Elisabeth Rehn muutti kaupunkiin ja teki kuolinsiivouksen: "En halua lasteni miettivän, mitä ihmettä teemme tuon äidin kanssa"
Elisabeth Rehn muutti maalta pienempään kaupunkikotiin ja teki sitä varten kuolinsiivouksen. Muuton myötä hän on huomannut tulleensa aiempaa aremmaksi, ja leskeyteen hän ei ole tottunut vieläkään.
Talonpoikaislipaston päällä on pienoismalli F/A-18 Hornet -hävittäjästä. Sellaisella Elisabeth Rehn lensi puolustusministerinä vuonna 1992. Kirkkonummen talosta kaksioon Kauniaisiin ovat muuttaneet myös sininen sohva, itämaiset matot ja afrikkalaiset taulut. Lapset ja lastenlapset ovat ruuvanneet uudet Ikean mööpelit kasaan.
Lue myös: Pitäisikö sinunkin aloittaa kuolinsiivous? 5 vinkkiä, joilla pääset alkuun
Entinen ministeri ja YK:n ihmisoikeustarkkailija Elisabeth Rehn, 84, on uuden äärellä. Hän vasta totuttelee arkeensa kerrostaloasunnossaan. Pitkäaikainen koti Kirkkonummella Hilan metsien rauhassa on sekin vielä käytössä, mutta kaksio on Elisabethin vanhuusvuosien asunto.
Näin Elisabeth Rehn kertoo muutoksestaan:
Polvi vei päivystykseen
”Muuttaminen Kirkkonummen Hilasta oli minulle iso päätös. Se oli kuitenkin pakko tehdä, koska liikkumiseni maalla oli käynyt hankalaksi. Saan syyttää kipeästä polvesta myös itseäni, koska olin ahminut liikaa menoja, kuten puhujamatkoja ulkomaille.
Reilu vuosi sitten kävin Mumbaissa ja pian sen jälkeen Keniassa. Lentokoneessa istuminen on minulle pahasta. Putosin vuonna 1980 Lapissa lentokoneella maahan. Selkäni on sen jäljiltä huono, ja nyt polvikin on alkanut reistata.
Tuskat äityivät niin pahoiksi, että jouduin yhtenä yönä soittamaan hätänumeroon ja olin pari päivää Jorvin sairaalassa. Sen jälkeen päätin hankkia asunnon Kauniaisista. En halunnut odottaa siihen asti, että lapseni miettivät, mitä ihmettä me teemme tuon vanhan äidin kanssa.”
Tein kuolinsiivouksen
”Olen käynyt Hilassa läpi kaikki tavarani, paperini ja dokumenttini. Se oli aika rankkaa.
Jaottelin elämäni eri aihepiirit eri laatikoihin, jos joku haluaa tehdä niistä joskus vaikka gradun. Elämässäni on ollut vaaleja, on Balkania, on matka maailman halki Liberian presidentin Ellen Johnson Sirleafin kanssa. Ja monta muuta aihealuetta.
Lue myös: Elisabeth Rehnin parhaat matkavinkit: ”Gorillat on vielä näkemättä”
Kuolinsiivouksen tein nyt lasteni puolesta. Sen lomassa huomasin, että myös hiiret olivat eläneet Hilassa onnellista elämää lipaston laatikoissa, papereideni seassa.”
Minusta tuli arempi
”Kun aikoinaan jouduin YK:n ihmisoikeustarkkailijana vaaran paikkoihin, ajattelin adrenaliinin syöksyessä vereeni, että minähän teen tämän!
Nyt minusta on tullut arempi, koska en enää luota siihen, että kaikki ruumiinosani toimivat kuten tahdon. Naaman vanhentuminen ei minua häiritse, mutta se haittaa, että en voi luottaa voimiini ja tasapainooni. Käytän kävelysauvoja aina, ulkomaillakin.
Ennen en pelännyt minkäänlaisia korkeuksia, mutta nykyisin minulla on korkeanpaikankammo. En meinaa uskaltaa seisoa uuden kotitaloni porraskäytävässä kohdassa, jossa seinä on alas asti lasia.”
Leskeyteen ei totu
”En tiedä, onko elämässäni romanttista rakkautta, mutta paljon toveruutta ja ystävyyttä on. Erityisesti Bosnian-kaverini, jotka ovat minua nuorempia ja joille olen madame.
Avioliittoni aikana oli koettelemuksia, taloudellisia ja muitakin, mutta yhteenvetona elämäni on reilusti plussan puolella. Sitähän ei tiedä, milloin yhteenveto pitää tehdä. En halua elää kovasti yli satavuotiaaksi.
”Leskeyteen en ole tottunut. Juttelen yhä Oven kanssa paljon. Sätin häntä, jos en löydä tavaroitani. Että mihin ihmeeseen panit sen?”
Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa entinen puolustusministeri ja YK:n ihmisoikeustarkkailija Elisabeth Rehn kertoo uudesta elämäntilanteestaan, vanhenemisesta ja iloistaan. Lue koko juttu Kotilieden numerosta 23/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Elisabeth Rehn muutti kaupunkiin ja teki kuolinsiivouksen: "En halua lasteni miettivän, mitä ihmettä teemme tuon äidin kanssa"
Ihana äiti lapsilleen. Minun äitini vain tuumaa, että ”siinäpä sitten hoidatte”. Mutta itsekäs ihminen on sitä mitä on – loppuun saakka. Olenkin aina kunnioittanut Elisabethiä.
Ihana ihminen, ei niinkuin omat vanhempani jotka vaativat ja valittavat vaikka ovat vielä toimintakykyisiä.
Minulla on liikaa tavaraa. Suhteutettuna kaappitilaan ym. Asuntoni on pieni. Ollut aiemmin 7x isompi.
Olen heittänyt pois paljon.
Surutta. Asumiseni muuttuu aina vain askeettisemmaksi. Tavallaan hyväkin että ei ole kaappitilaa. Mutta kuitenkin se on välttämätöntä.
Koko ajan vähän kerrassaan heitän pois tarpeetonta. Mutta koska rahat tiukalla niin ei voi kaikkeakaan pois heittää.
On hyväksyttävä olemassa olevat olosuhteet tai sitten ei🚩
Luulenpa että on paljon ikääntyviä leskiä, jotka miettivät muuttamista turvallisempaan ja pienenpään kotiin rva Rehnin lailla. Monella meistä ei ole ajokorttia, joten esittäisin että välittäjät järjestäisivät esimerkiksi viikonlopputempauksia, joissa kaksiota tai pientä kolmiota mielivät autottomat naiset ja miehet voisivat vaikka kahtena päivänä nähdä moniakin vaihtoehtoja. Nyt suurin syy isoon asuntoon jämähtämisessä on hankaluus matkustaa ja suunnistaa näyttöihin. Koko asunnonvälitys on jämähtänyt paikoilleen, uudistukaa! Lapsilla on autoja, mutta haluaisin hoitaa itse suuret asiani. Sitäpaitsi lapsiperheillä on omat kiireensä. Sinänsä Rehn on muutenkin kiinnostava persoona, joka on elänyt hienon elämän. Hänellä on viisautta ja huumorintajua, jotka ovat upeita omata, ja joista voi jakaa muille ihmisille.