Ihmisroskasta puhunut Riikka Moilanen sai kantapääkurssituksen somekohusta – yksi sana mullisti hetkessä koko elämän
Kunnallispoliitikko Riikka Moilanen lausui eräänä syysiltana sanan ihmisroska Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa. Pian asiasta kohisi koko Suomi. Nyt Moilanen kertoo, mitä hän oppi kohusta.
Ihmisroska. Yksi sana, mutta hyvin painava. Sen jälkeen kun se livahti kaupunginvaltuutettu Riikka Moilasen suusta, hän on saanut tuhatkunta viestiä täysin tuntemattomilta ihmisiltä.
Häpeä jos pystyt. Kaikkea pahaa elämääsi narkkilumppu. Toivottavasti karma maksaa takaisin ja löydät itsesikin kadulta. Kuole paska!
Sosiaalisessa mediassa Riikkaa on kutsuttu epäihmiseksi, eläimeksi, rotaksi, siaksi, natsiksi ja fasistiksi.
Hänelle on toivotettu hidasta kuolemaa ja raiskatuksi tulemista. Kun hän sai potkut, hänen työttömyydestään iloittiin. Moni toivoo, että hän köyhtyisi niin, että joutuisi kadulle.
Vahvoja reaktioita yhdestä sanasta.
Lue myös: Miten sosiaalisessa mediassa kannattaa käyttäytyä
Lyhyt kertaus: Oulun kaupunginvaltuustossa keskusteltiin 10. syyskuuta ydinkeskustassa sijaitsevan kauppakeskus Valkean ympäristöstä. Puheissa nousi esiin Valkeaan johtavan Isokadun roskaisuus.
Joku halusi tietää, kuka on valinnut katukivetyksen materiaalin sellaiseksi, että se näyttää likaiselta.
Riikka pyysi puheenvuoroa. Hänen mielestään mittakaava oli väärä. Suurin ongelma eivät ole roskat tai katukivet, vaan päihteidenkäyttäjät, jotka näyttävät asuvan kadulla. Kukaan ei puutu eikä huolestu, ei näistä ihmisistä eikä myöskään häiriöistä alueen yrittäjille ja muille ihmisille.
Niinpä hänen suustaan lipsahti: ”Entäpä ihmisroskat?”
”Itkin, kun sanoin tyttärelle, että työpaikka voi mennä”
Myrsky nousi nopeasti. Riikan puhelin alkoi välkkyä jo valtuustossa, kun hänen kommenttinsa keräsi kierroksia viestipalvelu Twitterissä. Hetken päästä hän nousi ja lähti kotiin.
”Tuli tunne, etten voi olla enää siellä. Seinät alkoivat kaatua päälle.”
Riikka on istunut Oulun kaupunginvaltuustossa yli 20 vuotta, johtanut kaupunginhallitusta viisi vuotta ja ollut yhden kauden kansanedustajanakin, pitänyt siis tuhansia puheita. Hän on saanut ankaraa julkisuutta myös ennen, mutta näin massiivinen kritiikki ja julkinen häpeä on uusi kokemus.
Miltä se tuntuu?
”No, pahalta”, Riikka vastaa.
Politiikassa on oppinut peittämään tunteensa, vaikka pahalta tuntuisi. Paineensietokyky kasvaa väkisin.
”Jokainen toimii kriisitilanteissa itselleen ominaisella tavalla. Minä pysyn näköjään kohtuullisen rauhallisena. En hyppinyt seinille.”
Valtuustosalista lähdettyään Riikka ajeli hetken autolla päämäärättömästi ympäri Oulua ja vastaili puheluihin. Kotona hän yritti katsella 17-vuotiaan tyttärensä kanssa televisiota, mutta sormet hakeutuivat selaamaan Twitteriä ja iltapäivälehtiä.
”Siinä vaiheessa itkin, kun sanoin tyttärelleni, että nyt voi käydä sillä tavalla pahasti, että menee työpaikka.”
Somekohu syntyy ja leviää nopeasti
Riikka ymmärsi tehneensä virheen samalla sekunnilla, kun sana ihmisroska valahti hänen huuliltaan.
