Ihmiset

Aikakoneen Sani: "Lataudun siivoamalla"

Laulaja Sani nauttii tyttärensä kanssa helposta kaupunkiasumisesta Tampereen keskustassa. Ennen keikalle lähtöä hän tarttuu imuriin, sillä parasta on palata puhtaaseen kotiin.

Kun tulin kotiin, annoin hengitykseni tasaantua tovin, sillä asun hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Kävelin kotiin Viikinsaaren kesäteatterin Pikku neiti porvoolainen -näytöksestä ja riisuuduin Sirpa Suosmaan roolivaatteista.

Ikkunastani näkyy tamperelainen katuvilinä ja auringonsäteissä kimmeltävä vesistö. Muutin Tampereen keskustaan keväällä. Olen tyytyväinen: kulttuuritarjontaa on paljon, kaupunki on sopivan kokoinen ja täältä pääsee kätevästi keikoille eri puolille maata.

Lempipaikkani kotona löytyy keittiönpöydän äärestä. Se on mietiskelypaikkani ja työpaikkani. Sen vierellä myös leikitään tyttären kanssa barbeilla ja askarrellaan omppupomppupapereita. Asumme kahdestaan ja arkemme pyörii ruokapöydän ympärillä.

Kotona on ihana viettää aikaa lapsen kanssa ja tehdä tyttöjen juttuja. Kun pötköttelemme sängyllä, harjoittelemme kirjaimia piirtämällä niitä selkään. On parasta tarjota omalle lapselle hellyyttä ja halauksia, joita itsekin lapsena kaipasin.

Keittiössäni tuoksuvat torilta ostetut yrtit, joita napsin kesäruokien mausteiksi. Suosin usein torimyyjien vihanneksia ja marjoja.

Jääkaapissani on aina ketsuppia ja maitoa, sillä pienen lapsen kanssa tulee kokattua usein makaronia monessa muodossa.

Hemmottelen lastani paistamalla hänen herkkulettujaan. Toisinaan pidämme myös yhteisiä elokuvailtoja.

Ripustin seinälle vanhat balettitossuni. Menin Assi Nordian oppiin 5–6-vuotiaana Hämeenlinnassa. Jatkoin baletin perusopintoja 10-vuotiaaksi asti, jolloin lopetin. Kipinä jäi kuitenkin elämään. Yhdistän mielelläni laulun ja tanssin työssäni. On ollut hienoa tehdä isoja musikaaleja kovien näyttelijöiden kanssa.

Juhlin kotona nykyään lähinnä muusikkoystävien ja näyttelijäkavereiden kanssa. Tässä ammatissa vapaapäivät ovat usein sunnuntai ja maanantai, jolloin omat kaverini ovat töissä. Siksi vapaaajalla tulee nähtyä enemmän kollegoja. Järjestän mielelläni juhlia, joissa herkutellaan hyvän salaatin ja viinin kera.

Sängyssäni luen tällä hetkellä Heikki Sauren kirjaa Matka yli ymmärryksen. Koska arkirytmini on työni vuoksi ihan mitä sattuu, voin olla sängyssä mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Välillä nukun univelkaa kiinni keskellä päivää, toisinaan palaan vasta keikaltakin aamunkoitteessa.

Vapaapäivinä ajan kesäaikaan vanhempieni mökille Hauholle saunomaan ja lepäämään. Huomaan kaipaavani kerrostalossa omaa pihaa, sillä olen asunut lähes aina omakotitalossa. Moniin kodeistani olen itse tehnyt itse pihasuunnitelmat ja kuopsutellut kasvimaat. Nyt voin tyydyttää kasvimaan kaipuunkin halutessani Hauholla.

Meillä ei koskaan huudeta. Välillä lasken pitkäänkin ja omassa mielessäni pinna voi palaa, mutta en näytä sitä lapselleni. Asiaa selvitellään ja tarvittaessa vaihdetaan sopivasti puheenaihetta eikä sitä jäädä märehtimään.

Kun kukaan ei näe, nautin vanhanajan vaahtokylvystä yksin kynttilänvalossa. Olen kynttiläfriikki ja nautin niiden tuomasta tunnelmasta. Nykyisessä elämäntilanteessani oma rentoutumishetki on harvinaista luksusta.

Lataudun työhön siivoamalla. Usein imuroin ennen keikalle lähtöä, sillä on mukava palata puhtaaseen kotiin. Väsytän itseäni ahkeroimalla ennen esitystä, sillä tiedän skarppaavani paremmin hiukan väsyneenä. Joskus keskityn kuuntelemalla hyvää musiikkia tai teen tekstejä tulevalle Aikakoneen levylle.

Kun maailma murjoo tai kun on kova kiire, näkyy se perussotkuna keittiössä. Tykkään siivota ja pitää kodin puhtaana, nykyään jo tytärkin antaa siihen välillä apuaan.

Vessalukemiseni on facebook. Päivitän töihin liittyviä asioita ja esiinnyn lähennä työminäni kautta.

Illalla viimeiseksi luen lapsen kanssa iltarukouksen.