Nostalgia

Makaroni oli ennen vanhaan hienostunut herkku – perunan asema ruokapöydässä oli pyhä ja siksi makaronin tie lisukkeesta oikeaksi ruoaksi kesti pitkään

Hienostunut koriste, huokea vatsantäyttäjä vai eksoottinen lisäke? Makaronilla on ollut Suomessa pitkä matka arkiseksi pastaksi, jokakodin suosikiksi.

Tietysti Ruotsi oli Suomea edellä tässäkin, makaronin syömisessä, ainakin hovipiireissä. Ruotsin hoviin herkku ehti jo 1600-luvun lopulla, kun hovin keittiöön palkattiin italialainen makaronimestari.

Suomessa piti odottaa vielä parisataa vuotta ennen kuin eksoottinen herkku oli kansan saatavilla.

Vuonna 1892 helsinkiläisen Kasvatusopillisen Ruoanlaittokoulun opiskelijat valmistivat tutkinnossa useita ruokia, yhtenä ruokalajina makaroonilaatikkoa – kirjoitettuna kahdella o-kirjaimella.

Muutama vuosi myöhemmin Ähtärin seudulle perustettiin Suomen ensimmäinen makaronitehdas. Se joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa, kun Karl Fazer avasi vuonna 1904 makaronitehtaan Helsinkiin, parempien markkinoiden äärelle.

Makaronin Suomen-valloitus ei kuitenkaan käynyt tuosta vain. Makaronilla oli täällä kova kilpailija, peruna. Sen asema ruokapöydässä oli pyhä, joten makaroni oli pitkään pelkkä lisuke. Toisinaan myös signaali hienostuneisuudesta.

Lue myös: Makaroni maistuu koko perheelle

Spagetti kummastutti

Italia! Makaronin yhteys saapasmaahan tuli esiin aina, kun makaronista kirjoitettiin. Jopa matkakertomuksissa kuvailtiin, miten italialaiset valmistivat ja söivät makaronia.

Kotiliedessä vuonna 1923 julkaistun matkakertomuksen mukaan eteläitalialainen emäntä vain nosti makaronikulhon kadun varteen pöydälle, ja siinä oli perheen päivällinen katettuna. Jutun mukaan perheenjäsenet söivät makaroninsa sormin.

Erityisesti pitkä spagetti herätti suomalaisissa ihmetystä, samoin parmesaanijuustokulhot ruokapöydässä.

”Makarooniruokien luvatussa maassa, Italiassa, raastetulla juustolla täytetty malja on yhtä välttämätön ruokapöydälle kuuluva kapine kuin suola-astia; runsaasti siitä sirotellaan juustoa aterian välttämättömän makarooniannoksen höysteeksi”, kirjoitti Kotiliesi vuonna 1925.

Suomessa varhaiset makaronit olivat useimmiten pitkiä putkia, jotka katkottiin keittämistä varten. Moni muistaa vieläkin käyttäneensä makaroneja lapsena pillinä.

Markkinoille tuli varhain myös sarvimakaroneja ja erilaisia makaronikuvioita: kirjain- ja simpukkamakaroneja ja pikkuisia tähtiä, joita käytettiin keitoissa. 1930-luvulla valmistettiin myös maidolla ja tomaatilla maustettuja makaroneja.

Lue myös: Pasta kuuluu italialaiseen keittiöön

Elitistinen makaroni

Kun elintaso itsenäistyneessä Suomessa nousi, vaurastuminen näkyi keskiluokan ruokapöydissä. Lehdissä ja ruokakirjoissa julkaistiin kuvia annoksista, ja vähitellen ruoan ulkonäköön alettiin kiinnittää huomiota myös kotona.

Makaroni oli näppärä tapa tuoda ruokaan hienostuneisuutta. Sitä pidettiin houkuttelevana koriste-elementtinä, ja makaronia lisättiin kiehkuroina esimerkiksi alkupalahyytelöön tai pinaattisoseen päälle.

