Nostalgia

Urheileva nainen oli vuosisata sitten ihmeellinen ilmestys – tasa-arvon rautarouva Kaarina Kari kohautti pukeutumalla hiihtohousuihin

Harva tuntee Kaarina Karin, mutta hiihtoloman tuntee jokainen. Kaarina Kari oli tarmokas naisten urheilun puolestapuhuja, jonka ansioihin kuuluu idea hiihtolomaviikosta.

Nyt on vaikea kuvitella, että housuihin pukeutuva nainen nousisi puheenaiheeksi. Näin kuitenkin tapahtui, kun Kaarina Kari (1888–1982) pukeutui hiihtoretkelle golfhousuihin ja säärystimiin 1930-luvulla.

Kaarina piti housuja niin kätevänä hiihtoasuna, että hän myöhemmin valmisti itselleen hiihtoon tarkoitetut nilkkoihin ulottuvat housut, joissa oli jalkalenkit. Kun Kaarinalta kysyttiin, miksi hän oli laittanut ylleen niin pitkät housut, hän vastasi: ”Ne ovat tulevaisuuden housut!”

”Näin minä siis aloitin pitkien housujen käytön”, Kaarinaa siteerataan Irja Kleemolan kirjassa Liikuntaa koko elämä (1988).

Tämän jälkeen pitkiä housuja alettiin tehdä naisillekin. Kaarina oli edelläkävijä paitsi pukeutumisessaan myös monessa muussa. Mutta mistä meidän pitäisi muistaa Kaarina Kari?

Lue myös: Suomalaisen kirjaston äiti Helle Kannila puolusti naisten oikeutta tietoon: ”Ihmiset polveutuvat äideistäkin”

Kaarina Kari kannusti naisia urheilemaan

Kaarina oli itsepintainen naisten urheilun puolestapuhuja. Voimistelu oli Kaarinalle läheinen laji, ja hän valitsikin juuri voimistelun keinokseen edistää naisten asemaa urheilun kentällä. 1900-luvun alkupuoliskolla voimistelu oli erityisesti naisten suosima urheilulaji. Kaarina tunnettiin topakkana opettajana, ja hän puolusti naisvoimistelua lajina miesvaltaisella urheilun kentällä.

Nykyään sanottaisiin, että Kaarina teki töitä tasa-arvon puolesta. Kaarinan aikaan tällaista termistöä ei kuitenkaan käytetty. Jouko Vuolle ja Arto Tenonen kirjoittavat Kisakallion artikkelissa Naisten nainen Kaarina Karista näin:

”Hänelle nainen oli tavallaan uhanalainen ihmislaji, jonka kohtelun hän koki puutteelliseksi ja ymmärsi toisaalta myös sen, että pelkkä puhuminen ei tasa-arvoa edistä tai tuo, vaan se vaatii naiselta itseltään aktiivisuutta ja uskoa omiin kykyihin. Niiden ylläpitämisessä oli liikunta Karille kenties merkittävin osa-alue.”

Kaarina tunnetaan nykyään historian kirjoissa muun muassa yhtenä Lohjalla sijaitsevan urheiluopiston, Kisakallion, perustajista. Kisakallio oli Kaarinan linnoitus, johon hänen elämäntyönsä kulminoitui. Alkuaikoina urheiluopisto keskittyi erityisesti naisten voimisteluun.

Onnellinen se, joka on niin terve, että voi lähteä retkelle, ja vielä onnellisempi se terve, joka ymmärtää lähteä retkelle.

Idea hiihtolomasta syntyy

Kaarina kannusti tyttöjä ja naisia myös hiihtämään. Kaarina kävi Ruotsissa tutustumassa hiihdon opettamiseen ja törmäsi ruotsalaisten tyyliin tehdä hiihtomatkoja Lappiin. Kaarina vei Helsingin tyttökoulun luokalta kymmenkunta tyttöä hiihtoretkelle Kajaaniin pääsiäisenä vuonna 1929.

”Tyttöjen ”hiihdättäminen” oli kovin uusi asia, vaikka kilpahiihtoon naiset olivat toki osallistuneet. Kuitenkin hiihto miellettiin aika pitkälle poikien lajiksi”, Irja Kleemola kirjoittaa Kaarinan elämäkerrassa.

Kaarinan päässä syntyi idea hiihtolomaviikosta, jolloin koululaisilla olisi aikaa lomailla hangilla. Urheiluvaikuttaja ja yleisurheilija Lauri ”Tahko” Pihkala ryhtyi ajamaan asiaa, ja vuonna 1933 idea kävi toteen.

