Ihmiset

Jaana Lehtiö lasten aikuistuttua: "Kyllä elämästä saa nauttia ja voi käyttää jopa rahaa ihan itseensä"

Pesän tyhjeneminen on kriisin paikka varsinkin äidille. Ehkä. Mutta ei unohdeta hyviä puolia.

”Matkustaminen kiihtyi kuusi vuotta sitten, kun poika ja tytär muuttivat omilleen. Käymme miehen kanssa kahdestaan rantalomilla, joihin liittyy kulttuurikohteita. Uskonnonopettajien liiton pitkillä matkoilla olemme olleet Japanissa, Kiinassa ja Tiibetissä. Tänä kesänä kiersimme Etelä-Afrikkaa.

Matkoilta jää paljon mieleen muhimaan ja siirtyy siihen, mitä kirjoitan. Tekeillä olevaan dekkariini ujuttautui mafian palkkatappaja lomailtuamme Riminissä ja Venetsiassa.

Olin käynyt luovan kirjoittamisen kurssilla, mutta ensimmäisen kirjan käsikirjoitusta aloin tehdä vasta, kun lapset muuttivat pois. Siihen ihan yksinkertaisesti jäi enemmän aikaa.

Kolmen vuoden aikana olen nyt julkaissut kolme porvoolaisdekkaria, sankarinaan pullaa rakastava komisario Muhonen, ja kolme lastenkirjaa.

Olen hämmentyneenä kuunnellut työkaverien puheita siitä, miten hirveää on, kun lapset lähtevät. Totta kai mukana on haikeutta, alussa ikävääkin, mutta on tässä tässä juhuu-puolikin. Kun meille miehen kanssa kirkastui todellisuus, että voimme olla tästä lähtien ihan miten vaan, avasimme skumppapullon. Elämään tuli hauska uusi tvisti, kuin olisimme taas nuoripari.

Alkuun pidin yhteyttä lapsiin liiankin tiiviisti. Nyt yhteydenpito on normalisoitunut aikuisten tasolle. On tärkeää huomata, että lapset pärjäävät omillaan.

Toisaalta on hauskaa, kun he tulevat käymään. Kokkailemme ja shoppailemme. Kun olemme reissuilla, saamme aina talonvahdin. Kotiin palatessa nurmikot on leikattu.

Lasten huoneet ovat jääneet vähän välitilaan. Tyttären entisessä huoneessa on vielä fanijulisteet seinillä, mutta sinne ovat siirtyneet myös pojan vanhat kirjat ja äidiltäni periytyneitä huonekaluja. Tytär itse on sanonut, että tehkää nyt sille jotain.

Tässä elämänvaiheessa voi ja saa ihan rauhassa tehdä omia juttuja, mitä ne sitten ovatkaan. Huonoa omaatuntoa ei tarvitse kantaa, vaikka meillä naisilla on siihen taipumusta.

Kyllä elämästä saa nauttia. Jopa rahaa voi käyttää ihan itseensä.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/16

Lue lisää tarinoita vanhemmuudesta:

Sari Kaasinen & tytär Kiisa: ”Lähdimme kumpikin kotoa nuorena”

Kaija Juurikkala: Äitiys on pitkä matka

Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”