Makaronia annoksen koristeena

1930-luvulla makaronin kanssa hienosteltiin yhdistämällä sitä hummeriin ja viinikastikkeisiin. Idea oli peräisin prinsessojen keittokirjaksi kutsutusta ruotsalaisesta Suuresta keittokirjasta, jonka opeilla myös Ruotsin prinsessoja oli opastettu ruokatalouden saloihin.

Eräässä ohjeessa neuvotaan keittämään makaronit kokonaisina pitkässä kalakattilassa – keittoajaksi mainitaan kokonainen tunti.

Maidon korvikkeena

Suomessa on perinteisesti rakastettu perunaa, ja makaronin kaltainen tulokas jäi pitkään sen varjoon. Makaronia tarjottiin kuin vihanneksena muiden kasvisten joukossa, ja ”oikea ruoka” oli perunaa.

Sotia edeltävän ajan mainoksissa makaronia kaupattiin taloudellisena ja ravinteikkaana vaihtoehtona. Ravinteikkuudella tarkoitettiin tuohon aikaan energiamäärän ja hinnan suhdetta, eli makaronia pidettiin edullisena polttoaineena ihmiskeholle.

1930-luvulla ja sota-aikana makaroni mainitaan usein perunan korvikkeena. Kun edellisvuoden perunasato oli keväällä loppu tai mennyt huonoksi, kannatti hyödyntää makaronia.

Perunan lisäksi makaronilla koetettiin korvata myös vehnäjauhoja. Seura-lehdessä pohdittiin syksyllä 1941, miten säännöstellyt vehnäjauhot riittävät, ja hätiin kutsuttiin makaronit – nyt jo yhdellä o:lla kirjoitettuna.

”Makaroneja on kauppojen ikkunoissa. Niihin eivät valkoiset kuponkimme ole riittäneet, mutta nyt kun vehnäjauhoja on harvoin saatavissa, voimme ostaa makaroneja ja koettaa, mihin kaikkeen niitä voidaan tarpeen tullen käyttää, ehkäpä juuri silakkalaatikkoon, johon aina olemme tottuneet käyttämään vehnäjauhoja”, lehti kirjoitti.

Makaronia saattoi käyttää myös keittojen suuruksena ja porkkanavanukkaan sidosaineena. Hätätilassa jopa maidon korvaajana valkoisessa sipulikastikkeessa, jolloin pehmeiksi keitetyt makaronit puserrettiin siivilän läpi ja sekoitettiin liemeen, johon pantiin runsaasti sipulia.

Rintamallakin syötiin makaronia, joka oli helposti kuljetettavaa ja säilyvämpää kuin peruna.

Pastaa valmistetaan käsin

Hittituote spagetti

Sodan aikaisen ja jälkeisen säännöstelyn helpotuttua elintarvikkeiden tuotevalikoima laajeni. Makaronialalla lanseerattiin pikamakaronit ja tehtaiden tuotemerkit.

Kun ennen sotaa Ipnos-tehdas myi Ipnos-makaronia, nyt sarjan nimeksi tuli Mestari. SOK:n Marino-makaronin pakkauksiin oli painettu paperinukkeja ja muuta lasten askartelua, mikä varmasti lisäsi tuotteen menekkiä.

Myös reseptejä sisältävät mainoslehtiset yleistyivät Suomessa 1950-luvulla.

”Keksi- ja leipätehdas Ipnos lähettää nyt Teille makaroniterveiset tämän kirjasen välityksellä. Sen makaroniruokia koskevat ohjeet ovat pätevien asiantuntijain laatimia, joten uskomme niiden joukosta löytyvän jokaisen perheen ruokapöytään maukkaita, vaihtelevia aterioita. Lähtekäämme siis makaronin merkeissä ruokavaliotamme virkistämään”, Ipnos tervehti kuluttajia 1950-60-lukujen vaihteessa.

