Harri Hertell, 35, kirjoittaa runoja isyyden iloista ja peloista, koska haluaa muistuttaa, että vanhemmuudessa kaikki tunteet ovat sallittuja

Harri Hertell kirjoittaa runoja isän rakkaudesta ja peloista. Se on hänen tapansa rikkoa sukupolvia jatkunut hiljaisuus, sillä suvun aiemmat miehet eivät ole osanneet puhua tunteistaan.

Millaista on, kun isä ei puhu tunteistaan eikä isän kanssa voi puhua omista tunteistaan? Miten hiljainen isäsuhde vaikuttaa elämään silloin, kun tulee itse isäksi? Helsinkiläinen runoilija Harri Hertell, 35, tietää vastauksen kumpaankin kysymykseen.

”Lapsena ja nuorena minusta tuntui aina, että asioista, joilla oikeasti oli merkitystä, ei voinut isän kanssa koskaan puhua”, Hertell kertoo.

”Isäni isä, sodan käynyt mies, ei myöskään puhunut tunteistaan. Käsittääkseni isoisälläni ei ollut keskusteluyhteyttä oman isänsäkään kanssa.”

Lue myös: Miten isän rooli on muuttunut? Näin nuori mies kirjoitti isyydestä vuonna 1967

Äskettäin ilmestyneessä Kaikki tunteet sallittuja –runokokoelmassaan (Enostone, 2020) Hertell pohtii isyyttä ja omaa, etäistä isäsuhdettaan. Yhteiskunnallisuus, isyys ja lapsuus linkittyvät runoissa isä-poikaketjuun, joka ylittää sukupolvet.

Hertell haluaa teksteillään rikkoa hiljaisuuden. Ja kokoelman nimikin sen sanoo: vanhemmuudessa kaikki tunteet ovat sallittuja. Vanhemman ei tarvitse hävetä niiden tuntemista.

”Vasta viime aikoina suomalainen mies on voinut vihdoin alkaa näyttää tunteitaan ja puhua niistä. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että miehelläkin on mahdollisuus puhua avoimesti isyyteen liittyvistä tunteista, peloista ja positiivisista asioista”, Hertell sanoo.

Vanhemmuuden valtava vastuu

Hertell on isä kahdelle tyttärelle, 4-vuotiaalle ja pian 1-vuotiaalle. Isäksi tuleminen oli valtava mullistus, joka toi elämään joukon positiivisia muutoksia. Samalla esiin nousi kuitenkin uusia pelkoja.

”Pelkäsin isyyttä. En ollut varma, osaisinko murtaa puhumattomuuden ilmapiirin, jossa itse kasvoin, ja tehdä asiat eri tavalla kuin oma isäni. Vanhemmuuden vastuu tuntui niin valtavalta, että ensimmäisen lapsen odotusaikana pelko oli suorastaan tukahduttava”, Harri Hertell kertoo.

Lapsen synnyttyä huolet katosivat välittömästi.

Hertell pyrkii olemaan lapsilleen läsnä mahdollisimman paljon. Pienet arkiset asiat, kuten aamuinen kävely päiväkotiin, tyttären hiusten harjaaminen, pyöräretket ja roolileikit, joissa kaapista kaivetaan sopivat asut cowboy-, prinsessa- tai tutkimusmatkailijaleikkiin, ovat tärkeitä hetkiä niin isälle kuin tyttärillekin.

”Pyrin siihen, että jokaisessa päivässä olisi voimakasta läsnäoloa, joka yleensä konkretisoituu leikkimisen kautta. Lapsen maailmassa mielikuvitus laukkaa huimaa vauhtia. On palkitsevaa saada kutsu lapsen maailmaan ja uskaltautua leikkiin mukaan.”

Lue myös: Antti Lindtman tuli sittenkin isäksi: ”Jos Sofie ei olisi syntynyt, en olisi ymmärtänyt, mistä jään paitsi”

Harri Hertell: ”Äitini oli pelastukseni”

Vanhempia vaivaa monesti huono omatunto omasta riittämättömyydestä. Keskeneräisyys ja itsensä hyväksyminen nousevat esiin myös Hertellin runoissa.

”Samanaikaisesti pitäisi pystyä tekemään töitä, olemaan läsnä oleva ja leikkivä isä ja hyvä puoliso. Siinä on haastetta kaikille vanhemmille. Kamppailen huonon omantunnon kanssa jatkuvasti”, Hertell sanoo.

