Harkitsetko vapaaehtoistyötä? Itsekin kodittomuuden kokenut Markku, pakolaisia tukeva Jasmin ja varamummo Birgitta kertovat, mitä auttaminen antaa

Markku Leinoselle, Jasmin Nymanille ja Birgitta Wulfille hyväntekeväisyys on tapa auttaa lähimmistä. He saavat siitä iloa ja merkitystä elämäänsä.

Ihan tavanomaisimmasta toiminnasta ei ­Markku Leinosen, 38, Public Cafeskahvilassa ole ­kyse. Osa liikeideaa on vapaaehtoistyö. Kun asiakas poikkeaa Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevaan kahvilaan, hän voi halutessaan ostaa kahvin ja leivän myös kodittomalle.

Järjestyksenvalvojana ja vartijana työskennellyt Leinonen ryhtyi kahvilayrittäjäksi kolmisen vuotta sitten.

”Entinen työni oli ihmisten herättelyä ja ensi­avun antamista porttikongeissa. Halusin auttamisen mukaan myös uuteen työhöni. Saan myös kokata ja leipoa, mitä rakastan.”

Kodittomuus on tuttua Markulle itselleenkin. Jo kolmesti elämässään hän on ollut vailla asuntoa ja nukkunut silloin autossa. Nyt on onneksi katto pään päällä.

Kodittomat ja vähävaraiset voivat noutaa ­heille ostettuja leipiä ja kahveja Public Cafesista, mutta niitä toimitetaan myös Vailla vakinaista asuntoa ry:lle, joka kuljettaa niitä tarvitsijoille.

Kahvipaketteja ja leipätarpeita voi ostaa vähävaraisille myös kahvilan verkkokaupasta. Työn alla on sovellus, joka yhdistää avuntarvitsijat, auttajat ja yrittäjät.

”Emme ole hyväntekeväisyysjärjestö vaan osakeyhtiö, jonka kautta tehdään hyvää. ”

Joskus ihmiset sanovat, että he saivat täältä päivän ensimmäisen ruokansa.

Joka päivä reilut 50 helsinkiläistä saa Markku Leinosen kautta syötävää.

”Joskus ihmiset sanovat, että he saivat täältä päivän ensimmäisen ruokansa.”

Yrittäjä on ollut korona-aikana tiukoilla, mutta sanoo jaksaneensa, koska tietää auttavansa työllään.

Lue myös: Sodankyläläinen Kyllikki, 80, on neulonut yli 200 sukkaparia hyväntekeväisyyteen – nyt sukat lämmittävät asunnottomien jalkoja Helsingissä

Jasmin Nyman istuu pöydän ääressä tietokone edessään.

Jasmin Nyman auttaa pakolaisia työnhaussa. Kuva: Jonne Räsänen

Jasminin vapaaehtoistyö: tukee maahanmuuttajia töiden hakemisessa

Opiskelija Jasmin Nyman, 24, auttaa maahanmuuttajia työnhaussa. Hän kokee vapaaehtoistyön Suomen Pakolaisavun Sauma-työelämävalmennuksessa merkitykselliseksi, koska siinä voi laittaa hyvän kiertämään.

”Kun sain tietää mahdollisuudesta ryhtyä mentoriksi pakolaisille, lähdin oitis. Kaikki ihmiset eivät ponnista työnhakuun samalta lähtöviivalta, mutta työ on kuitenkin kaikille elämän perusasioita.”

Pakolaisille järjestettävät valmennukset kestävät viisi viikkoa. Viikoittaisiin tapaamisiin kokoontuvat sekä mentorit että mentoroitavat. Korona-aikaan ne on pidetty Zoomissa.

Mentoroitavan kanssa harjoitellaan kahden kesken cv:n tekoa ja työhaastattelussa pärjäämistä ja tehdään työhakemuksia.

”Monilla ei välttämättä ole kokemusta ensimmäisestäkään työhaastattelusta Suomessa.”

Parasta on, kun pääsee juhlimaan sitä, että joku on saanut työhaastattelukutsun tai työpaikan.

Kullakin parin tunnin sessiolla maahanmuuttajalla on sparraajanaan eri mentori.

”Saan auttamisesta itselleni arvokasta kokemusta, koska teen opintojen ohella töitä rekrytointipuolella. Olen myös tapaamisten jälkeen aina energisoitunut.”

Jasmin korostaa, ettei mentoriksi ryhtyvän tarvitse olla työnhaun tai rekrytoinnin ammattilainen, sillä Pakolaisapu järjestää koulutuksen mentoreille.

”Olen tutustunut ihaniin persooniin erilaisista taustoista. Parasta on, kun pääsee juhlimaan sitä, että joku on saanut työhaastattelukutsun tai työpaikan.”

Lue myös Anna.fi:n juttu: Hyväntekeväisyystyö on ollut Iina Kuustoselle parasta terapiaa

Birgitta Wulf istuu sängyllä nukkejen ympäröimänä.

Keravalainen eläkeläinen Birgitta Wulf keksi ryhtyä varamummoksi. Kuva: Kaisu Kaplin

Birgitalle vapaaehtoistyö tarkoitti varamummoksi ryhtymistä

Birgitta Wulfista, 67, tuntui, että hänen talostaan puuttuivat lasten askeleet. Omat lapsenlapset olivat jo aikuistuneet.

Mielenterveyshoitajan koulutuksen saanut Birgitta hoiti uransa aikana niin lapsia, vanhuksia kuin kehitysvammaisiakin. Nyt hän on eläk­keellä, ja vapaaehtoistyö kiinnostaa.

Kolmisen vuotta sitten hän keksi ryhtyä varamummoksi. Hän ilmoitteli itsestään Facebookissa, sai useita kymmeniä yhteydenottoja vanhemmilta ja huomasi pian hoitavansa yksin­huoltajaäidin pientä poikaa ­joka toinen viikonloppu.

Arkinen yhdessäolo ja läheisyys riittävät lapselle. Mitään kommervenkkeja ei tarvita.

Birgitta sanoo, että vara­mummoja tarvitaan, koska monet ­pikkulasten van­hemmat ovat väsyneitä ja jopa uupu­­neita. Varamummous voi toimia ongelmien ennaltaehkäisynä, ja siksi hän kannustaa muitakin mummoja tarjoamaan tukea lapsiperheille.

”Arkinen yhdessäolo ja läheisyys riittävät lapselle. Mitään kommervenkkeja ei tarvita.”

Itse hän esimerkiksi on hoitanut hoitolapsensa kanssa kukkia ja valmistanut ruokaa. Varamummoilusta hän sai valtavasti iloa elämäänsä.

”Kun antaa, niin myös saa. Kaikki perustuu haluun auttaa lähimmäistä.”

Lue myös Seura.fi:n juttu: Perheenisä Reino harrastaa hyviä töitä

Varamummous ei ole Birgitan ainoa hyvä teko. Vuosia sitten hän kehitti Roskisnalle-hahmon, joka ryhtyi kertomaan lapsille kierrätyksen tärkeydestä. Nalle puhui lapsille myös siitä, ettei ketään saa hylätä, kuten Roskisnallelle itselleen oli käynyt.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 6/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Harkitsetko vapaaehtoistyötä? Itsekin kodittomuuden kokenut Markku, pakolaisia tukeva Jasmin ja varamummo Birgitta kertovat, mitä auttaminen antaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X