Tuohon aikaan Italia oli hyvin muodikas maa. Makaronimainoksissa korostettiin aitoa italialaisuutta, ja spagetista tuli hittiruoka, jota esimerkiksi Kotikokki-ruokalehti opasti valmistamaan ja tarjoamaan yhdessä jauhelihakastikkeen kanssa.

Ruokaohjeisiin haettiin muutenkin eksotiikkaa. Makaronimainoksissa opastettiin tekemään esimerkiksi chileläistä makaronipataa ja alppimakaronia. ’”Makaroni Egyptienne” oli maustettu kapriksilla.

Hilpeä 1950-luvun makaroniohje oli Makaroni-Charlotte. Se oli jälkiruoka, jossa keitetty pitkä makaroni kiedottiin kulhon sisäreunaa vasten ja sisään hyydytettiin kermavaahto-pakastemansikkaseos.

”Matovelliä” koulussa

Vanhoissa keitto-ohjeissa makaronia keiteltiin 20–30 minuuttia. 1960-luvulla ylikypsyyttä osattiin jo varoa, poikkeuksena ehkä makaronivelli, joka sai hautua pitkään.

Niin, makaronivelli. Se tuli monelle tutuksi kouluruokailussa. Velliin käytettiin putkimakaronia, jonka olomuoto keitettynä antoi aiheen lempinimelle matovelli. Jotkut rakastivat makeahkoa ruokaa, etenkin jos sitä keitti oma mummo. Mutta monia vellissä lilluvat ”madot” oksettivat.

1960-luvulla muotiin tulivat ruokasalaatit. Esimerkiksi italiansalaatti ja tonnikala-makaronisalaatti olivat suosittuja ruokia, ja niitä ehdotettiin myös uutuusherkuiksi suomalaiseen joulupöytään.

Vaikka spagetti ja makaronilaatikko olivat monen lapsen lempiruokia, makaroniruokia myös vastustettiin edelleen. Kotikokki-lehdessä annettiin vuonna 1966 ruokaan liittyviä uudenvuodenlupauksia, joista yksi oli vakaasti ”perunan palauttaminen arvoonsa”.

Silti makaronin Suomen-valloitus jatkui. Välillä reseptit olivat melko luovia. Esimerkiksi vuonna 1974 ilmestyneessä italialaisten ruokien keittokirjassa oli sieni-makaronipizzan ohje, jonka pohjana oli piirakkavuoan pohjalle hyydytetty makaroni-munamaitoseos.

Lasagne, ihana uutuus

Nykyisin syömme arkisen mutkattomasti pastaa, emme makaronia.

Vielä 1970-luvulla sana pasta vaati selityksen. Suomen Kuvalehti kirjoitti vuonna 1972 Helsinkiin avatusta pizzeria Rodolfosta, jossa sai myös makaroniruokia. Sen yhteydessä selitettiin al denten käsite:

”Al dente tarkoittaa, että pasta-ruoka – spagetti, makaroni – on kimmoisaa, ei ylikypsän pehmeää.”

Puhekielessä makaroni muuttui pastaksi vasta 1980-luvulla. Kouluissa ahmittiin herkullista makaronilaatikkoa ja ihanaa uutuusruokaa, lasagnea. Makaronivellin aikakausi oli ohi.

Lue myös: 6 x herkullinen lasagne

 

Lähteinä käytetty mm. seuraavia aikakauslehtiä: Kotiliesi, Kotikokki, Kasari, Emäntälehti, Terveys, Suomen Kuvalehti, Seura. Lähteinä on ollut myös useita Suomessa 1890–1986 julkaistuja suomenkielisiä keittokirjoja ja mainosvihkosia.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Makaroni oli ennen vanhaan hienostunut herkku – perunan asema ruokapöydässä oli pyhä ja siksi makaronin tie lisukkeesta oikeaksi ruoaksi kesti pitkään

Sinun täytyy kommentoidaksesi.