Hyvinvointi

Hienoa kuin hopeaa – nämä naiset eivät häpeä harmaita hiuksiaan

Hiukset ovat naisen kruunu, sanotaan. Iän myötä kruunu saa usein hopeisen hohteen, jonka moni värjää visusti piiloon. Tapasimme kolme naista, jotka eivät häpeä harmaitaan.

Marjatta Leino, palvelujohtaja, 54: ”Olenko minä tuo blondi?”

”Naimisiin mennessäni tummiin hiuksiini oli jo ilmestynyt selvä valkoinen raita. Olin 28-vuotias. Kun valkoisuus lisääntyi, huolestuin, että kohta kasvotkin näyttävät harmailta. Niinpä ryhdyin värjäämään hiuksia takaisin ruskeiksi, omanvärisiksi.

Taustalla oli myös pelkoa siitä, että näytän vanhalta. Jossain vaiheessa tajusin, että sitten vasta vanhalta näytänkin, kun ruskeassa tukassa näkyy valkoinen juurikasvu. Se tuli näkyviin kahdessa viikossa värjäyksen jälkeen.

Niinpä otin vaaleita raitoja ja annoin tukan vähitellen kasvaa harmaaksi. Kun otsallani oli tummat ja valkoiset palkit, lapset sanoivat, että näytän aivan 101 dalmatialaista -elokuvan hahmolta Cruella de Vililtä.

Marjatta Leino

Muututtuani kokonaan valkopäiseksi iski identiteettikriisi. En ollut koskaan ollut vaalea eikä minulla ollut blondin identiteettiä. En edes löytänyt itseäni valokuvista, kun etsin yhä tummatukkaista itseäni.

On hassua, kuinka paljon hiusten väriin yhdistyy määritelmiä siitä, oletko hempsankeikka vai vakavasti otettava, vanha vai nuori… Töissä harmaat ovat tuoneet uskottavuutta asioida vaativien asiakkaiden kanssa.

Harmaasta tulee mieleen mitäänsanomattomuus ja värittömyys. Niitä vastaan taistelen lisäämällä kirkkaita värejä silmälasikehyksiin, huuliin ja vaatteisiin. Olen pyrkinyt tekemään vahvuuden siitä, mitä ennen pidin heikkoutena.”

Johanna Hellman, graafikko, 55: ”On turvallista näyttää hiirulaiselta”

”Löysin ensimmäisen harmaan hiuksen tummien hiusteni seasta 19-vuotiaana. Se tuntui lähinnä hupaisalta: voiko näin varhain harmaantua!

Ei siitä kriisiä tullutsilloin eikä myöhemminkään. Toisin oli anopillani, joka kahdeksankymppisenä nyppi pois harvoja harmaita hiuksiaan. Nauratti, että voiko harmaantuminen olla jonkun mielestä noin kamalaa.

Johanna Hellman

Ainoa mikä harmittaa on se, että ilman värjäyksiä harmaat hiukseni ovat ohuet ja leijailevat, vaikeat käsitellä. En juuri käytä muotoilutuotteita, sillä en halua altistua tarpeettomille kemikaaleille.

Harmaantumisen ollessa vielä ”kesken” värjäsin hiuksia, mutta tein sen ainoastaan ekoväreillä.

En ole käynyt kampaajalla vuosiin. En ole saanut aikaiseksi. Pitkät hiukset on niin helppo sutaista häiritsemästä niskaan. Hevos- ja askarteluharrastusteni vuoksi pidän tukan aina kiinni.

Joskus aiemmin tykkäsin räväyttää kampauksella, mutta ne ajat ovat ohi. Nyt olen tylsä aikuinen, mikä on vain helpottavaa. On turvallista olla arkinen harmaa hiirulainen, ihan tavallisen näköinen.

Olisi ahdistavaa miettiä koko ajan ulkonäköä, kun maailmassa on niin paljon kiinnostavampia asioita.”

