Ihmiset

Hannele Lauri on suora ja temperamenttinen ja latelee juttunsa estottomasti – ex-mies kertoo, millainen tähti oikeasti on

Poikien kanssa kasvanut näyttelijä Hannele Lauri sanoo suoraan niin hyvät kuin pahatkin asiat. Loukattuna hänen suustaan voi tulla "aika karmeitakin juttuja." Näyttelijän ex-mies ja paras ystävä Teemu Rinne luonnehtii tähteä temperamenttiseksi. Hannele Lauri on itse samaa mieltä.

Saatana mä tapan tuon, Hannele Lauri, 66, sähisi edellään ajaneelle kuskille. Oltiin moottoritiellä matkalla Heinolaan, ja Hannele ajoi melkoista ylinopeutta.

Silmänräpäystä myöhemmin hän näki sivusilmin tien laidassa kiviaidalla kiipeilleet villiruusut.

”Että mä rakastan noita ruusuja!”

Lue myös: Traumansa kohdannut Laila Hirvisaari: ”Sodasta jäi kauhu”

Kaksi havaintoa. Kaksi täysin vastakkaista reaktiota. Näiden välillä ei minkäänlaista ajatuksellista viivettä.

Entäpä tämä tarina sitten:

Hannele oli muutama vuosi sitten lopen kyllästynyt raitiovaunuihin, pyöriin ja meteliin ja halusi muuttaa Helsingistä maalle. Hän etsi taloa pitkään, kunnes löysi sopivan Lepsämästä.

Lepsämä? Missä semmoinen on?

Lue myös: Anu Pentik rakastaa työtään: Ei minulla ollut aikaa vaihdevuosillekaan.”

Kartta kertoi, että kylä löytyy Nurmijärveltä. Hannele kaasutti paikalle ja käymättä edes sisällä sihahti kiinteistövälittäjälle: ”Pidä huoli että mun tarjous voittaa. Tää on mun talo.”

Kumpikin tarina on Hannelen ex-miehen ja kenties parhaan ystävän Teemu Rinteen kirjoittamasta elämäkertakirjasta Diiva.

Teemu on tuntenut Hannelen teini-ikäisestä. Hän puhuu Hannelen kanssa joka päivä, vähintään puhelimessa. Usein monta kertaa.

”Hannele on todella suora ja temperamenttinen. Hätkähdyttävällä tavalla suora. Aika estottomasti hän latelee niin hyviä kuin huonojakin juttuja”, Teemu luonnehtii.

Kotonaan Hannele Lauri on hyvin erilainen kuin julkisuudessa

No mutta kuka kumma tämä nainen on? Pienessä rivitaloasunnossa Nurmijärvellä ei ole jälkeäkään tarinoiden impulsiivisesta raivottaresta.

Hannele Lauri kyllä istuu keittiönpöytänsä ääressä. Kahvi maistuu kamalalta, niin kuin hän etukäteen varoitti. Meikki on vähintään yhtä vahva kuin kahvi, mutta keittiössä häärää rauhallinen nainen, joka miettii ja pohtii vastauksiaan tyynesti.

”Minä olen hirveän suora ja streitti. Sen vuoksi saattaa syntyä sellainen mielikuva, että olen ilkeä ja inhottava ihminen ja täynnä itseäni.”

Hannele Lauri
”Perusluonteeltani en ole ollenkaan hankala tai vaikeasti lähestyttävä. Mutta jos minua loukataan, annan tietysti tulla takaisin”, Hannele sanoo.

Totta. Yltiöpäisen rehellisyytensä vuoksi Hannelea on helppo pitää milloin ylimielisenä. milloin pelottavana, pinnallisena tai itsekeskeisenä. Milloin minäkin.

Ja myönnetään. Kun hän joutui perumaan ensimmäisen sovitun haastatteluajan, hän ryöpytti puhelimessa viime päivien tapahtumia ja niihin liittyneitä ihmisiä sellaisella vimmalla, että toisessa päässä syntyi hiukan, no, hämmentynyt olo.

Hannele ei siedä kaksinaamaisuutta ja selkään puukottamista

Hannelelta puuttuu kokonaan vaihde, joka muuttuu keskustelukumppanin mukaan. Hän on samanlainen, on vastassa herra tai narri.

Tavatessaan uusia ihmisiä hän saa usein kuulla, että ethän sinä ole ollenkaan sellainen kuin luulin.

Itse hän arvelee, että suorapuheisuuden ja nopeiden reaktioiden ohella koko hänen habituksensa herättää hämmennystä. Se ei pyytele anteeksi.

Äskettäin eräs kollega parahti Hannelen roolisuoritusta katsottuaan, että juoksisi häntä karkuun, jos osuisi pimeällä tiellä vastakkain.

”Perusluonteeltani en ole ollenkaan hankala tai vaikeasti lähestyttävä. Mutta jos minua loukataan, annan tietysti tulla takaisin”, Hannele sanoo.

