Tarinat

Hyvien ihmisten kohtaaminen oli tärkein asia, joka auttoi iranilaista Siamäkiä juurtumaan Suomeen

Siamäk Naghianin polku suomalaisen huippukaiuttimia  valmistavan Genelekin toimitusjohtajaksi on käynyt sodan, maanpaon ja likuhihnatyön kautta.

Siamäk Naghianin elämästä voisi kirjoittaa seikkailun. Se kertoisi iranilaisen pikkukaupungin pojan tiestä Iisalmelle äänentoistolaitteita valmistavan huippubrändi Genelecin toimitusjohtajaksi.

Hänen elämästään voisi kirjoittaa myös jännärin siitä, kuinka hän selvisi hengissä Iranin ja Irakin sodan etulinjassa.

Lue myös: Lukutaidottoman äidin tytär päätyi avustajaksi eduskuntaan: ”Jos todella haluan jotain, voin saada sen kovalla työllä”

Mutta tärkein tarina, jonka hänen elämästään kannattaa kertoa, on kertomus pienistä kohtaamisista. Sillä niistä hänen elämänsä on oikeasti ollut kiinni. Yksi tällainen kohtaaminen tapahtui vuonna 1984 Turkin Ankarassa, kun Siamäk oli 23-vuotias.

Siamäk oli sinä yönä oli paennut kotimaastaan Iranista, missä hän oli vastustanut Ajatollah Khomeinin islamilaista valtiota. Aktivistiystäviä oli kadonnut, eikä hän saanut enää opiskella yliopistossa. Nyt hän seisoi sodan traumatisoimana yksin öisellä kadulla. Ohi kulki mies, jolta Siamäk uskaltautui kysymään edullista hotellia. Mies otti Siamäkin hädän asiakseen, etsi hänelle hotellin ja varmisti, että kaikki oli hyvin.

”Hänen ystävällisyytensä antoi uskoa siihen, että voin selvitä. Ajattelen tätä tuntematonta miestä edelleen kiitollisena.”

Työkaverit opettivat Siamäkin kiroilemaan

Muutama vuosi myöhemmin Siamäk pääsi opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun ja muutti Ankarasta kauas Suomeen, Espooseen. Talvi oli niin kylmä, että hän itki bussipysäkillä: en selviä täällä.

Opintojen ohella Siamäk opiskeli suomen kieltä. Hän sai töitä tehtaan liukuhihnalta. Työkaverit päättivät opettaa hänelle oikeaa suomea. Tällä linjalla opit slangin, tuolla toisella kirosanat, he sanoivat.

”Työssä oli niin ihanaa, että vietin siellä myös lomat. Siellä pääsin osaksi yhteisöä ja aloin tuntea olevani osa tätä yhteiskuntaa.”

Naimisiinmeno Kuopiosta kotoisin olevan naisen kanssa teki Siamäkistä myös osan suomalaista perheettä.

Suhde luontoon suomalaisuuden ydin

”Tärkein asia, joka juurrutti minut Suomeen, oli kuitenkin tyttäreni Saran syntymä.”

Moni kotimaansa jättänyt jää kahden kulttuurin väliin ikävöimään sinne, missä ei itse enää asu.

”Minä olen rakentanut kolmannen tilan, ­johon mahtuvat molemmat kulttuurit. Suomessa saan elää yhteiskunnassa, joka on oikeudenmukainen ja vapaa. Nämä ovat asioita, joiden puolesta taistelin nuorena aktivistina.”

Lue myös Seura.fin juttu: Iranissa Rositan koti yritettiin polttaa, Suomessa hänen päälleen syljettiin – Hän ei antanut periksi

Yksi hänen elämänsä ­huippuhetkistä oli viime vuonna, kun hänet kutsuttiin puhumaan Iisalmen kaupungin itsenäsisyyspäivän juhlaan. Hän halusi puhua suomalaisuudesta.

“Suomalaista identiteettiä on rakennettu vuosisatoja kielen ja kulttuurin avulla.”

Siamäkin mielestä suomalaisuuden ydin on suhde luontoon.

”Siinä ei ole kyse vain kauniista maisemista, vaan luontosuhde on suomalaiselle henkinen tila, josta saa energiaa.”

Sellainen hänestä itsestäänkin on tullut, suomalainen. Parasta mitä hän tietää, on juhannus mökillä metsän reunassa, kun on juuri satanut.

Juttu on julkaistu Kotilidessä 6/2022.