Hänen mielestään vanhempien kannattaisi oppia olemaan itselleen armollisia.

”Kukaan ei voi olla vanhempana ja puolisona täydellinen, eikä työnteon ja perheen yhdistäminen ole aina kovinkaan helppoa. Siksi olisi tärkeää ymmärtää, että vähempikin riittää, ja tiedostaa olevansa vanhempana riittävän hyvä. Tasapainon löytäminen hektisessä vaiheessa, jota ruuhkavuosiksikin voi kutsua, on erittäin tärkeää.”

Lue myös: Joka kolmas isä haluaa lisää isyysvapaata: ”Sitä tulette samaan”, lupaa perheministeri Saarikko

Hertell painottaa puhumisen tärkeyttä ja avoimuutta perheen sisällä. Jos vanhemmat vaikenevat riidoistaan eivätkä juttele niistä yhdessä lapsen kanssa, selvittämättömät asiat voivat luoda lapselle turvattomuutta.

”Oma pelastukseni oli äitini, joka aina riitojen jälkeen kysyi, halusinko jutella asiasta. Useimmiten halusinkin puhua. Mutta vaikka en olisi halunnut, jo pelkkä tieto siitä, että se olisi mahdollista, tuntui tärkeämmältä kuin varsinainen puhuminen.”

Hertell on käsitellyt etäistä ja hankalaakin isäsuhdettaan myös terapiassa. Hänen mielestään vain itseään ymmärtämällä asiat voivat muuttua.

”Vasta asioita tiedostamalla voin pyrkiä toimimaan itse vanhempana toisella tavalla. Haluan pitää lapsilleni aina oven avoimena, jotta he voivat puhua kanssani kaikesta mahdollisesta, oli tilanne millainen hyvänsä. Haluan, että he tietävät, että isä on aina heidän käytettävissään ja turvanaan.”

Hertelliltä itseltään se tieto puuttui.

”Isäni oli kyllä paikalla lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta hän ei ollut läsnä.”

Lue myös Anna.fi: Julkisuudesta tutut isät puhuvat rehellisesti isyydestä: ”Maailma tarvitsee herkkiä jätkiä, jotka pitää meidän tyttäristä hyvää huolta”

Lue Harri Hertellin runo isäksi tulemisesta

Ennen kuin minusta tuli isä
en tiennyt haluanko koskaan tulla isäksi
en ollut kiinnostunut lapsista
en lapsiperheiden arjesta
ja minä pelkäsin
vaikken sitä aina ymmärtänyt tai myöntänyt
isäksi tulemista minä pelkäsin
enemmän kuin mitään ennen sitä
pelkäsin vastuuta
sitä etten osaa olla isä
pelkäsin että teen samat virheet kuin isäni
ja pelkäsin minä sitäkin
ettemme saa elätettyä perhettämme.

Ennen kuin minusta tuli isä
en mukamas miettinyt koko asiaa
mutta kuitenkin tietämättäni valmistauduin siihen
pelkäämällä
pohtimalla omia isättömyyden kokemuksiani
kaikkia elämäni isähahmoja
ja vaikeutta muodostaa luottamuksellinen yhteys keneenkään
mutta sitten kuitenkin
keskenmenojen
riitojen
surun ja masennuksen jälkeen
minulle syntyi eräänä elokuisena aamuna tytär
ja neljä vuotta myöhemmin vielä toinenkin.

Enää en pelkää isyyttä
elämää
tai sitä osaanko olla yhteydessä lapsiini
tähän maailmaan jossa saan olla
onnellisempi kuin koskaan
eikä se tarkoita ettenkö olisi myös raivoissani
turhautunut
tekisi virheitä
olisi väsynyt
tai näkisi niiden ahdinkoa
jotka eivät ole samassa tilanteessa.

Nyt minä olen isä
nyt olen kiitollinen
olen kokonaisempi kuin koskaan ennen
eikä se tarkoita että kaikkien pitäisi kulkea tätä tietä
mutta niille jotka pelkäävät
itseään ja vanhempiensa
tai isovanhempiensa virheitä
haluan sanoa
että jokaiselle on jossakin voima
kohdata pelkonsa
ja niiden kanssa elämään oppiminen
kestää koko elämän.

Harri Hertell, Kaikki tunteet sallittuja, 2020

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Harri Hertell, 35, kirjoittaa runoja isyyden iloista ja peloista, koska haluaa muistuttaa, että vanhemmuudessa kaikki tunteet ovat sallittuja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X