Kotiliesi, Onnen hetket juttusarja, Annika Arminen ja Eino-vauva

Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Äitiys toi Annika Armisen elämään tarkoituksen. Se palautti myös itseluottamuksen ja rentouden. Hän voi taas luottaa siihen, että kelpaa tällaisena.

Parikymppisenä Annika tiesi mitä halusi: uran, miehen, lapsia ja omakotitalon. Kaiken hän saikin, mutta ei ilman yllätyksiä. Yksi ei ollutkaan kaiken vaivan arvoista, toinen oli ihmeen vaikeaa ja kolmas toi bonuksia mukanaan.

Annika oli jo nuorena päättänyt ryhtyä bisnesnaiseksi. Ensin hän opiskeli rakennuspiirtäjäksi, sitten maisemasuunnittelijaksi.

Hän sai työpaikan Englannista golfkenttiä suunnittelevasta arkkitehtitoimistosta. Siellä hän opiskeli myös golfkenttäarkkitehdiksi. Ala oli siellä erittäin miehinen, golfklubitkin ovat yhä poikien kerhoja, jonne naisilla ei aina ole pääsyä.

Annika pärjäsi, mutta ei kuitenkaan kokenut bisnesnaisen elämää omakseen. Kun päiviin mahtui vain työtä, selkeytyi se, mikä on itselle tärkeää.

”Tajusin, että elämässä on oltava muutakin kuin työtä. Vieraassa paikassa myös ymmärsin, kuinka tärkeitä perhe ja ystävät minulle ovat.”

Annika huomasi jättäneensä taakseen kaikki ne, jotka hänestä tykkäsivät. Niinpä hän palasi Suomeen parin vuoden jälkeen.

Täällä hän hankki vielä televisio- ja mediasuunnittelun medianomin koulutuksen. Sen jälkeen hänellä on ollut kaksi ammattia.

Eino on liima perheessä

Miehensä Aken Annika tapasi elokuvan kuvauksissa. Se ei ollut pikarakastumista, vaan toiseen tutustumista kaikessa rauhassa.

”Vuoden jälkeen huomasin, että en halua elää ilman tuota toista ihmistä. Akessa on niin paljon syvyyttä ja sellaista, jota haluan elämääni. Tämä on paras ihmissuhde mitä minulla on ikinä ollut.”

Akella oli tuolloin jo kaksi lasta edellisestä liitosta. Nico, 11, ja Vilma, 13, viettävät viikonloppuja usein isänsä ja Annikan luona.

Annika ja Ake olisivat toivottaneet tervetulleeksi myös yhteisen lapsen, mutta tätä ei vain alkanut kuulua. Vuosien odotus ja epäonnistuneet koeputkihedelmöitykset toivat surun Annikan elämään.

Vihdoin viime kesänä, viiden vuoden odotuksen jälkeen, syntyi suloinen Eino. Annika tunsi saavansa heti ensi kontaktilla syvän yhteyden poikaansa. Hän oli mielettömän onnellinen.

”Myös Nico ja Vilma ovat ihan rakastuneita Einoon, eivät malttaisi pysyä poissa hänen luotaan. Eino on liima perheessämme, tuonut meidän vielä tiiviimmin yhteen.”

Annikalle on selvää, että perheessä toisia jeesataan ja asioita tehdään yhdessä. Hän käy innoissaan Nicon lätkämatseissa, nykyään Eino kainalossa, ja osallistuu tämän joukkueen toimintaan. Talkootyö on hänelle tuttua jo omasta lapsuudesta.

”Sehän on älyttömän hauskaa! Siellä oppii tuntemaan muita vanhempia ja saa heistä uusia kavereita.”

Annikan ystäväpiiriin on aina kuulunut ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Hän on huomannut, että asema tai julkisuus eivät takaa onnea, vaan mahdollisuus siihen piilee jokaisella.

”Mutta itse ihmisen pitää onnensa tehdä, eikä vaan odotella. Ihan niin kuin jos haluaa hyvän parisuhteen, sitä pitää vaatia.”

