Ihmiset

Anna: Kansanedustaja Eva Biaudet sai äidilleen hoitopaikan yksityisestä palvelukodista – silti huoli ja huono omatunto painavat

Kansanedustaja Eva Biaudet, 58, on hoivannut muita lähes koko aikuisikänsä. Hän kertoo Annassa, että hoivaaminen on ollut palkitsevaa mutta ajoittain myös rankkaa.

RKP:n kansanedustajana Eva Biaudet on työskennellyt sukupuolten tasa-arvon puolesta ja rasismia vastaan. Kuitenkin omassakin perheessä riittää yhä huolehdittavaa. Evan äiti on muistisairas.

”Minulla on koko ajan huoli ja huono omatunto äidin takia”, hän tunnustaa Annassa.

Lue lisää: Kuulutko muistisairauksien riskiryhmään? Nämä tekijät lisäävät sairastumisen vaaraa

Linnan juhlat, joita varjosti suru isän kuolemasta

Kaksi vuotta sitten itsenäisyyspäivän alla Biaudet’n perheessä elettiin jännittäviä aikoja. Evan 94-vuotias sotaveteraani-isä oli saanut ensimmäistä kertaa kutsun Linnan juhliin. Se ilahdutti häntä kovasti, Eva kertoo Annan jutussa.

Isä ja tytär olivat jo suunnitelleet, kuinka he liikkuisivat pyörätuolilla Linnan saleissa. Sinne asti ei koskaan päästy. Isä kuoli juhlapäivän aattona.

”Vaikka isä oli niin vanha, hän oli yhä perheemme peruskallio. Hän oli luonteeltaan dramaattinen ja temperamenttinen, ja kun olin teini, riitelimme paljon. Silti pulaan joutuessani saatoin aina luottaa hänen apuunsa”, Eva kertoo Annan jutussa.

Evan äidille isän kuolema oli hirvittävä romahdus. Ensimmäisiksi viikoiksi isän kuoleman jälkeen Eva muuttikin äidin luo.

Eva kertoo Annassa, ettei yhteisasumisesta kuitenkaan tullut mitään. Äiti heräili öisin ja halusi seurustella. Television katselu tai sanomalehden lukeminen oli mahdotonta. Jos Eva meni vessaan, äiti huuteli huolestuneena: missä olet?

”Sain migreenikohtauksia ja uuvuin. Jo parin viikon jälkeen olin kestämiseni äärirajoilla”, hän kertoo Annassa.

Eva Biaudet: Vanhustenhoidon byrokraattisuus järkytti

Äidille alettiin etsiä hoitopaikkaa, mutta Evalle oli järkytys huomata, miten hankala ja byrokraattinen prosessi se oli. Lausunnot palveluntarpeesta viipyivät, hoivavaihtoehtoja ei esitelty ja kotilääkäri vaihtui usein.

Eva kertoo Annassa, että poliitikkona hän oli kuvitellut olleensa mukana rakentamassa toimivampia tukiverkostoja vanhuksille. Lopulta äiti sai paikan yksityisessä palvelukodissa, jossa hänestä huolehditaan vuorokauden ympäri. Se ei poista Evan huolta.

”Muistisairas ei osaa nauttia siitä, että tapasimme eilen ja tapaamme taas huomenna. Hän on koko ajan vähän eksyksissä.”

Äiti toki ilahtuu valtavasti, kun Eva tulee käymään. Eva ei kuitenkaan ole varma, tunnistaako äiti hänet joka kerta tavatessa. Mutta äiti ymmärtää, että vierellä on rakas läheinen.

”Äiti aistii ihmisistä lämmön. Hän kokee läheisiksi myös ne hoitajat, jotka näyttävät tunteensa. Jos menen sinne väsyneenä tai stressaantuneena, yhteyttä ei synny ja tapaaminen menee pieleen”, Eva kertoo Annassa.

Muistisairaanakin on tärkeää saada säilyttää arvokkuutensa, Eva uskoo

Hyviäkin päiviä on, ja silloin Eva ja äiti istuvat kahvilassa. Välillä äiti saattaa puhua small talkia tuntemattoman vierustoverin kanssa niin sujuvasti, että tämä ei ehkä tajua hänen olevan muistisairas.

Sitten äiti saattaa tyrkätä lusikalla leivosta ja kuiskata Evalle: ”Kuinkas tämä kuuluikaan syödä?”

Eva uskoo, että muistisairaanakin on tärkeää saada säilyttää oma arvokkuus. Hän kertoo Annassa, että siksi hän varaa säännöllisesti äidille ajan omalta kampaajaltaan ja etsii tälle helposti puettavia, miellyttävästä materiaalista valmistettuja vaatteita.

”Äiti on yhä sama fiksu ihminen kuin ennen sairastumistaan. Hän on vain kadottanut tiedon ajasta ja paikasta.”

Lue myös Annan juttu: Eva Biaudet hoiti muistisairasta äitiään: ”Olin kestämiseni äärirajoilla”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Anna: Kansanedustaja Eva Biaudet sai äidilleen hoitopaikan yksityisestä palvelukodista – silti huoli ja huono omatunto painavat

Kiitoksella ei elä

Huolehtija unohtaa oman Elämänsä. Se on vielä tärkeämpää oman jakaamisen ja ympärillä olevien muiden läheisten kannaltakin kuin surra Hoitokotiin päässeen vanhempansa hoitoa tms.
Sairaudelle ei mitään voi. Loputtomiin itsensä unohtaminen johtaa moniin muihin ongelmiin.
Tosiasiat on ja jälkeen päin nyyhkiminen ei mitään auta.

Ei jatkoon

Jo muutaman vuoden ajan Eeva on ollut pihalla yleisesti maailma tapahtumista. Hän jankuttaa samoja asioita eikä pysty rauhalliseen keskusteluun. Hämmästyttää, miten näin pudonnut ihminen vielä vaikuttaa politiikassa. Toki on ikävää, että Eevalla on huono omatunto äitinsä takia mutta hän on vastuussa myös monen muunkin elämän tärkeistä asioista, ja ne valitettavasti jäävät hoitamatta. Näyttää siltä, että kun on tarpeeksi monta vuotta pärjännyt tyhjällä puheella, alkaa kiinnostus ja osaaminen hävitä.

Hyvin tehty

Minusta Eva Biaudet on tehnyt parhaansa äitinsä hyväksi. Mieli pitäisi rauhoittaa, ja elää pääosin omaa elämää – voi olla, että hän itse vanhemmiten sairastuu samaan kuin äitinsä. Siksikin pitää elää läheistensä kanssa mandollisimman täysillä. Biaudet on yksi arvostamistani politiikoista, mutta heillä on totta kai yksityiselämänsä. Vastuu terveistä läheisistä on yhtä tärkeä – hehän pystyvät myös iloitsemaan myönteisistä kohtaamisista.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.