Tarinat

103-vuotias Saima muutti evakkovuosien aikana 16 kertaa – rakkaus Karjalan synnyinseutuun sykkii yhä vahvana

Ilmavalvontalotta Saima Kukko sai yllätyskutsun presidentinlinnan juhlaan, eikä siitä lähtien mikään ole ollut ennallaan. Nyt Saima kertoo Seurassa, miten tie on kulkenut Karjalasta presidentinlinnaan.

Tammikuun lopulla 104 vuotta täyttävä pientilallisen rouva Saima Kukko on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Hän syntyi Venäjän tsaarin valtakuntaan, ja juuret ovat menetetyssä Karjalassa. Saiman rakkaus synnyinseutuun Karjalan Kuolemajärven Taatilan kylään on vain vahvistunut muuttokierteessä, Seura kertoo.

Lue lisää: Venäläisen sotavangin tytär: ”Äiti itki kertoessaan isästäni”

Saima laskee muuttaneensa kaikkiaan 16 kertaa evakkovuosien 1939–1948 aikana, kunnes muutto Merikarvian Lankoskelle tapahtui.

”Minulla on käynyt onni. Olen aina saanut hyvän vastaanoton, evakkonakin”, Saima sanoo Seurassa.

Hän joutui kaksi kertaa evakkona kokemaan Karjalassa pakkolähdön surun. Kodin menetys ei enää katkeroita mieltä, sillä positiivisuus nostattaa synnyinseudulta hyvät muistot.

Onnellinen lapsuus omenapuiden varjossa

Kymmenlapsisen perheen toiseksi vanhimpana varttunut Saima muistelee hymyssä suin kotipihansa aarteita, 24 omenapuuta. Omenoita riitti myös kaupattavaksi.

”Kuljin linja-autolla Viipurin torille myymään omenoita. Naapurin isäntien kanssa usein kisattiin, kuka myy ne nopeimmin”, Saima kertoo Seurassa.

Perhe kasvatti myös mehiläisiä, joten myyntitiskillä oli tarjolla hunajaakin. Kotitalon viereisestä järvestä tulee mieleen lämpimiä muistoja.

”Kesällä uitiin päivittäin useita kertoja. Välillä tehtiin heinätöitä. Ahvenkeittoa syötiin usein. Verkot laskettiin illalla ja aamulla ne nostettiin. Loppukesällä järvestä nousi rapuja”, Saima sanoo Seurassa.

Nyt entiselle kotiseudulle on noussut pietarilaisten huviloita ja tuttu alue on muuttanut muotoaan. Saima on vieraillut kaksi kertaa synnyinseudullaan. Silloin kotitalosta löytyi vain pätkä kivijalkaa.

Sodan pitkä varjo

Saima tutustui tulevaan aviomieheensä Mauno Laasoseen tansseissa.

”Olin innokas käymään tansseissa. Kerran huomasin komean miehen istumassa. Toivoin, että hän tulisi hakemaan tanssimaan. Ja tulihan hän”, Saima sanoo Seurassa.

Pari vihittiin Kuolemajärven kirkossa juhannuksena 1939. Pian häiden jälkeen yhteiselo päättyi, sillä sodan uhka varjosti Suomea. Mauno joutui kertausharjoituksiin, ja Aitoossa kotitalouskurssin käynyt Saima kouluttautui ilmavalvontalotaksi. Talvisodan syttyessä hän odotti esikoistaan.

Ensimmäinen evakkomatka taittui talvipakkasessa. Kotitalo poltettiin myöhemmin lähdön jälkeen, ettei viholliselle jäänyt suojapaikkoja.

”Karja ajettiin Vahtolan satamaan, josta se kuljetettiin proomuilla Viipurinlahden yli Virolahdelle. Sieltä matka jatkui junalla Varsinais-Suomeen”, Saima sanoo Seuran jutussa.

Toistamiseen leskeksi

Esikoispoika Pertti syntyi vapunpäivänä 1940 Helsingissä. Aviomies Mauno Laasonen kävi katsastamassa Merikarvian tulevaksi kotipaikaksi, mutta jatkosota muutti suunnitelmat, Seura kertoo. Laasonen joutui sotaan kesäkuussa 1941. Hän kuoli rintamalla parisen kuukautta myöhemmin.

Pariskunnan toinen poika Pauli syntyi isänsä kuoleman jälkeen. Saima palasi kaksi- ja kolmevuotiaaiden poikine kanssa 1943 takaisin Kuolemajärvelle. Perhe asui poltetun kotitalon viereisessä riihessä aina siihen saakka, kunnes suomalaissotilaat rakensivat uuden kodin.

Talo oli juuri valmistumassa muuttokuntoon, kun kesäkuussa 1944 tuli jälleen pakkolähtö. Juna kuljetti 14. kesäkuuta 1944 Saiman ja pienet pojat kauas sodan jaloista. Vaiheikas evakkomatka päätyi lopulta Merikarvialle, jossa Aholan pientilasta raivattiin viljelymaatakin.

Saima solmi 1951 toisen avioliiton Tauno Kukon kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta, kolme poikaa ja tyttö. Äidin päivät täyttyivät lasten hoidosta, maatalous- ja karjatöistä.

Saima jäi toistamiseen leskeksi, kun aviomies kuoli joulukuussa 1991.

Vaikka Saima on elämänsä aikana kokennut enemmän kuin moni muu, hän ei halua neuvoa nuorempiaan. Aika ja arvot ovat toiset kuin omassa nuoruudessa.

”Toivottavasti kenenkään ei tarvitse enää koskaan kokea sotaa”, Saima kertoo Seurassa.

Lue myös Seuran juttu: Yllätyskutsun Linnan juhliin saanut Saima Kukko, 103, koki evakkona kahdesti pakkolähdön surun Karjalassa