Ihmiset

Yli 30 vuotta yhdessä, muttei naimisissa – Baba Lybeck Annassa: ”Avioliitolla instituutiona ei ole meille merkitystä”

Oma puoliso on Baba Lybeckin paras ystävä. Yhteisiä vuosia on takana jo yli 30 ja lapsiakin kaksi, mutta kumpikaan ei ole nähnyt tarpeelliseksi liiton virallistamista, Anna-lehti kertoo.

Baba Lybeck, 52, tutustui tulevaan mieheensä 19-vuotiaana. Pian he jo asuivat yhdessä.

”Puolisoni on paras ystäväni. Jaamme kaiken: arjen, työt, harrastukset, ilot ja surut, heikkoudet ja vahvuudet. Hän on minulle korvaamaton. Osa minua. Muitakin ystäviä on, mutta kenenkään toisen kanssa en pysty olemaan samalla tavalla avoin kaikessa. Eikä siihen ole tarvettakaan”, Baba sanoo Annassa.

Lue myös: Baba Lybeck Annassa: ”En halunnut rakentaa uraani miesten ehdoilla”

Baba kertoo miehelleen ja lapsilleen lähes päivittäin rakastavansa heitä.

”Miehelle suomeksi, lapsille ruotsiksi. En tosin sano ”rakastan sinua” tai ”jag älskar dig”. Minulla on ihan omat ilmaisuni. Minä, joka rakastan yksinäisyyttä, jaan näiden kolmen ihmisen kanssa oikeastaan kaiken”, Baba kertoo jutussa.

”Eräässä naisten saunaillassa kuulin kerran sanovani, että en ole sitoutuvaa sorttia. Muut remahtivat nauruun. Meillä on puolisoni kanssa takana 33 yhteistä vuotta, mutta naimisiin emme ole menneet”, Baba kertoo jutussa.

”Avioliitolla instituutiona ei ole meille merkitystä. En voisi Jumalan tai papin tai tuomarin edessä luvata rakastaa ketään loppuelämäni. Elämme päivän kerrallaan. Meillä on samat arvot, intressit ja intohimot. Olemme toisiamme varten; siihen ei tarvita ulkopuolista säätelyä”, Baba sanoo Annassa.

Lue myös: Miksi naimisiin kannattaa mennä? Lue aviopuolison edut avopuolisoon verrattuna

Baballa on aina ollut tunne, ettei hän oikein kuulu joukkoon

Ulkopuolisuuden tunne kumpuaa sisältä päin. Baba pystyy tarpeen tullen vetäytymään omaan maailmaansa myös seurassa. Hänellä on esimerkiksi kotonaan oma huone, jonne hän vetäytyy päivittäin lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan.

Vasta, kun Baba teki gradun isoisänsä muistelmateossarjasta, Baba ymmärsi, mistä tunne johtuu.

”Isovanhempani Ina ja Tito Colliander joutuivat pakenemaan Pietarista vallankumouksen jaloista, ja he elivät Suomessa henkisesti pakolaisina. Siitä syntyi juurettomuus”, Baba sanoo Annassa.

Lue myös: Uutisankkuri Eva Polttilan koskettava sukutarina – isoäiti menetti omaisuutensa ja perheensä ja pakeni henkensä edestä Suomeen

Baba kertoo jutussa, että Ina ja Tito olivat hartaita ortodokseja. Uskonto ja ortodoksinen elämäntapa heijastuivat kaikkeen: taiteeseen, työhön ja vapaa-aikaan. He kävivät ahkerasti kirkossa, ja esimerkiksi ruokailu aloitettiin aina rukoilemalla seisten kohti ikonostaasia.

”Kuulun ortodoksiseen seurakuntaan ja käyn kirkossa pääsiäisen aikaan. Muuten ortodoksisuus näkyy lähinnä elämänasenteessani, jossa armolla on tärkeä sija”, Baba sanoo jutussa.

”Itse olen elänyt vähemmistönä vähemmistössä. Olenhan ortodoksi suomenruotsalainen, joka puhuu vähän ’hoono soomi’”, Baba kertoo Annassa.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Yli 30 vuotta yhdessä, muttei naimisissa – Baba Lybeck Annassa: ”Avioliitolla instituutiona ei ole meille merkitystä”

Ulpu-äiree

Nunnu, erityistä tukea tarvitseva esikoinen ei osannut lausua ”mummua” vaan sanoi aina ”nunnu” ja niin isoäiti on ”nunnu” meillä.

sally

Hohhoijaa, en jaksa käsittää tätä juoppojen palvontaa. Oli sitten taiteilija tai urheilija, jalustalle nosto ja yletön palvonta on käsittämätöntä. Alkoholismia ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä ei mikään ura tai urheilumenestys voi silottaa mustasta valkoiseksi.

Avioliitto ratkaisuna

En ole sitoutuvaa sorttia, enkä pitkään tiennyt edes haluanko lapsia. Mutta kun tajusin, että haluan elää tuon miehen kanssa, niin hetimiten naimisiin. Saimme rakastettavia lapsia, ja perheestä tuli elintärkeä ja ihana asia. En ollut pääosin onnellinen lapsuudenkodissani, joten halusin tehdä omasta kodistani kivan ja kaikille ystävällisen paikan. Tosin myös kiistat kuuluvat elämään, sillä kiiltokuva on petollinen. Avioliitto oli itsestäänselvä, koska halusimme virallistaa yhdessäolomme yhteiskunnan normien mukaisesti. Ensin maistraatissa ja 30 vuoden kuluttua vahvistus kirkossa. Avoliitossa ei olisi ollut mitään järkeä. Silti ymmärrän Babaa – noinkin olisi voinut käydä! Kirjahyllyssäni on pari hänen isoisänsä muistelmaa, ja isoisä on ollut jotenkin hieno ihminen inhimillisistä vioistaan huolimatta. Hänen kuvauksissaan on kauneutta ja syvyyttä.

Avioliitto ratkaisuna

En ole sitoutuvaa sorttia, enkä pitkään tiennyt edes haluanko lapsia. Mutta kun tajusin, että haluan elää tuon miehen kanssa, niin hetimiten naimisiin. Saimme rakastettavia lapsia, ja perheestä tuli elintärkeä ja ihana asia. En ollut pääosin onnellinen lapsuudenkodissani, joten halusin tehdä omasta kodistani kivan ja kaikille ystävällisen paikan. Tosin myös kiistat kuuluvat elämään, sillä kiiltokuva on petollinen. Avioliitto oli itsestäänselvä, koska halusimme virallistaa yhdessäolomme yhteiskunnan normien mukaisesti. Ensin maistraatissa ja 30 vuoden kuluttua vahvistus kirkossa. Avoliitossa ei olisi ollut mitään järkeä. Silti ymmärrän Babaa – noinkin olisi voinut käydä! Kirjahyllyssäni on pari hänen isoisänsä muistelmaa, ja isoisä on ollut jotenkin hieno ihminen inhimillisistä vioistaan huolimatta. Hänen kuvauksissaan on kauneutta ja syvyyttä.

Nimim. Eppu /Eila Blackburn

Upea Baba, kiitos suorasta puheestasi. Olen hengeltäni samanlainen. Kun erosin miehestäni vuosia sitten, se itsenäinen elämä tuntui tsivaalliselta. Enkä vaihtaisi tätä vspautta enää pois

Saila

Olen mumma.
Oma isoäitini oli mamma ja äitini on lapsilleni mummu.

Vastaa käyttäjälle Nimim. Eppu /Eila BlackburnPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.