Annika pitää tärkeänä sitä, että hän voi jakaa kaiken Aken kanssa. He tekevät mielellään asioita yhdessä ja puhuvat paljon. Niinpä he ovat hyvin yhteydessä toistensa ajatuksiin.

”Usein käy niin, että huomaamme miettivämme yhtä aikaa samaa asiaa. Kun toinen sanoo sen ääneen, toinen vastaa: niin minäkin!”

Kotiliesi, Onnen hetket juttusarja, Annika Arminen ja Eino-vauva

Miehen kukkarolla

Annika oli varautunut siihen, että äitiys saattaisi olla paljon vaikeampaa kuin mitä se on Einon kanssa ollut. Se mikä hänet yllätti, oli tunteiden monisyisyys.

”Lapsen saaminen on sanoinkuvaamaton tunne, sitä ei oikein voi selittää. Äitinä oloon liittyy monia tunteita, niitä on vaikea eritellä.”

Ainakin Annika kokee saaneensa elämälleen tarkoituksen. Ja rutkasti lisää itseluottamusta.

”Olen löytänyt taas oman itseni, sellaisen, joka lapsena olin. Ennen varoin enemmän mitä sanoin, nyt olen vapautuneempi. Voin luottaa, että saan olla tällainen kuin olen, että olen hyvä tyyppi näin.”

Lapsen myötä Annika on myös huomannut jälleen pienten asioiden merkityksen. Ruusun terälehdet pensaassa, valon leikki lattialla, narun monet mahdollisuudet…

”Olin ehtinyt unohtaa, kuinka eri tavalla lapset näkevät asiat. Ja että he näkevät sellaista, mitä me aikuiset emme edes huomaa.”

”Katsoin juuri kuinka Vilma leikki Einon kanssa, hänessä on vielä se lapsenmielisyys. Se on ihanaa.”

Äitiyslomalle jäämisessä Annikalle oli vaikeinta pelko taloudellisen itsenäisyyden menettämisestä. Hänelle on aina ollut tärkeää pärjätä omillaan. Niinpä ajatus olla miehen ”elätettävänä” oli hänelle miltei mahdotonta hyväksyä.

Niinpä hän teki ennen äitiyslomaa hirmuisesti töitä, jotta sai rahaa säästöön. Vaikkei olisi tarvinnut.

”Akekin oli varmaan odottanut, että jossain vaiheessa annan hänen auttaa. Niinpä kun päästin irti pelostani, tunne oli kuin laskuvarjohypyssä. Mutta siitä seurasikin valtava luottamus minun ja Aken välille, se teki meistä vielä enemmän perheen.”

Annika nauttii nyt Einon seurasta täysillä. Parhaita ovat hetket, jolloin hän saa Einon nauramaan vaikka kutituksilla. Tai kun Eino oppii jotain uutta, vaikka istumaan ilman tukea.

”On sekin kivaa, kun parin tunnin leikin jälkeen Eino menee nukkumaan”, Annika myöntää.

Topi-koira on toistaiseksi suhtautunut Einoon vähän varoen. Se oppi parista kerrasta, jolloin pienet sormet tarrasivat kipeästi sen pitkiin karvoihin.

Mutta suhde saattaa olla muuttumassa. Kun Eino nostettiin sohvalle istumaan imuroinnin ajaksi, imuria pelkäävä Topi tuli perässä. Se pyrki pienen Einon syliin, haki tästä turvaa.

Mitä Annika olikaan sanonut? Perheessä kaikki jeesaavat toisiaan.

 

Lue onnen hetkistä myös:

Koiriin hurahtanut Sanni, 36: “Koiran kanssa on pakko nauraa”

Vapaaehtoistyontekija Tuula 70: ”Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

Varttuneempi pari Ari 65 ja Maija 65: ”Ensin ihastutaan sitten rakastutaan”

Käsipalloilija Aws Ali Aneed, 30: “Yksin ei voi saavuttaa onnea”

Onnellinen maallemuuttaja Heli, 40: ”Elämä on hyvää kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon”

Hetkestä onnen löytävä Päivi, 49: ”Maailmassa ei voi olla liikaa välittämistä”

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X