Tarinat

Arvaatko, mikä on suomalaisten mielestä parasta arjessa? Yksi asia yhdistää ihmisten lempihetkiä

Kysyimme suurten ikäluokkien edustajilta, mikä on heidän viikon kohokohtansa. Puuhat vaihtelevat, mutta parhaisiin hetkiin liittyy aina toinen ihminen.

Zsuzsanna, 71, Espoo: Ulkoilulenkki metsässä

”Olen aina ollut ulkoilmaihminen. Olen iloinen, kun saan olla ulkona ja tehdä asioita. Haluan, että luonto on lähellä, vaikka asun kerrostalossa.

Minulle viikon kohokohtia ovat hiihtäen tai kävellen tehdyt ulkoilulenkit metsiin tai rannoille. Lenkin kesto riippuu usein siitä, kuinka monta tuttua matkalla tapaa.

Syksyisin metsästä tarttuu usein mukaan sieniä. Keväällä taas paras hetki on se, kun ensimmäiset lumikellot ja krookukset pilkistävät esiin lumen seasta..

Kesäisin viikon kohokohta on käydä puutarhapalstalla. Käyn siellä vähintään kerran viikossa roudan lähdöstä siihen asti, että ensimmäiset pakkaset tulevat.

Puutarhatöissäkin minua viehättää se, että saa olla ulkona. Palstalla tapaa aina myös ihmisiä. Meitä on monenikäistä ja -tasoista viljelijää ja seitsemää eri kansalaisuutta.

Hankin palstan kolme vuotta sitten, kun mökkimme myytiin. Meillä oli mökki 30 vuotta, ja sen tontilla oli aina jotain mukavaa tekemistä. Halusin palstan, jolla jatkaa kukkien kasvattamista.

Olen laittanut pari viljelylaatikkoa ja perennoja myös kerrostalomme pihalle. Ne näkyvät parvekkeeltani ja niitä on mukava käydä katsomassa lastenlastenkin kanssa.”

Nainen luonnossa

Helena, 71, Joensuu: Pulahdus avantoon

”Kävin ensimmäisen kerran avannossa Lahden Mytäjäisissä vuonna 1970. Ajoimme sinne ystäväni kanssa Morris Minillä yli 20 kilometriä Orimattilasta. Vaatteiden vaihtoa varten oli luistelijoiden koppi, jossa oli kamiina, mutta lämpötila oli vain vähän plussan puolella. Paleli aivan kauheasti, mutta jälkeenpäin oli mielettömän hyvä olo.

Vuonna 1989, kun olimme muuttaneet Joensuuhun, näin lehdessä jutun avantouinnista. Pian työkaverini houkutteli minut mukaan. Parhaimmillaan kävin viidesti viikossa, mutta nyt muut harrastukseni, kuten Martat ja Lions Club, vievät aikaani.

Silloin kun illat menivät lasten harrastuksissa eikä omille harrastuksille jäänyt aikaa, avanto oli henkireikä. Sinne saattoi pulahtaa vaikka lapsia odotellessa.

Nykyisin käyn avannossa pari kertaa viikossa. Sauvakävelen kahden kilometrin matkan kotoa.

Useimmiten saunalla tapaa ystäviä ja tuttavia. Jos ei ole pitkään aikaan sattunut samaan aikaan, heti kysellään, missä olet ollut. Pari kertaa vuodessa teemme avantoporukalla patikointiretken.

Kun laskeudun avantoon, en tunne, onko vesi kylmää vai kuumaa. Hyvänolontunne ja virkeys tulevat, kun lähden kävelemään kotiin päin. Ne kestävät pitkälle yöhön.”

Nainen nousee avannosta

Marja, 68, Helsinki: Iltapäivä tyttärenpojan kanssa

”Minulla on kolme lastenlasta, ja jokaisen kanssa minulla on ollut viikoittainen lapsenlapsipäivä. Se kuuluu mummun etuoikeuksiin.

Poikani tyttäret ovat jo 17- ja 12-vuotiaita, eikä heillä ole enää aikaa mummupäivään, vaikka etenkin nuoremman kanssa me molemmat kaipaamme niitä. Kun tytöt olivat pienempiä, vein heitä musiikki- ja tanssitunneille.

Nyt viikon kohokohta on torstai, jolloin vietän iltapäivän kohta kaksivuotiaan tyttärenpoikani Sepon kanssa. Leikimme monta tuntia orkesteria, ja joudun laulamaan laulukirjoja kannesta kanteen. On hauska huomata, että edelleen lauletaan samoja lauluja, joita äitini lauloi aikanaan minulle tai joita lauloin omille lapsilleni. Laulaminen on itsellenikin hyvää muistitreeniä.

Vuoden alussa aloitin Sepon kanssa muskarin. Siellä aikuinenkin joutuu laulamaan. Se on oikein virkistävää, vaikka en osaakaan laulaa.

Lastenlapset tuovat elämään uusia juttuja ja näkökulmia, ja pidän tiukasti kiinni oikeudesta lapsenlapsipäivään. Teen edelleen töitä kouluttajana, mutta saa olla todella painava syy, että ottaisin töitä Seppo-päivälle.”

Mummo ja lapsenlapsi pulkassa

Anssi, 72, Turku: Tanssitunnit vaihtuvien parien kanssa

”Aloitin tanssiharrastukseni neljä vuotta sitten, kun olin ollut muutaman vuoden eläkkeellä. Minua oli jo pitkään kiusannut se, että kun olimme vaimoni kanssa häissä, purjehdusseuran tai Rotaryklubin juhlissa tai muissa tilaisuuksissa, en osannut tanssia kunnolla.

Yllätyin siitä, kuinka tehokas liikuntamuoto tanssi on. Lisäksi tunneilla tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Meillä on vaihtuvat parit, joten yleensä kaksi tuntia kestävän kurssin aikana saa tanssia monen eri partnerin kanssa, laskea leikkiä ja vaihtaa kuulumisia. Meillä on aina hirveän hauskaa. Tuttavieni määrä on räjähtänyt tanssiharrastuksen myötä.

Näitä kohokohtia riittää viikossani, sillä käyn tanssitunnilla melkein joka arkipäivä ja olen mukana myös seuran hallituksessa. Vaimokin käy samoilla tunneilla, mutta harvemmin, sillä hänellä on myös muita harrastuksia. Tansseissa emme käy, sillä viikonloppuisin olemme mökillä tai purjehtimassa.

Tanssitunnit tuovat mukavaa rytmiä eläkeläisen arkeen. Jälkikäteen on aina hyvällä tuulella ja iloinen, että on saanut tavata mukavia ihmisiä ja harrastaa mahtavaa liikuntaa.”

Pari tanssimassa

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Arvaatko, mikä on suomalaisten mielestä parasta arjessa? Yksi asia yhdistää ihmisten lempihetkiä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.