Seuraavina päivinä hän sai kantapään kurssituksen siihen, miten somekohu syntyy.
Paljon ei tarvita. Yksittäiset sanat ja kuvat lähtevät leviämään välittömästi, jos ne synnyttävät sopivan mielikuvan.
Sosiaalisessa mediassa käynnistynyt kuhina alkaa ennen pitkää kiinnostaa myös mediaa, mistä seuraa lisää kuhinaa ja lisää mediahuomiota.
Pian kansa raivoaa kuin luonnonvoima – usein ”kansaksi” tosin riittää muutama tulistunut henkilö.
Tämä käy ilmi Anni Nousiaisen pro gradu -tutkielmasta Somekohun anatomia, jossa hän tutki 77 vuosina 2015–16 julkaistua kohuaiheista verkkouutista.
Nousiainen havaitsi, että kohuun tarvitaan ajankohtainen, polttava puheenaihe ja henkilö, jonka katsotaan toimivan jotenkin väärin. Tulenarkoja ovat aiheet, jotka liittyvät rasismiin, tasa-arvoon, eläinten kohteluun ja lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Yksin sosiaalinen media ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös Nousiaisen sanoin nälkäinen toimittaja, joka tekee kohusta viihdyttävää draamaa.
Lue myös: Nämä kuusi vinkkiä auttavat, kun joudut somekohun kohteeksi
Kriisikonsultti päivystää ympäri vuorokauden
Entinen toimittajan ja mediapäättäjän Harri Saukkomaan perustama yritys Tekir päivystää tällaisten tapausten varalta 24 tuntia vuorokaudessa.
Mielenrauhaa myyvän yrityksen asiakkaista suurin osa on yrityksiä, mutta kahden viime vuoden aikana yhä enemmän myös yksityisiä ihmisiä. Kun Harri kymmenen vuotta sitten aloitti maineenhallintakonsulttina, hän työskenteli yksin. Nyt alaisia on 30.
Päivystystä tarvitaan, sillä sosiaalinen media on tuonut maailmaan valon nopeuden.
”Jokainen ihminen on media. Kaikilla on käytössään puhelin, jolla voi hyvällä tarinalla saavuttaa hetkessä miljoonan ihmisen huomion. Vaikka entisenä toimittajana sydäntäni särkee sanoa näin, ihmisten pitäisi ottaa tämä huomioon ja olla varovaisia.”
Harri yrittää itsekin olla tarkkana puhuessaan julkisesti. Hän on sisäistänyt Nobelilla palkitun psykologin Daniel Kahnemanin havainnon, jonka mukaan meillä on aivoissamme kaksi systeemiä, joilla prosessoimme ajatuksia.
Ykköstasolla ajatus pulpahtaa suusta välittömästi käymättä lainkaan syvemmissä aivokerroksissa. Sekuntia myöhemmin ajatus siirtyy kakkostasolle. Silloin se tulee suusta hiukan mietitymmässä muodossa.
Harri kohtaa työssään jatkuvasti Riikka Moilasen kohtalotovereita, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet valtaisan negatiivisen julkisuuden kohteeksi. Jotkut heistä ovat tavatessa itkuisia, toiset masentuneita, monet vihaisia.
Asiakkaissa on yritysjohtajia, jotka saavat niin vakavia tappouhkauksia, että he kantavat paidanhihan alla hälytysnapilla varustettua turvaranneketta.
Heitä auttaessaan Harri yrittää vahinkojen minimonnin lisäsi toimia peilinä. Se tarkoittaa, että hän pyrkii saamaan ihmiset katsomaan tilannettaan ulkopuolelta.
Helppoa se ei ole. Kenellekään.
”Ortodokseilla on sanonta, että vaikka jalat palaisivat helvetin tulessa, pidä katseesi paratiisissa. Se on hyvä neuvo, vaikka kriisissä on tietysti vaikea nähdä tilanteen yli.”