Teemu naurahtaa, että eräällä tietyllä kikalla tavalla Hannelen saa taatusti näkemään punaista.

”Koetapa arvostella sen koiraa.”

Ja totta, jo 15-vuotias karvainen seniori on yhtä läsnä kuin emäntänsä. Se ymmärtää oman arvonsa. Tietää olevansa tärkeysjärjestyksessä lähestulkoon samalla janalla kuin Hannelen pojat Tomi ja Sami lapsineen.

Tälle joukolle ei tehdä pahaa, eikä Hannelen luottamista petetä ilman seurauksia.

”Yhden ystävättären kanssa kävi juuri niin, etten halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Selän takana puukottaminen ja valehteleminen ovat minulle semmoinen juttu, että vaikka hän yrittää ottaa yhteyttä, ei tule onnistumaan. Se ihminen on förbi.”

Hannele myöntää, että loukattuna hän vajoaa henkilökohtaisuuksiin. Niin alas kuin verbaliikka venyy.

”Se on tosi paha vika. Siinä jää toinen helposti sanattomaksi. Voin sanoa aika karmeita juttuja.”

Poikien kanssa painineesta pikkutytöstä kasvoi suorapuheinen nainen

Muuten puuskat tulevat menevät. Teemu kutsuu Hannelen leimahduksia 15 sekunnin myrskyiksi.

”Kun puhuri on ohi, hän laantuu hyvin nopeasti.”

Hannele naurahtaa itsekin, että kun saa asiansa huudettua, mieli asettuu saman tien.

”Kun toinen vasta lämpenee, ihmettelen, että oliko meillä vielä jotain epäselvää vai mentäisiinkö jo eteenpäin.”

Yltiöpäinen suoruus ja rehellisyys tulevat jo lapsuudesta. Upseerin tytär kasvoi Hämeenlinnassa Linnakasarmilla, leikki poikien kanssa, luki Jerry Cottonia, kiipeili ja putoili. Tappeli ja paini. Tuli kotiin polvet verillä.

”Muistan kun haaveilin, että pääsisin sissijoukkoihin. Jos naiset olisivat silloin päässeet armeijaan, olisin varmasti käynyt sen.”

Sittemmin sissijoukot ovat vaihtuneet intohimoiseksi kiintymykseksi sotaelokuvia kohtaan.

”Poikani Sami sanoo, ettei maailmasta taatusti löydy toista naista, joka olisi nähnyt yhtä paljon sotaelokuvia”, Hannele kähisee.

Suora kommunikaatio on siis miehisestä maailmasta opittua. Opit näkyvät myös Hannelen työssä.

Aivan viime vuosina etenkin Hannelen suvereenit komediennen kyvyt on tunnustettu suuren yleisön ohella myös niin sanotuissa virallisissa piireissä.

Merkkinä tästä hänen keväällä saamansa Betonijussi seisoo olohuoneessa keskeisellä paikalla. Näkyviä rooleja piisaa edelleen, vaikka Hannele jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten.

Yle esitti alkukesästä teatterin työyhteisöä sarkastisesti kuvaavan sarjan Melkein totta, jossa Hannele näytteli laitostunutta vanhaa näyttelijää.

Heinäkuun lopussa alettiin kuvata kymmenosaista televisiosarjaa, josta ei sakon uhalla saa vielä hiiskua, mutta syyskuuksi kuvaukset vievät Hannelen Turkkiin.

Hannele sanoo oppineensa etenkin Vesa-Matti Loirin työtä seuratessaan, että ollakseen hyvä ja etenkin hauska näyttelijän on tehtävä roolinsa tosissaan. Tunteiden täyty olla aitoja.

”Et ole hauska, jos laitat hassun hatun päähän. Sinun täytyy olla sen hattusi alla tosissasi.”

Itselleen pitää nauraa eikä itseään saa ottaa liian vakavasti

Miten suorapuheisuus sopii näyttelemisen kaltaiseen ryhmätyöhön? Hannele kuuluu niihin näyttelijöihin, jotka lopettivat aikanaan yhteistyön Jouko Turkan kanssa lyhyeen. Kesken harjoitusten.

Matalan naurunsa takaa hän tuhahtaa, että se muistetaan, vaikka Turkka on ollut ainoa ohjaaja, jonka kanssa hänellä on mennyt 40 vuoden aikana sukset ristiin.

”Ajattelen, että ohjaajat ovat laivan kapteeneja ja minun tehtäväni näyttelijänä on toteuttaa heidän toiveensa”, hän vastaa.

Hannele Lauri
”Minulle on hyvin tärkeää tulla toimeen työporukan kanssa,” Hannele sanoo.

”Vaikka en rakastaisi kaikkia työkavereitani, tärkeintä on, että yhteistyö sujuu. En rupea työssäni näyttämään tunteitani ja osoittamaan, kenestä pidän ja kenestä en. Jotkut saattavat näyttää”, hän virnistää. 

