Tarinat

Äidin rintasyöpä osoitti Karoliinalle positiivisen ajattelun voiman: "Olen opetellut keskittymään hyviin asioihin"

Äidin rintasyöpä osoitti Karoliina Vehmakselle positiivisen ajattelun voiman. Ystävä puolestaan opetti elämään hetkessä raskaiden lapsettomuushoitojen aikaan.

Oivalsin, että en voi lietsoa paniikkia

Tuntuu, että olen oppinut äidiltäni Marjalta, 66, kaikki elämässä tarvittavat taidot. Erityisesti sen, että itsensä jatkuva kehittäminen on aina hyödyllistä. Tiedonjano, opiskelu, kursseilla käyminen ja avoimuus kaikelle uudelle informaatiolle ovat tulleet häneltä. Äiti on opettanut, että itsensä sivistäminen kantaa.

Minussa tämä ilmenee haluna ymmärtää asioita. Kun ryhdyn tekemään jotain, vaikkapa perustan pihan, käytän valtavasti aikaa siihen, että tutkin asiaa perinpohjaisesti.

Olen oppinut äidiltä myös järjestelmällisyyttä. Lapsuudessani äiti teki aina listoja ennen joulua, ja kalenterissa luki, mitä siivotaan milloinkin. Silloin se oli minusta todella huvittavaa, mutta olen nyt aikuisena ymmärtänyt, että kun asiat suunnittelee huolella, ne hoituvat helpommin. En olisi luontaisesti kovin järjestelmällinen ilman äidiltä saamaani mallia.

Äiti sairastui rintasyöpään pari vuotta sitten. Hän selvitti asioita aktiivisesti ja luki tutkimuksia aiheesta – uskalsi kysyä ja etsiä tietoa.

Äiti hyväksyi tilanteen: se on otettava vastaan, eteenpäin on mentävä ja yli on päästävä. Hän ei missään vaiheessa vajonnut itsesääliin tai kysynyt, miksi juuri minä.

Sana syöpä on valtava peikko, ja olin sokissa. Mutta kun äiti suhtautui asiaan ja tilanteeseen niin positiivisesti, oivalsin, että en voi alkaa lietsoa paniikkia. Päätin, että minunkin on pakko luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.

Äiti ei keskittynyt siihen, että hänellä on syöpä, vaan siihen, mikä tilanteessa oli positiivista: syöpä havaittiin ajoissa ja hoitoennuste oli hyvä.

Leikkaus onnistui, sädehoito tehosi ja äiti voi hyvin. Nyt äidillä on ollut jo vuoden verran terveet paperit.

Karoliina ja Niina kaverikuvassa
Karoliina ja Niina kaverikuvassa vuonna 1990.

Kun oli vaikeaa, opin elämään hetkessä

Ystävystyimme parhaan kaverini Niinan kanssa ala-asteen kolmannella luokalla. Nuoruusvuodet vietimme koulupäivän jälkeen aikaa yhdessä ulkona ja illat roikuimme puhelimessa höpötellen. Niinan isä aina ihmetteli, miten sitä juttua voi riittää.

Olen oppinut Niinalta sen, mitä ystävyys on. Hän on kaikkein pitkäaikaisin ystäväni. Olemme molemmat muuttuneet vuosien aikana ja ystävyytemme on kasvanut mukana.

Niina meni naimisiin ja perusti perheen paljon aikaisemmin kuin minä.

Minä ja mieheni kärsimme pitkään lapsettomuudesta ja kävimme lapsettomuushoidoissa. Se elämänvaihe oli raskas.

Niina ei kysellyt, mutta kuunteli, jos halusin puhua.

Niina ja hänen perheensä olivat minulle pakopaikka, jossa ei päivitelty asiaa vaan keskityttiin elämään hetkessä. Se oli minulle tärkeä oppi ja helpottava henkireikä vaikean ajanjakson aikana.

Heidän kuusihenkisessä perheessään riittää elämää ja vilskettä, aina sattuu ja tapahtuu. En ole itse hyvä sietämään kaaosta ja hälinää, mutta hän on.

Olen oppinut häneltä sitä, että aina ei tarvitse olla ihan tip top.

Karoliina Vehmas
IT-palvelu-päällikkönä työskentelevä Karoliina Vehmas, 43, asuu miehensä ja 7-vuotiaan poikansa kanssa Kirkkonummella.

Ymmärsin, että muita ei tarvitse aina kuunnella

Muutin 22-vuotiaana Lontooseen, missä työskentelin lapsenvahtina, kaupan kassana ja opiskelin kasvatustieteitä.

Asuin siellä viisi vuotta ja opin tuona aikana kämppikseltäni Clairilta paljon. Hän ajoi minut sisään englantilaiseen kulttuuriin ja tapoihin.

Clair on joutunut kohtaamaan elämässään paljon vastoinkäymisiä. Hän eli pitkään väkivaltaisessa suhteessa ja kärsi henkisestä väkivallasta. Pari vuotta sitten hänen isänsä kuoli syöpään ja hieman myöhemmin hänen äitinsä kuoli uusiutuneeseen rintasyöpään.

Kun äitini syöpä diagnosoitiin, käännyin heti Clairin puoleen. Tuntui helpottavalta, kun Clair sanoi, että hän tietää, miltä minusta tuntuu. Clair laittoi minulle paljon linkkejä syöpää sairastavien omaisten tukifoorumeille, mistä hän oli saanut itse tietoa ja vertaistukea.

Kannan periytyvää rintasyöpägeenin mutaatiota. Kun kerron asiasta, monet kehottavat minua poistattamaan rintani.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä ei ole helppo päätös poistattaa itseltään osaa kehostaan.

Clairilta olen oppinut, että ratkaisu on minun ja riippuu täysin omasta tahdostani. Hänen avullaan olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse kuunnella tässä asiassa muiden mielipiteitä. Kyse on sentään minun vartalostani.

Clair osaa kääntää vastoinkäymiset voimavaraksi. Kaiken kokemansa jälkeen Clair näkee edelleen kaikessa hyvää.

Kun arkiset murheet kaatuvat niskaani, pyrin ajattelemaan Clairia ja hänen tapaansa käsitellä asioita.

Clairin avulla olen opetellut keskittymään hyviin asioihin ja luottamaan siihen, että elämä kantaa.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 16/2017 -lehdessä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Äidin rintasyöpä osoitti Karoliinalle positiivisen ajattelun voiman: "Olen opetellut keskittymään hyviin asioihin"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.