Ex-mies ei vaivaudu viemään lapsia tapaamaan vanhempiaan – ex-vaimonko se pitäisi hoitaa?
Avioeron jälkeen mies ei huolehdi lasten suhteesta omiin vanhempiinsa. Jääkö sekin ex-vaimon huoleksi?
Nina, 39, erosi vuosi sitten 5- ja 7-vuotiaitten lastensa isästä. Lapset jäivät asumaan Ninan kanssa. Isä tapaa lapsia säännöllisesti, mutta ei huolehdi lainkaan heidän suhteestaan omiin vanhempiinsa.
”Nämä asuvat kauempana, joten jonkun pitäisi viedä lapsia tapaamaan heitä ja auttaa myös soittelemaan heille. Tuntuu, että koska hoidin sukulaissuhteet liitossamme, ex-mieheni jättää laiskuuttaan tämänkin minun hoidettavakseni. Se ei ole reilua”, Nina kertoo.
Nina haluaisi kuitenkin, että lapsilla olisi hyvät suhteet myös isän puolen isovanhempiin. Hän miettii, mikä tilanteessa auttaisi.
Väestöliiton perhesuhteiden vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa vastaa:
”Kenelläkään ei ole velvoitetta pitää yhteyttä sukulaisiinsa, mutta moni pitää yhteyttä mielellään ja vapaaehtoisesti. Parisuhteissa voi käydä niin, että suhteen aktiivisempi ja halukkaampi osapuoli alkaa pitää yhteyttä molempien sukulaisiin.
Vähäinen yhteydenpito saattaa tuntua aktiivisesta osapuolesta oudolta tai vaivaannuttavalta. Näin hänestä saattaa tulla perheen yhteydenpitäjä, joka järjestää tapaamiset, lähettää joulukortit ja kutsuu vieraisille.”
Lue myös: Perheenäiti miettii, miten voisi pitää yllä lasten suhdetta isovanhempiin myös korona-aikana
Epäreilu tilanne tuntuu raskaalta
”Varsinkin eron jälkeen Ninan toiminnalla on tärkeä ja arvokas tarkoitus erityisesti lapsille. Usein eron jälkeen lasten suhteet isovanhempiin ovat vaarassa ja erityisesti isovanhempien huoli suhteen jatkumisesta on voimakas. Ninan toiminta on arvokas lahja hänen lapsilleen, jotka saavat hänen ansiostaan pitää myös isän puolen isovanhemmat elämässään. Lapset saavat myös mallin siitä, kuinka aikuiset voivat tulla toimeen keskenään eron jälkeen.
Tilanne on kuitenkin myös epäreilu, ja Nina tiedostaa sen. Koska yhteyden pitäminen on erityisesti erotilanteessa raskasta, Ninan kannattaa todella miettiä, haluaako ja jaksaako hän pitää yllä yhteyttä lasten ja ex-miehen vanhempien välillä myös jatkossa.
Yhteyden ylläpitäminen on tärkeää lasten kannalta, mutta sitä ei kannata tehdä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Jos rooli yhteydenpitäjänä tuntuu ahdistavalta ja saa Ninan tuntemaan olonsa uhriksi, sitä ei kannata jatkaa. Kyytejä, tapaamisia ja puheluita kannattaa järjestellä vain, jos yhteydenpitäjän roolin voi hoitaa tyytyväisenä eikä myrkyllisin mielin.
Tämä vaatii tarkkaa katsetta sisäänpäin. Jos Ninasta tuntuu jo nyt siltä, että hän on miehensä huonon käytöksen tai laiskuuden uhri, epäreiluuden kokemus saattaa pitkään jatkuessaan vaikuttaa haitallisesti hänen mielialaansa.”
Lue myös Seura.fi: Kahden sukupolven suru – meistä ei koskaan tule isovanhempia
Pyydä appivanhemmilta apua
”Mikäli Nina päättää luopua roolistaan yhteydenpitäjänä, hänen kannattaa ensin olla yhteydessä ex-mieheensä ja kertoa, että tilanne vaivaa häntä. Mikäli mies ei halua ylläpitää lasten suhdetta vanhempiinsa, Ninan on hyväksyttävä hänen päätöksensä. Tällöin apua yhteydenpitoon, hakemisiin ja tapaamisiin voi hakea appivanhemmilta.
Isovanhempia kannattaa myös rohkaista esimerkiksi soittamaan videopuheluita lasten kanssa ja pitämään näin itse aktiivisesti heihin yhteyttä.”
Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 21/20.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ex-mies ei vaivaudu viemään lapsia tapaamaan vanhempiaan – ex-vaimonko se pitäisi hoitaa?
Ilmoita isän vanhemmille ajankohdat, milloin lapset ovat isällään. Voivat sitten keskenään sopia tapaamisista, jos sellaisia haluavat.
Kesäretki kerran vuodessa alueelle toimi meillä. Samalla käytiin sen alueen matkakohteissa. Hienoa, että kirjoittaja haluaa tukea lasten oikeutta isovanhempiin, pitää vain löytää itselle sopiva tapa. Saahan siitä itselleenkin iloa.
Meillä lasten käynti isovanhemmille loppui kun mummo soitti ja ilmoitti että hän haluaa että poikansa tuo lapset heille. Isä kun ei pitänyt lapsiin mitään yhteyksiä niin lapset ei lähteneet isänsä mukaan kun tuli kerran vuodessa kysymään.
Mummola jäi vuosiksi, sitten mummo soitti mutta lapset ei enää halunneet mennä sinne. Harmitti kovasti mummon päätös silloin mutta minkäs sille voi.
Sitä ennen vein lapsia mummolaan kun halusin suhteiden pysyvän mutta ei käynyt mummolle. Omapa oli päätös, se vain harmitti kovasti.