Hanna, 41: ”Inhoan sitä, että isovanhemmat puuttuvat lasteni kasvatukseen”

Mitä tehdä, kun miehen vanhemmat valittavat lapsen arvosanoista ja ulkonäöstä? Asiantuntija Minna Oulasmaa neuvoo vetämään syvään henkeä.

Hanna kärsii miehensä vanhemmista, jotka tuntuvat koko ajan puuttuvat lasten kasvatukseen. Anoppi valittaa lasten kampauksista ja vaatteista, jopa heidän sanavalinnoistaan.

Vaatimustasokin on korkea: esikoinen on vasta aloittamassa koulun ja isovanhemmat patistelevat jo hyviä arvosanoja hankkimaan.

Hanna kokee, että hänen miehensä vanhemmat eivät ainakaan lisää hänen lastensa hyvinvointia ja onnellisuutta käytöksellään. Saisiko appivanhemmat jotenkin lopettamaan lasten kasvattamisen?

Lue myös Seura.fi: Näin lapsia kasvatettiin 50 vuotta sitten: ”Saavat hiukan keskiolutta, mikäli haluavat” 

Ota avuksi joukkovoima

Väestöliiton asiantuntija Minna Oulasmaa kehottaa käyttämään asiassa joukkovoimaa.

”Aluksi tärkeää on käydä rauhallinen ja häiriötön keskustelu aiheesta oman aviomiehen kanssa. Hannan kannattaa muistaa sanoa, että hänellä on aviomiehelle todella tärkeää asiaa, josta haluaa keskustella rauhassa.”

Oulasmaa kehottaa kertomaan omista tuntemuksista hyvin neutraalisti ja rauhallisesti, hyvin perustellen. Koska kyse on Hannan aviomiehen omista vanhemmista, asiasta saattaa helposti syntyä riitaa ja tämä kannattaa ennakoida olemalla itse tyyni.

Aviomiestä ei kannata syyttää tai syyllistää, eikä appivanhempia kannata moittia. Mieluummin Hannan kannattaa todeta, että hän ymmärtää isovanhempien haluavan vain hyvää, koska niin he todennäköisesti haluavatkin.

”Kannattaa myös muistaa, että aviomies on kasvanut omien vanhempiensa kanssa ja saattaa kokea vanhempiensa käyttäytymistavat täysin normaaleiksi, jopa tutuiksi ja turvallisiksi.”

Tällaisessa tapauksessa Oulasmaa muistuttaa, että kasvatukseen liittyvät asenteet ja tavat ovat muuttuneet paljon myös aviomiehen lapsuudesta.

Lue myös: Isovanhempi: Näin pidät helposti yhteyttä lapsenlapsiisi

Jaetaanko samat kasvatusarvot?

Tänä päivänä suositellaan kannustavaa ja lapsen tarpeita kuuntelevaa kasvatusta, jossa lapsien persoonalle annetaan tilaa.

”Hannan kannattaa selvittää, että myös oma aviomies jakaa samat nykyaikaiset kasvatusarvot. Yhteisiä arvoja voi vaikka kirjata ylös.”

Aviomiehelle Hannan kannattaa myös selventää, että hän toivoo heidän toimivan yhteisenä tiiminä ja jakavan samat arvot ja linjat. Isovanhempien toimintaan kannattaa myös puuttua heti, kun asia alkaa vaivaamaan, sillä yleensä ongelmatilanteet muuttuvat ajan kuluessa vain vaikeammiksi.

”Hanna on kohdannut vaaratilanteen, jossa vanhemmat ja isovanhemmat ovat jakautumassa eri leireihin. Lapset tarvitsevat ympärilleen paljon turvallisia ja lämpimiä suhteita aikuisten kanssa, joten yhteistä hyvinvointia kannattaa pyrkiä edistämään.”

Taustalla omat lapsuudenkokemukset?

Oulasmaa kehottaa Hannaa myös katsomaan sisäänpäin. Koskettaako appivanhempien käytös sellaisia muistoja tai kokemuksia omasta lapsuudesta, joka saattaa tehdä appivanhempien käytöksestä vielä ahdistavampaa?

Jos näin on, kyse saattaakin olla Hannan omasta lapsuudesta, ei välttämättä hänen omien lastensa kokemuksesta.

”Tällaisten asioiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos appivanhempien käytös tuntuu erityisen satuttavalta tai pyörii pitkään mielessä, taustalla saattaakin olla jokin oma traumaattinen kokemus. Tällöin appivanhempien käytös saattaa vaikuttaa pahemmalta kuin se todellisuudessa onkaan.”

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Hanna, 41: ”Inhoan sitä, että isovanhemmat puuttuvat lasteni kasvatukseen”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X