä aloilla. Sen mielestä liikemiesjärjestöjen olisi suorastaan asetuttava avustamaan kysymyksen asiallista selvittämistä ryhtymällä hankkimaan liikekustannuksia ja voittoprosentteja valaisevaa tilastoa.

Odotamme nyt vain asianomaisilta nopeita ja pontevia toimenpiteitä!

Teksti:Laura Harmaja Kotiliesi 17/1923