”On ihmisiä, jotka eivät halua antaa anteeksi”
Riikka Moilanen päätti heti kohun jälkeisenä aamuna lähteä ovesta ulos, vaikka ystävät kehottivat häntä sulkemaan puhelimen ja vetäytymään rauhalliseen paikkaan, esimerkiksi Lappiin.
Hän lähti ensin lenkille, sitten tilaisuuteen, johon oli saanut kutsun aiemmin. Muutaman päivän päästä hän käveli Ylen studioon ja osallistui Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelmaan. Seuraavana päivänä Oulun teatterissa oli ensi-ilta.
”Ajattelin, että sillä tavalla selviydyn. Katson eteenpäin ja pakotan itseni liikkeelle. Lähden ihmisten ilmoille enkä jää yksin suremaan neljän seinän sisään.”
Hän ei edelleenkään häpeä sitä, että sanoi ääneen olevansa huolissaan kadulla asumisesta Oulusta. Sanojaan hän katuu. Ne veivät häneltä myös työn. Pesti terveydenhuoltoalan yritys Pihlajalinnan aluejohtajana katkaistiin puhelimessa heti valtuuston kokousta seuranneena aamuna.
Riikka yritti omasta mielestään vilpittömästi pyytää anteeksi, ensin valtuustossa, sitten somessa ja lopulta mediassa useampaan kertaan.
”Sille en voi mitään, että ihmisiä, jotka eivät halua antaa anteeksi. Minä en enempään pysty. Itse olen elänyt sellaisessa perheessä, jossa ovat vanhat opit, että ei saa antaa auringon laskea vihan päälle. Sitä olen koettanut noudattaa.
Riikka suree sitä, että suurelle yleisölle jää hänestä vääränlainen mielikuva.
”En todellakaan ole mielestäni mikään kylmä porvari, joka katselee heikommassa asemassa olevia alaspäin. Olen ajatellut, että vähintään sellainen käsitys on pakko saada oikaista.”
Alun järkytyksen jälkeen Riikka ymmärtää, että kohuun vaikutti hänen asemansa valtuutettuna ja myös johtotason tehtävä terveysalan yrityksessä.
”Pihlajalinnan piti jotenkin korjata tilanne, vaikka minulle hinta on iso.”
Riikka sai harjoitella ikävää julkisuutta paikallisissa ympyröissä jo ollessaan Oulun sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja.
Tuolloin hallitus teki rikosilmoituksen sairaanhoitopiirin johtajasta, jonka epäiltiin suosineen lähisukulaistaan mittavissa laitehankinnoissa.
Tuon kohun aikaan Riikka mietti ensimmäisen kerran, miten paljon pitää sietää. Ikäviin viesteihin liitettiin myös hänen tyttärensä ja ex-miehensä.
Oman osoitteensa hän otti pois julkisista tiedoista, kun erään toisen valtuutetun kodin seinä töhrittiin.
”Kaikille meille tapahtuu virheitä, mutta poliitikko joutuu käsittelemään omat virheensä julkisuudessa. Kukaan ei pakota lähtemään politiikkaan, eivätkä kaikki sitä kestä, mutta henkilökohtaisuuksiin meneminen on ikävää”, hän sanoo.
Mitä ihmisroska-kohu opetti?
Kun Riikka pari päivää valtuuston kokouksen jälkeen meni kävelemään Isokadulle, mistä kohu sai alkunsa, häntä jännitti.
”Jotenkin vaistosin, että minut kyllä huomattiin, vaikka se saattoihan olla pelkkä tunne.”
Hankalassa tilanteessa auttoi, kun vastaan käveli tuttu pariskunta, joka riensi jo kaukaa halaamaan.
”Olen saanut ystäviltä lukuisia tarjouksia lähteä lenkille tai syömään tai ihan vain juttelemaan. Olen loputtoman kiitollinen näistä ehdotuksista.”
Ihmisroska-sana on marraskuun loppuun asti apulaisoikeusasiamiehen tutkittavana. Hän selvittää kantelun perusteella, onko Riikka noudattanut luottamustoimessaan asiallista, arvokasta ja kunnan asukkaita kunnioittavaa kielenkäyttöä.
