Alzheimerin taudille isänsä menettänyt kirjailija ja taiteilija Katariina Souri: ”Minun oli pakko päästää isästä irti”
Tammikuussa kuolleen isänsä Alzheimerin taudin aikana Katariina Souri koki niin vihan kuin katkeruudenkin tunteita.
Isä ei löytänyt reittiä kotiin tutun hyvinkääläisen pankin parkkipaikalta. Katariina Souri, 51, oli tyrmistynyt. Hän oli jo parin vuoden ajan kiinnittänyt huomiota siihen, että isällä ei ollut kaikki ihan hyvin. Läheiset arvelivat, että yhä eläkeiässä aktiivisesti rikosjuristina työskentelevä Antti-isä poti kovaa stressiä, ehkä jopa masennustakin.
Alzheimer-diagnoosi 67-vuotiaana
Kata yritti patistaa isäänsä jäämään eläkkeelle, olihan tämä jo yli 65-vuotias. Tyttären vaatimuksesta isä meni heti lääkäriin. Katan epäily oli totta: isä sai Alzheimerin taudin diagnoosin 67-vuotiaana.
Sairaus eteni nopeasti, isä hiipui hiljaa yhä kauemmas. Isä oli asunut norjalaisen vaimonsa kanssa Hyvinkäällä, kunnes joutui nelisen vuotta sitten sairaalahoitoon.
Kata oli juuri järjestelemässä isälle pysyvää hoivapaikkaa Hyvinkäältä, kun tuli pommi: isän uusi vaimo halusi muuttaa omille kotiseuduilleen Pohjois-Norjaan ja veisi Katan isän mukanaan paikalliseen hoitokotiin.
Kata riitautui isän vaimon kanssa, eikä saanut enää tietoja isänsä terveydestä. Se tuntui loukkaavalta.
Hän tapasi isänsä viimeisen kerran marraskuussa 2018. Sen jälkeen isän vaimo siirsi tämän toiseen hoivakotiin Oslon lähelle eikä Kata saanut edes hoivakodin osoitetta. Siellä isä menehtyi tämän vuoden tammikuussa.
”Aavistin, että se oli viimeinen kerta, kun tapaamme. Isä ei enää tunnistanut minua kuin ehkä ihan ohimenevinä hetkinä.”
Silloin Kata teki päätöksen: hän ei yrittäisi päästä isän luokse enää. Hän halusi vaalia muistoa, joka tapaamisesta jäi.
”Vuosi 2019 oli elämäni vaikein vuosi. Minulla oli niin paljon haasteita oman elämäni eteenpäin viemisessä, että minun oli pakko päästää isästä irti. En enää jaksanut, voimat loppuivat.”
Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa kirjailija ja taiteilija Katariina Souri puhuu isänsä muistisairaudesta, omasta surutyöstään ja kuolemasta. Pelkääkö Kata Alzheimerin taudin periytymistä? Miten hän on käsitellyt omaa tuskaansa? Lue koko juttu Kotilieden numerosta 4/2020. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Alzheimerin taudille isänsä menettänyt kirjailija ja taiteilija Katariina Souri: ”Minun oli pakko päästää isästä irti”
Myötätuntoa. Muuta en osaa edes sanoa.
Sama juttu minulla. Äitini uuden puolison toivomuksesta, iäkäs, nykyisin uuden puolisonsa kanssa palvelutalossa asuva äitini, katkaisi kaikki välit sekä veljeeni että minuun. Olen kertonut hoitohenkilöstölle, ettemme lapsina pidä yhteyttä äitiimme, äitimme toivomuksesta ( tai hänen uuden puolisonsa vaatimuksesta). Elämä ei todellakaan mene niin kuin Strömsössä. Uusiperheet ovat äärimmäisen haastavia. Onneksi omat lapset eivät joutuneet ikinä kokea uusperhettä. Ja äitimme uusi puoliso tuli elämäämme isämme kuoleman jälkeen. Olimme onneksi 20+ veljeni kanssa.