Nostalgia

Julia Child, Teija Sopanen ja Jaakko Kolmonen - muistatko nämä mainiot julkkiskokit?

Julkkiskokit ovat pitkään jakaneet maistiaisia kirjojen, radion tai television välityksellä. Heidän vinkeillään olemme saaneet kultapölyä arkisiin annoksiimme.

Julkkiskokit laittavat reseptitietämystämme uusiksi tv-ruudussa, mainostavat meille valmisruokia ja laativat vuosittain vinon pinon keittokirjoja. Liki jokaisella kanavalla on omat kasvonsa, jotka tunnemme. Osa heistä jakaa vinkkejään sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi Youtube-videoilla. Julkkiskokit eivät kuitenkaan ole vain meidän aikamme ilmiö.

Epäiletkö, että entisaikojen emäntä ammensi kaapistaan yhtä raaka-ainetta ja lisäsi siihen sitten toista summamutikassa? Ehei, jo varhain taitavien kokkien reseptit ja neuvot olivat himoittuja. Varakkaimmat taloudet hankkivat ne keittokirjoina, vaatimattomammat keräsivät ne kopioituina vihkoihin.

Eva Mannerheim-Sparre teki reseptejä myös tavallisille nälkäisille

Pohjolan ensimmäisiin keittokirjailijoihin kuului 1700-luvulla elänyt ruotsalainen Anna Christina Warg, joka tunnetaan paremmin nimellä Cajsa Warg. Arvostetuissa tukholmalaisperheissä taloudenhoitajana toiminut Cajsa Warg kokosi menestyksekkäimpiä reseptejään nuoria perheenemäntiä varten kirjaksi nimeltä Hjelpreda I hushållningen för unga Fruentimber (1755). Kirjasta otettiin peräti 14 uusintapainosta ja sen kappaleita päätyi myös Ruotsin valtakunnan itäiseen osaan eli nykyisen Suomen alueelle.

Viimeinen uusintapainoksista otettiin vuonna 1814, mutta siitä huolimatta Cajsa Wargin reseptit jäivät elämään vuosisadoiksi. Edelleen monet ruotsalaiskahvilat tarjoilevat laskiaispullia tai pähkinäpikkuleipiä Cajsa Wargin tapaan. Vielä vuonna 1922 perustettu Kotiliesi-lehtikin julkaisi monia tämän ruotsalaisen keittiöhengettären reseptejä perheenemäntien ja heidän kotiapulaistensa tueksi.

Suomessa toki löytyi omiakin ruokaguruja. Heistä merkittävimpiä oli Eva Mannerheim-Sparre, joka tunnetaan myös marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin pikkusisarena. Hän keräsi yli 700 lempiohjettaan samojen kansien väliin ja vuonna 1935 kirja julkaistiin ruotsiksi. Vuotta myöhemmin se käännettiin suomeksi nimellä Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille.

Millaisia ohjeita Eva Mannerheim-Sparren keittokirja piti sitten sisällään? Yksi tunnetuimpia on lapsuudenkodista peräisin oleva, mustaherukanlehdistä valmistettu Louhisaaren juoma. Kirjasta löytyvät myös reseptit erilaisten liemien keittämiseen, lintujen kypsentämiseen ja blinien paistamiseen. Kasvisruokailija pääsee herkuttelemaan Evan reseptejä seuraten esimerkiksi konjakilla höystetyillä Vichyn porkkanoilla.

Hurmaavinta kirjassa on kuitenkin suhtautuminen ruokaan: ”Unohda pillerit, laihdutuskuurit ja kaikki itsesi kiduttamiset. Omista sen sijaan lämmin ja hellä harrastus kaikkeen sellaiseen, joka on omiaan tarjoamaan levottomille ja lopen väsyneille nykyajan ihmisen hermoille ja ruumiille lepoa ja viihtymystä, etten sanoisi hyvinvointia ja siitä johtuvaa ruumiillista nautintoa.”

Neuvon noudattaminen ei tänä päivänäkään olisi pahitteeksi.

Lue myös: Huippukokki Helena Puolakka väisteli veitsiä Gordon Ramsayn keittiössä: ”Opin siellä vain pilkkomaan salaattia”

Kotilieden asiantuntijat aikansa julkkiskokkeja

Moderni 1900-luku toi uudet viestintäväylät mukanaan. Yksi niistä olivat aikakauslehdet, joiden kotitalousneuvojista tuli aikansa arvostettuja auktoriteetteja. Tällaisia olivat muun muassa Kotilieden Laura Harmaja ja Hedvig Gebhard.

Toinen oli radio, jonka ohjelmatarjonnan edelläkävijä oli vuonna 1922 perustettu brittiläinen BBC. Koska kansallisen radioaseman tärkeimpiin tehtäviin kuului kansan valistaminen, kuulijoille piti antaa myös neuvoja näiden päivittäiseen elämään. Yksi tärkeimmistä oli terveellinen ravinto. BBC aloitti ruoka-aiheiset ohjelmansa jo 1920-luvulla. Niitä lähetettiin päiväsaikaan kotona uurastavien perheenemäntien viihdykkeeksi.

Ilmiö rantautui Yhdysvaltoihin samalla vuosikymmenellä. Siellä se tosin kaupallistettiin heti näppärästi. Mainoksia esittävät radiokanavat sisällyttivät kokkaus- ja kodinhoitovinkkiensä sekaan sponsoriensa pesuaine- tai margariinimainoksia.

