Ihmiset

Seura: Eva-Riitta Siitonen toimi tyttärensä omaishoitajana viimeiset puolitoista vuotta – tämä asia on jäänyt kaduttamaan

Eva-Riitta Siitonen toimi tyttärensä omaishoitajana puolentoista vuoden ajan. Nyt hän kertoo kokemastaan Seura-lehdessä, jotta muut voisivat välttää hänen virheensä.

Eva-Riitta Siitosen, 81, tyttären Hanna-Riikka Siitosen kilpirauhassyöpä todettiin tammikuussa vuonna 2000. Hanna-Riikka oli silloin 29-vuotias. Elinaikaa hänelle annettiin kolmesta viiteen vuotta.

”Mutta niin vain elämä kuitenkin jatkui”, Eva-Riitta Siitonen sanoo nyt Seura-lehden haastattelussa.

Tyttären syöpä eteni kuitenkin koko ajan. Viimeiset puolitoista vuotta Henna-Riikka asui Eva-Riitan ja isänsä Matti ”Fredi” Siitosen luona. Nyt Eva-Riitta kertoo Seurassa, mitä hän oppi omaishoitajuudesta – ja mitä tekisi nyt toisin.

Lue myös: Juokseminen on omaishoitaja Väinö Latvalan, 86, henkireikä: ”Haaveilen uusista maratoneista”

”Olin liian kiinni arkisissa asioissa”, sanoo Eva-Riitta Siitonen

Eva-Riitta kertoo Seurassa kaivanneensa etukäteen etenkin käytännönläheistä tietoa. Ehkä silloin myös muiden apua olisi ollut helpompi ottaa vastaan.

”Tehtävä on niin iso, vaikea ja sitova, että sen kanssa sulkeutuu omaan kuplaansa. Omaishoitaja eristäytyy ja käy enää juuri ja juuri kaupassa. Sosiaaliset suhteet unohtuvat. Alussa joku ystävä saattaa käydä kylässä, mutta sekin on tavallaan taakka, koska tarjoilun pohtiminen on pois kaikesta muusta”, hän sanoo Seurassa.

Eva-Riittakin keskittyi ainoastaan pyörittämään arkea kodin neljän seinän sisällä. Joskus Hanna-Riikka toivoi, että äiti olisi istunut enemmän sängyn vieressä, mutta Eva-Riitta ei ehtinyt.

”Karrikoiden ilmaisten viivähdin siinä kauhan kanssa hetken, mutta en jäänyt, kuten hän olisi halunnut”, Eva-Riitta sanoo nyt.

”Minun ymmärtämättömyyttäni oli se, että olin liian kiinni arkisissa askareissa.”

Yksi asia on kaduttanut jälkikäteen

Koska viimeisten kuukausien aikana Hanna-Riikka tarvitsi ympärivuorokautista apua, Eva-Riitta haki omaishoitajuutta. Se myönnettiin, mutta lomake jäi lopulta palauttamatta. Eva-Riitasta ei tullut virallista omaishoitajaa.

”Ajattelin, etten voi ottaa rahaa siitä, että hoidan omaa lastani.”

Myöhemmin päätös on kaduttanut. Rahan lisäksi omaishoidon tuki olisi sisältänyt myös paljon muuta. Sen avulla olisi ollut saatavilla maksutonta neuvontaa, ohjausta, asiantuntijapalveluja, virkistystoimintaa ja vertaistukea.

”Olisin saanut kolme kertaa kuukaudessa sairaanhoitajan Hanna-Riikan avuksi ja voinut käydä sillä ajalla vaikka kaupungilla. Se olisi ollut myös Hanna-Riikalle aikamoinen piristys. Mahdollista olisi ollut saada kotiin esimerkiksi jalkahoitajakin, joka olisi hoitanut sekä Hanna-Riikan että omat jalkani.”

”En ole ollenkaan sankari, kun en ottanut omaishoitajuutta. Se vain hautautui kaiken alle. En saanut aikaiseksi muuta kuin pyörittää käsillä olevaa päivää.”

Olisinko voinut tehdä jotain toisin?

Hanna-Riikka kuoli 23. heinäkuuta 2018, 47-vuotiaana. Eva-Riitta tietää, että omaishoitajat joutuvat painimaan syyllisyyden tunteen kanssa jo hoitotyön aikana. Sama tunne seuraa myös myöhemmin, läheisyyden menehdyttyä.

Osasinko tarpeeksi hyvin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin?

”Sitä katuu jokaista kirpeää sanomistaan tai vähäisintäkin laiminlyöntiään. Aina herää kysymys, olisinko voinut tehdä jotain muuta. Muistinko sanoa, että rakastan?”

Lue myös Seuran juttu: Eva-Riitta Siitonen joutui hyvästelemään tyttärensä Hanna-Riikan ja miehensä Fredin: ”Meillä pitää olla oikeus hyvään saattohoitoon”