Riikka odottaa selvitystä rauhallisesti. Hänen mielestään puhe Oulun valtuustossa on kuluvalla kaudella ylipäänsä koventunut.
Jos ihmisroska-kohusta pitää etsiä myönteisiä piirteitä, hän iloitsee siitä, että se synnytti keskustelua päihdehuollosta niin Oulussa kuin valtakunnallisestikin.
Sitä hän on miettinyt pitkään ja paljon, kenen ehdoilla sosiaalisessa mediassa ja lopulta myös mediassa keskustellaan. Jos hänen möläytyksestään käytyyn keskusteluun on osallistunut vaikkapa 50 000 ihmistä, mitä mahtavat ajatella ne melkein viisi miljoonaa suomalaista, jotka eivät osallistuneet.
”He eivät huuda eivätkä vihaa, ja heitä on enemmistö.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ihmisroskasta puhunut Riikka Moilanen sai kantapääkurssituksen somekohusta – yksi sana mullisti hetkessä koko elämän
Kyllä huomaa, että ko henkilö elää eri maailmassa, kuin arvioimansa ihmiset,
samoin tämä julkaisu äänitorvena elää omassa €-kuplassaan. Ehkä vielä pian
tämäkin kupla puhkeaa ja jopa työttömyys tulee mieleen …
Joo, on se rankkaa, kun ei edes saa kutsua toista ihmistä roskaksi. Anteeksikin pyysi ainakin omilta kavereilta. Mitä sitä nyt niistä ihmisistä, joita roskaksi kutsui? Selvästi edelleenkään ei ymmärrä mitä tuli sanottua. Vähän pitäisi miettiä, ennen kuin suunsa avaa. Luulisi tuollaisessa asemassa olevan ymmärtävän edes sen verran. Toisaalta ilmeisesti totuus sieltä paljastui, vahingossa meni sanomaan mitä muista oikeasti ajattelee. Kotiliesi sitten antaa hänen uhriutua oikein kunnolla. Säälittävää touhua molemmilta, sekä Moilaselta, että tältä lehdeltä.
Kehtaa sitten vielä sääliä kerjätä, miten ihminen voi olla noin ymmärtämätön! Vieläkään, kaikkivoipaisuudestaan, ei ymmärrä edes mitä sanoi, yrittää kömpelösti kääntää asian ’keskustelunavaukseksi! Huutonsa pitää pystyä vastaamaan tuossakin asemassa olevan ihmisen eikä alkaa esittämään uhria.
On itse joka toista haukkuu.
Asiallinen juttu. Kyse ei ole tästä yhdestä ihmisestä ja hänen mokailuistaan vaan enemmänkin siitä, että somessa ihmisistä tulee julmia. Asiat irrotetaan kontekstistaan ja yksittäiset sanat ja meemit kiertävät semmoisella vauhdilla, että viha ja kostonhalu vain lisääntyy. Se on surullinen kehityssuunta.
Tätä ”ihmisroskaa” pitäisi auttaa, eikä haukkua ja viedä sitä viimeistä ihmisarvoa mitä hänellä oli. Tämä mies on varmasti tehnyt elämässään kaikkensa pärjätäkseen elämässä, mutta se ei aina riitä ja huonolla onnella voi olla myös jotain tekemistä sen asian kanssa, että on joutunut asunnottomaksi. Uskon, että tällä miehellä on hyvä sydän, mutta sitä ei olisi saanut romuttaa näin julmasti. On se perkele kumma kun vielä Suomessa lyödään lyötyä. Tämä ”ihmisroska” tuskin on halunnut valita sen tien minkä hän joutuu kulkemaan.
Pettymys, että lehti kirjoitti naisen haastattelun. Toivottavasti laittoi naisen miettimään sanomaansa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Käviköhän ikinä pyytämässä anteeks niiltä kadunmiehiltä, joita solvas..?
Moilasen mielipide kodittomista oli silkkaa fasismia. Siksi ei ole missään nimessä liioiteltua kutsua häntä fasistiksi. Vain fasisti kutsuu heikossa asemassa olevia ihmisiä ihmisroskaksi.