Radiokokit, kuten Betty Crocker ja Martha Meade kohosivat suosituiksi julkisuuden hahmoiksi, jotka tekivät myös kokkauskierroksia. Niillä kansa pääsi tapaamaan heitä toreilla ja turuilla sekä kuulemaan, mikä leivinjauhe on kaikkein kuohkeimman kakkureseptin salaisuus. Eurooppaan tämä ilmiö ei sellaisenaan kantautunut silloin. Voimme kuitenkin nähdä sen kaikuja nyt television kokkiohjelmissa.

Julia Child opasti ranskalaiseen kokkaukseen

BBC viitoitti tietä myös televisiokokkauksen saralla, sillä se lähetti ­kaikkien aikojen ensimmäisen ruokaohjelman näköradiossa kesäkuussa 1946. Kymmenen minuuttia kestävässä ohjelmassa nimeltä Cookery eli kokkaus Philip Harben valmisti voitaikinasta hummerilla täytettyjä vol-au-vent-leivonnaisia. Ylellinen reseptivalinta oli sangen mielenkiintoinen maassa, jossa säännöstely päättyi vasta vuonna 1953 – vuotta myöhemmin kuin meillä Suomessa.

Toisaalta reseptivalintaan ­vaikutti varmasti se, että ranskalainen keittiö oli kiehtonut brittejä jo pitkään. Sen jälkeen, kun ranskalaisen ­keittiön uudistajana tunnettu Auguste Escoffier oli kirjoittanut vuonna 1903 Le Guide Culinaire -oppaansa, gallialainen keittiö singahti läntisen maailman ihailluimmaksi.

Ranskalainen keittiö koettiin kuitenkin usein muualla mutkikkaaksi. Siksi esimerkiksi amerikkalainen diplomaatinvaimo Julia Child kirjoitti vuonna 1961 aiheesta oppaan. Vuotta myöhemmin hänestä tuli televisiotähti ruokaohjelmansa The French Chef eli ranskalainen kokki myötä. Hänen kiehtovaan tarinaansa voi tutustua katsomalla elokuvan Julie & Julia (2009) tai juuri ilmestyneen sarjan Julia (HBO Max).

Suomessa ei kuljettu television kokkiohjelmien suhteen ­jälkijunassa. Kotitalousopettaja Seija Pukonen neuvoi kotikokkeja ensimmäisellä televisiokanavalla eli Tesvisiolla vuosina 1956−1961.

Häntä näkyvämpi persoonallisuus oli kuitenkin Leo ”Lexa” Salonen, jonka Hyvää ruokaa hyvissä kehyksissä esitettiin vuosina 1959−1960. Leo Salonen oli ansioitunut keittiömestari, jonka presidentti Urho Kekkonen halusi mukaan matkoilleen varmistamaan aterioidensa maistuvuuden.

Patakakkosen perinneruoat jättivät traumoja

Moni suomalaisen television ruokaohjelmista oli sangen valistava. Esimerkiksi Mainostelevisiolla vuosina 1965−1984 esitetty Tänään kotona keskittyi siihen, miten perheelle loihditaan ravitsevaa ruokaa kapeallakin kukkarolla. Myöhemmin Johannes Virolaisen puolisona tunnetun Kyllikki Stenrosin juontama ohjelma ei tosin keskittynyt vain ruokaan, vaan siinä käytiin läpi kaikkea käsitöistä lastenkasvatukseen.

Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon Yleisradiolla 1970-luvulta aina 1990-luvulle asti juontama Patakakkonen nosti esiin suomalaiset raaka-aineet. Miksi haikailla eksoottisten herkkujen perään, kun pelloilla rönsyää ruis ja metsässä punoittaa puolukoita? Sanoman kruunasivat juontajaparin rohdinpuvut ja väinämöislakit, ja sen suosio varmisti monen näinä vuosikymmeninä varttuneen halun tilata sittemmin aasialaisia herkkuja tai pizzaa kotiinsa.

Mainostelevisiolla esitetty Enkelten keittiö (1989−1990) merkitsikin hyppäystä aivan toisenlaiseen maail­maan. Juppiajan tuntoja heijastavassa ohjelmassa julkkisvieraat keskustelivat Seppo Ahdin ja Ilkka Kylävaaran johdolla ja pääsivät sitten maistelemaan ­huippukokki Markus Maulavirran loihtimia ­herkkuja. Usein ne edustivat ajalle tyypillistä nouvelle cuisinea – hyvää, mutta harvinaisen vähän.

Suosittu tv-kasvo Teija Sopanen taas kokkaili Teijan keittiössä (1990−1996) julkkisvieraidensa, kuten Riitta Uosukaisen ja Jukka Virtasen kanssa sekä muistutti ruokailun sosiaalisesta ulottuvuudesta.

Näistä ajoista kokkiohjelmien ­maailma on mullistunut. Enää ei vain opasteta uusien reseptien hallintaan, vaan kilpaillaan paremmuudesta. Kuka huippukokki valmentaa taviskilpailijat parhaisiin suorituksiin, entä kuka löytää eksoottisimpia herkkuja kaukaisesta maailmankolkasta? Toisaalta julkkiskokkien rooli on säilynyt samana. Heidän avullaan arkinen ravinto saa pinnalleen hippusen kultapölyä ja muuttuu nautinnoksi.

Lue myös Seura.fi: Ravintoloitsija Sikke Sumari voisi olla jo eläkkeellä – Sen sijaan hän avaa korona-aikana uuden ravintolan: ”En halua elää haaveissa”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2022.