Hiihtolomaviikko ajoitettiin helmikuulle, todennäköisesti siksi, että silloin lunta oli vielä suuressa osassa Suomea. Tänä päivänä kaikki suomalaiset koululaiset saavat nauttia Kaarinan keksinnöstä, jos ei hiihtäen, ainakin lomaillen.

Lue myös: Hiertää, hiertää mutta ilmankaan ei tulisi toimeen! Tällainen on rintaliivien historia

Ensimmäisenä naisena Haltin huipulle

Kaarina ei ollut niinkään kilpa- ja huippu-urheilun puolestapuhuja. Hän puhui yleisesti liikunnan merkityksestä ihmisen terveydelle sekä opettajan että lääkärin rooleissa.

”Onnellinen se, joka on niin terve, että voi lähteä retkelle, ja vielä onnellisempi se terve, joka ymmärtää lähteä retkelle”, kuuluu Kaarinan motto vuodelta 1937.

Kaiken muun ohella Kaarina säteili myös vaeltajana. Kaarina oli ensimmäinen Suomen korkeimmalle tunturille, Haltille, noussut nainen. Kaarinaa voikin pitää Lapin vaellusten pioneerina. Myöhemmin Kaarina kirjoitti vuoden 1933 vaellusreissustaan kirjassa Haltin valloitus.

Jotain Kaarinan edelläkävijyydestä vaeltajana kertoo se, kuinka syvän vaikutuksen Kaarina teki kainuulaisiin reissullaan Nuoruseen, Vuosnaan ja Sallaan. Kun alueella nähtiin uusia Kaarinan jalanjäljissä kulkevia vaeltajia reppuineen, sanottiin: ”Sieltä niitä kaarinoita taas tulee!”

Kaarina rakastui tunturimaisemiin ja nautti jännittävistäkin seikkailuista ja jyrkistä nousuista. ”Tunturit ovat valloittaneet sydämemme. Tulemme vielä takaisin!” hän huudahti retken päätteeksi.

Lue myös: Suuret ikäluokat pukeutuivat farkkuihin ja loivat nuorisokulttuurin mutta heitä on aina ollut kaikkialla liikaa

Kaarina Kari kehitti voimavanteen ratkaisuksi vanhuuden vaivoihin

Ikääntyessään Kaarina ryhtyi opettamaan muita iäkkäitä. Se oli Kaarinalle luontaista, koska hän tunsi itse iän tuomat pakara- ja hartiasäryt ja osasi hoitaa niitä. Kaarina kehitti jopa kumivanteen ikänaisten voimisteluun. Kilon painoisella vanteella toistettiin erilaisia liikesarjoja ja ehkäistiin ”ikääntyvän ihmisten aikuislatistumaa”.

Kaarina eli yli 93-vuotiaaksi ja teki töitä Kisakallion Urheiluopistossa loppuun asti. Kisakallio oli kuin hänen lapsensa. Omia lapsia Kaarina ei koskaan saanut.

Luonteeltaan Kaarina oli hyvin jämpti ja topakka. Hän vaati paljon Kisakallion opiston työntekijöiltä. Kätellessä hänen kättään piti puristaa todella lujasti, ei veltosti. Keskustellessa ei saanut pitää käsiä puuskassa, vaan oli katsottava silmiin ja puhuttava kuuluvasti. Kaarinan luonne närkästytti ja huvitti, mutta hänen suorapuheisuutensa myös ihastutti.

Kaarina noudatti itse elämäntapaa, jota opetti. Hän teki vielä viimeisinä vuosinaan pitkiä liikesarjoja kumivanteellaan. Liikunta ja terveys olivat joka hetki Kaarinan mielessä. Ote Irja Kleemolan kirjasta on hyvin kuvaava:

”Matkustaessaan bussilla Helsingistä Kisakallioon Kaarina katseli puolen matkan verran tiukasti oikealle ja toisen vasemmalle. Näin hänen oli tapana taistella kaksoisleukaa vastaan.”

Lähteet: kisakallio.fi, lottasvard.fi, Irja Kleemola: Liikuntaa koko elämä, (WSOY, 1988) ja Kisakallion markkinointipäällikön Harri Hollon haastattelu

Juttua muokattu 20.1.2022 klo 14:59: Kainalojuttuun korjattu Kaarina Karin syntymävuodeksi 1888.