Elina Haapala, eläkeläinen, 61: ”Vasta harmaita hiuksia kehuttiin”

”Ryhdyin värjäämään hiuksia poikieni syntymän jälkeen. Silloin hiukseni ohenivat ja halusin niihin jotain uutta. Hain rajuilla punaisen sävyillä kontrastia omaan maantienväriseen tukkaani.

En tiedä, koska aloin harmaantua, kun värjäsin jatkuvasti. Täytettyäni 40 vuotta päätin, että ei enää. Olin alkanut miettiä, millaisia myrkkyjä olen tunkenut päähäni vuosikaudet.

Elina Haapala

Päänahkani oli kutissut, mutta en ollut huolestunut siitä aiemmin. Nyt aloin kärsiä allergiasta. Kun en kestänyt enää ripsiväriäkään, lopetin hiusvärin käyttämisen.

Alta kasvoivat aivan harmaat hiukset. Sain tuntemattomilta kehuja hienosta sävystä – mitä en ollut koskaan saanut punaisistani. Se hämmästytti. Olin vuosikaudet laittanut päähäni turhia kemikaaleja, ja sitten oma väri on se, mistä pidetään eniten.

Minusta on murheellista, että joidenkin on mielestään pakko värjätä harmaat piiloon. Vanhenemisen merkit saavat näkyä, niiden kuuluukin näkyä. Harmaat ovat hienoja, kuten rypytkin.

En haluaisi ikuista nuoruutta. Elämä on nyt niin paljon mukavampaa. Harmaat hiukset kertovat kokemuksesta. Ne ansaitakseen on täytynyt elää jo jonkin aikaa.”

Juttu on julkaistu Kotiliesi 27/2016 -lehdessä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Hienoa kuin hopeaa – nämä naiset eivät häpeä harmaita hiuksiaan

Jeesuksenuskova

Eräs mies kertoi 90luvulla että oli venäjällä rekkakuskina. Kerran yöllä rosvot pysäyttivät hänet ja veivät hänen koko omaisuutensa ja uhkasivat tappaa hänet, niin hänellä muuttui hiukset hetkessä harmaaksi. Hänellä todella oli ennen lähtöä aivan tummat hiukset ja palatessa muutaman viikon kuluttua, hiukset olivat vitivalkean harmaat. Olin nuori tyttö tuolloin, muistan hänet elävästi, enkä sellaisesta miehisestä miehestä usko että valehteli. Eikä hiukset olleet lyhyet, vaan sen ajan mukaiset ”lego-ukkohiukset”.

Mummo 73 vee

Eivät ne kruunulta näytä, vaan ikäistään paljon vanhemmilta. Itse haluan säilyttää ruskeat hiukseni elämäni loppuun asti. Jokainen olkoon sellainen mikä itseä miellyttää.

Sisko

Minä viihdyn hyvin harmaissa hiuksissa ja piikkisuorassa, vain pesu ja menox ,miltä 85 vuotias näyttäis tummassa ,joka oli nuorena , nyt on koko mummu haalistunut , kampaaja leikkaa parin kk välein ja kehuu väriä koska hän on kohtelias ,olen tosi tyytyväinen

MK

Jutussa väitettiin vaaleiden hiusten muuttuvan vaaleammiksi. Joillakin blondeilla näin käy, mutta yleispätevä sääntö se ei ole. Olin vielä viisikymppisenä kullanvaalea, nyt 76-vuotiaana tukkani on ruskea ja huomattavasti tummempi kuin nuoruudessa. Kunpa harmaantuisi! En ole värjännyt enkä aio värjätä hiuksiani, vaikka ne ovat hentoiset ja lentävät.

Irja Oksa

Luonto on järjestänyt niin,että harmaantuu hiukset, joiltakin jo nuorempana. Ihon väri muuttuu myöskin, joten harmaa sopii kasvoihin paremmin. Tai jos värjää, niin vaaleampi väri. Ikä ystävistäni olen tehnyt havainnon,että liian tummaksi värjäävät hiuksensa. Ei sovi kasvon väreihin enää nuoruuden tummat hiukset. Olen kampaaja entiseltä ammatiltani, siksi katson kriittisin silmin tämän päivän hius muotia.

Vastaa käyttäjälle MKPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.