Annukka, 30, uupui ja sairastui fibromyalgiaan – muutti lempeämmän elämän perässä mökkiin, johon ei tule edes juoksevaa vettä

Kun Annukan keho petti jatkuvan suorittamisen takia, oli pakko pysähtyä. Lempeämpi elämä löytyi pienestä, saaristossa sijaitsevasta mummonmökistä.

Pari vuotta sitten Annukka Vauhkosen, 30, kroppa petti. Flunssakierre kiusasi jatkuvasti. Öisin ei saanut nukuttua ja koko ajan väsytti.

”Elin elämää, jossa suoritin jokaisen osa-alueen. Tein stressaavaa työtä, juoksin puolimaratoneja, nyrkkeilin ja kävin salilla. Olin voinut henkisesti huonosti todella pitkään, mutta yritin saada pahaa oloa pois suorittamalla vain kahta kauheammin”, Annukka kertoo.

Ammattiteatterissa tuottajana ja markkinointipäällikkönä työskennellyt Annukka pääsi työterveyden kautta urheilulääkärin vastaanotolle. Siellä peli puhallettiin poikki. Diagnoosina oli vakava uupumus ja ylikunto.

Lue myös: Ninan, 47, elämänmuutos: jätti uran ja muutti metsään – ei halunnut odottaa eläkeikään

Ylisuorittaja ei osannut rauhoittua sairauslomallakaan

Annukka jäi sairauslomalle ja sai puolen vuoden urheilukiellon. Himourheilijalle täyslepo tuntui vieraalta, kuin arjen ainoa henkireikä olisi riistetty pois. Sairaslomallakin tunnollinen ylisuorittaja malttoi olla vain hetken. Eihän työkavereita voinut jättää pulaan.

Pian sairausloma vaihtuikin osa-aikaiseen sairauslomaan. Annukka palasi osittain takaisin töihin.

”Sitä leikkiä ei kauaa kestänyt. Yritin vain tehdä puolessa työajassa kaikki tavalliset työni.”

Oireet pahenivat ja vointi heikentyi. Kaikki voimat menivät vain työpäivästä selviytymiseen.

Alkukeväästä 2020 Annukka joutui pysähtymään lopullisesti. Ensimmäistä kertaa hän päästi kokonaan irti töistä ja harteilla painaneesta vastuusta ja jäi pitkälle sairauslomalle.

Jonkin oli pakko muuttua.

Annukka muutti mummonmökkiin ilman juoksevaa vettä

Puolen vuoden toipumisjaksostaan Annukka oli viettänyt ison osan vanhempiensa luona saaristossa Kemiönsaaressa. Oma kaupunkikoti Turussa oli vaihtunut luonnon rauhaan, aamu-uinteihin ja auringonlaskujen katseluun.

Vanhempien talon viereisellä tontilla oli pieni mummonmökki, 50-luvun rintamamiestalo, joka oli siihen saakka toimittanut vierasmökin virkaa. Juoksevaa vettä siellä ei ollut, ja kuivakäymäläkin oli rakennettu pieneen vaatekomeroon. Pikkuruinen, keltainen mökki kurkisteli aina pihapuiden lomasta, kun Annukka vietti aikaa vanhempiensa kotona.

Kun keväällä pitkä sairasloma jatkui, Annukan isä heitti ilmoille ajatuksen: Mitä jos tehtäisiin mökistä sinulle oma koti ja muuttaisit tänne? Täällähän olet muutenkin koko ajan.

”Ensireaktioni oli, että onko se edes mahdollista? Mutta kun ymmärsin, että totta kai se on mahdollista, en miettinyt enää hetkeäkään”, Annukka sanoo.

Asiat etenivät nopeasti. Pian Annukka tuli mökkiin isänsä kanssa tutkimaan, mitkä kaikki kohdat vaativat kunnostusta. Silloin ensimmäiset muuttolaatikot hänen kodissaan Turussa oli jo pakattu. Oli selvää, ettei nyt jarruteltu.

Annukka kantaa juomavedet mummonmökkiinsä itse.  Kuva: Annukka Vauhkonen

Annukka kantaa juomavedet mummonmökkiinsä itse.  Kuva: Annukka Vauhkonen

Väsymysoireiden syy selvisi

”Vaikka vointini oli yhä heikko, sain muutosta hirveästi voimaa. Sain päiviini uutta merkitystä”, Annukka muistelee keväisiä päiviä.

Hän haravoi pihaa lehtikerroksen alta, siisti kiveyksiä ja hoiti pihaa kuntoon. Maalasi ja seurasi kevään tuloa pihapiirissä.

Joskus puuhailua jaksoi vain tunnin, kunnes oli pakko käydä jälleen lepäämään. Sairausloman aikana Annukkaa oli alkanut vaivata kovat selkäkivut, jotka eivät helpottaneet muuta kuin lattialla makaamalla. Lisäksi Annukka kärsi voimakkaasta huimauksesta ja kuumeilusta. Väsymyskään ei tuntunut helpottavan nukkumalla.

Kesän jälkeen Annukan olisi pitänyt palata takaisin töihin. Hän ei kuitenkaan kokenut olevansa vielä työkykyinen. Sairausloman sijaan Annukka anoi itselleen opintovapaata, jotta voisi kehittää itseään työn ulkopuolella. Opinnoiksi hän valitsi psykologian ja luovan kirjoittamisen perusopintoja.