Työssään ja varsinkin saamissaan kritiikeissä Hannele sanoo kohdanneensa lukemattomia näkemyksiä, joissa kiinnitetään enemmän huomioita hänen ulkonäköönsä kuin ammattitaitoonsa.

Jo teatterikorkeaan hän marssi irtoripsissä ja hiuslisäkkeessä, kun ympärillä pukeuduttiin samettitakkeihin.

Nuorempana nämä mielipiteet menivät ihon alle, mutta nykyisin Hannele ajattelee: teen työni hyvin. Se riittää.

Suoruus toimii myös sisäänpäin. Hannele sanoo oppineensa sietämään monenmoista arviota ja mielipidettä siksi, että tuntee omat kykynsä ja puutteensa eikä suhtaudu itseensä liian vakavasti.

”Saatan puhua niitä näitä, ja joku voi ajatella, ettei tuollaista kannattaisi sanoa ääneen, mutta silloin kyse on asioista, joita en ota vakavasti. En ylipäätään kestä ihmisiä, jotka ottavat itsensä niin saakelin tosissaan. Minua alkaa naurattaa.”

Käheä nauru täyttää keittiön, kun Hannele kuvailee tällaista ”minä, minusta, minuun” -persoonaa, jollaiseen törmää helposti taitelijapiireissä.

”Kun katson televisiosta, kun näyttelijöitä haastatellaan, minua alkaa usein naurattaa. Ajattelen, että mitä sinä siellä näyttelet näyttelijää, mikset osaa olla oma itsesi.

Hannele ei ole koskaan jaksanut istua harjoitusten tai esitysten jälkeen kapakassa puhumassa omista töistään.

”Ajattelen, ettei eikö me juuri oltu lavalla. Tehty mikä tehty. Mennäänkö eteenpäin.”

Teemun mukaan Hannelen sanavarastosta puuttuvat sellaiset sanat kuin ”katsotaan” ja ”mietitään”.

Kotioloissa herkkä Hannele on julkisuuskuvansa vastakohta

Vakavoiduttuaan Hannele myöntää, että koska hän on niin avoin, hänelle on helppo tehdä pahaa.

Julkisuudessa esiintyvä Hannele Lauri on paljon kovanaamaisempi olento kuin oikea Hannele, joka on suoruutensa ohella herkkä, jopa yliherkkä luonne.

Hän luottaa vakaasti intuitioonsa. Se on vahva ja lähestulkoon aina oikeassa.

”En osaa selittää, mitä se on. Minä vain tunnen, kenen kanssa tulen toimeen ja ketä ymmärrän ja ymmärtääkö hän minua. Välillä huomaan, että jos en kuuntele intuitiotani, kadun jälkeenpäin.”

Vesku Loiri toistuu Hannelen puheessa usein. Entinen työtoveri ja ystävä on tiivistänyt hänen luonteensa mainiosti muotoon: paha äitipuoli ja pikkulikka samassa persoonassa.

Hannele Lauri
Eläimet ovat monesti lähempänä Hannelen sydäntä kuin ihmiset.

Hannelen kotona tämä näkyy siinä, että edellisestä lehtihaastattelusta puhuessaan hän kiukustuu. Sanoja on taas vääristelty ja laitettu suuhun lauseita, joita ei ole sanonut. 

Nancy-koira pyörii emäntänsä jaloissa. Vilkaistessaan koiraa Hannele unohtaa kiukkunsa. Silmät kostuvat. Jo nyt häntä ahdistaa, että syyskuussa hän joutuu olemaan töidensä takia erossa koirastaan monta viikkoa.

”Minulle tulee tuota koiraa ikävä, vaikka kävisin vain kaupassa.”

Eläimet ovat monesti lähempänä Hannelen sydäntä kuin ihmiset. Hannele kestää katsoa rajuja elokuvia, mutta eläinten kiusaamista hän ei siedä ollenkaan.

Hannele on ollut parhaimmillaan neljän koira emäntä eikä osaisi elää ilman koiria. Ihmisiä ei tule niinkään ikävä. Paitsi tietysti lapsia.

”Ajattelen niin, etten muuta itseäni ja omaa olemustani. Minä olen minä, mutta minun lähipiiriini ei tule kuka vaan. En yksinkertaisesti päästä. Ne ihmiset, joille voin todella puhua kaikesta, ovat kaksi poikaani, Teemu ja kolme naisystävää. Äitiä ei enää ole. Se piiri on todella pieni.

Äiti opetti, että kaikesta voi selvitä ja ettei ihmisiä saa arvioida vaatteiden tai ulkonäön perusteella.

Saman Hannele on halunnut opettaa myös pojilleen. Ihmisiä ei tarvitse pelätä, mutta kaikkia täytyy kunnioittaa.

”Olen vakaasti sitä mieltä, että niin kauan kuin ei tee toisille pahaa, saa olla ihan millainen tahansa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Hannele Lauri on suora ja temperamenttinen ja latelee juttunsa estottomasti – ex-mies kertoo, millainen tähti oikeasti on

Sinun täytyy kommentoidaksesi.