Vaikka uudet opinnot toivatkin voimaa arkeen, jatkuva uupumus ei väistynyt. Pitkään yksikään lääkäri ei tuntunut ottavan Annukan oireita tosissaan.

Annukka menossa uimaan

Annukan uuteen, hitaampaan elämäntyyliin kuuluvat aamu-uinnit, halkojen hakkaaminen ja juomavesien kantaminen. Ainainen itsensä ruoskiminen on saanut jäädä.

Lopulta lukuisten magneettikuvausten, laboratoriotutkimusten ja kyynelten jälkeen Annukka sai reumalääkäriltä nimen oireilleen. Kyseessä oli krooninen kipu- ja uupumusoireyhtymä fibromyalgia. Sen synnyn syytä ei tiedetä, mutta sille voi altistaa pitkäaikainen stressi, riittämätön uni ja vähäinen liikunta. Parantavaa hoitoa ei ole.

Uupumus-, ylikunto- ja fibromyalgiadiagnoosi. Aluksi tilanne oli Annukalle järkytys. Jatkuisiko väsymys ja kipu koko loppuelämän?

Maiseman vaihdos oli kuitenkin tehnyt hyvää. Pienessä saaristotorpassa Annukka sai opetella uutta, hitaampaa elämää. Keskittyä itseensä ja omien tunteiden käsittelyyn.

”Luonnon lähellä oli hyvä olla. Se oli parasta, mitä pystyin toipuvalle keholleni antamaan. Jos olisin jäänyt kaupunkikotiini neljän seinän sisälle, minulle olisi voinut käydä paljon pahemmin.”

Lue myös Seura.fi: Hanna Huttunen kärsi selittämättömistä kivuista: ”Näin pääsin eroon fibromyalgiaoireista”

Kohti lempeämpää elämää

Saaristossa Annukka alkoi ensimmäistä kertaa elämässään tehdä tasan sitä, mitä itse halusi.

”Tuntuu, että elämääni ovat aina ohjanneet ulkoiset tekijät ja vaatimukset. Olen ollut kova pärjääjä, suorittaja ja selviytyjä, ja siitä oli tullut identiteettini. Koen, että elän nyt elämäni onnellisina aikaa – mikä on ristiriitaista, koska fyysinen vointini on ajoittain todella heikko.”

Annukka myöntää, että krooninen pitkäaikaissairaus haastaa elämää paljon. Tulevaisuuden työkyky on vielä suuri kysymysmerkki. Enää tilanteen miettiminen ei kuitenkaan aiheuta samanlaista surua ja järkytystä kuin aiemmin. On parempi miettiä kaikkea, mikä on nyt hyvin.

Esimerkiksi uupumus ja ylikunto ovat helpottaneet. Nyrkkeilyn, lenkkeilyn ja salitreenin sijasta Annukka on löytänyt iloa joogasta. Jooga on auttanut tutustumaan uuteen minään, ja tänä syksynä Annukka on alkanut opiskella joogaopettajaksi ja life coachiksi.

Vuoden vaihteessa Annukka kevensi opintojaan ja löysi aikaa kirjoittamiselle. Syntyi Lempeämpi minä -niminen blogi, johon Annukka kirjoittaa tarinoita elämästä, uupumuksesta, fibromyalgiasta ja suorittamisesta.

”En tarkkaan muista, mistä Lempeämpi minä syntyi. Opintovapaalla minulle kuitenkin vahvistui tunne siitä, että nyt on syntymässä uusi minä. Ei se vanha suorittaja-minä ja vaativa-minä, vaan lempeämpi-minä.”

Joskus heikko olo kuitenkin hiipii taas mieleen, ja syke nousee stressistä, epätoivosta tai huolesta. Silloin Annukka nostaa kätensä rintakehänsä päälle ja sanoo: kävi miten kävi, minä olen itseni puolella.

”Kun sitä toistaa tarpeeksi, hiljalleen siihen alkaa uskomaan.”

Avainsanat

Keskustelu

Täysin luulosairaus tuo fibromyalgia. Hieno nimi annettu luulpsairaille.

Höpöhöpö,
Psykosomaatisia oireyhtymiä muitakin.
Tämä elämänrytmi pilaa ihmiset.

Jospa Pera eläisit viikon tai edes päivän fibromyalgian kanssa, tietäisit mistä puhut

Taas tätä totaalista huuhaata. Miksi kirjoittaa juttuja luulosairaudesta. Sellaista sairautta kun fibromyalgia ei ole olemassa. Ongelma on korvien välissä.

Ja sairaus joka on korvien välissä ei ole todellinen?
MS-tautikin on korvien välissä.
Aivosyöpäkin on korvien välissä.

Jos jonkin sairauden syntymekanismia ei tunneta, niin se ei tee sairaudesta huuhaata.
Jos nykyinen lääketiede ei osaa vielä tuottaa testejä joilla osoittaa jokin sairaus lähtöiseksi jostain tietystä syystä, se ei tee sairaudesta huuhaata.
Kuinka monia sairauksia on pidetty aikoinaan huuhaana ennen kuin lääketiede kehittyi ja tutkimusvälineet kehittyivät.

Miksi pitää päästä lyttäämään toisia?
Tuoko se jotain hyötyä?
Luuletko että huutosi että on huuhaa sairaus parantaa sairaan ja saa hänet palaamaan terveidenkirjoihin?

Kommentoi juttua: Annukka, 30, uupui ja sairastui fibromyalgiaan – muutti lempeämmän elämän perässä mökkiin, johon ei tule edes juoksevaa vettä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X