Janina Fry saattohoiti vahempansa ja joutui poistattamaan rintansa: ”Raskas elämäntilanne vei traumaterapiaan”

Yrittäjä ja malli Janina Fry menetti lyhyen ajan sisällä molemmat vanhempansa ja joutui rintasyöpäepäilyn takia poistattamaan molemmat rintansa. Vaikeuksia ja surua seurasi romahdus ja ymmärrys, ettei siloteltua kuvaa itsestään saa omaksua totena.

Juhlissa loisti glamourkuningatar, mutta sisältä Janina Fry oli uupunut ja tyhjä. Vaikka hän edusti työtehtävissään, hän ei päässyt pakoon lähipiirinsä sairautta ja kuolemaa. Mutta rakennelma täytyi pitää ­koossa, näyttää jaksavalta ja hoitaa velvollisuudet.

Kahden viime vuoden aikana ­Janina, 45, on saattohoitanut isänsä ja ­äitinsä, joutunut putkiremontin ja muutto­kaaoksen keskelle, käynyt läpi rintasyöpätutkimukset, rintojen poiston ja uudelleen rakentamisen ja yrittänyt olla hyvä äiti. Kaiken tämän keskellä Janina romahti.

Janina sai onneksi ammattiapua ja ymmärsi, miten voimia kannattaa palauttaa. Arkisessa elämässä piti kiinni oma rakas perhe: aviomies Mark Fry ja lapset Sophia, 11, ja Brandon, 8.

Kehollisiin muutoksiin entisen missin ja mallin, nykyisen muotisuunnittelijan, oli helppo sopeutua. Nyt 45-vuotiaana koko kansan kaunotar on asettanut tärkeysjärjestyksensä kohdilleen.

Lue myös: Näyttelijä Maria Sid: ”Vaikenin ensimmäisen avioliittoni vaikeista kokemuksista 25 vuotta”

Äiti sai Janinan nuorena

”Äitini sai minut 20-vuotiaana. Hän odotti minua viidennellä kuulla, kun vanhempani menivät naimisiin. He näyttivät itsekin ihan lapsilta.

Äitini oli toisaalta herkkä luonnonlapsi, toisaalta säntillinen. Hän kävi töissä kahdeksasta neljään, mutta minulle jäi kuitenkin sellainen tunne, että äiti jaksoi olla meidän lasten elämässä mukana kaikessa.

Koska äiti oli niin nuori, teimme asioita yhdessä myös silloin, kun olin teini-iässä. Olin 14-vuotias, kun risteilimme äidin, hänen siskonsa ja mummini kanssa. Meillä oli hauskaa, kuten aina äidin puolen sukulaisten seurassa. Kun myöhemmin järjestin omia juhlia, äiti oli mukana. Kävimme yhdessä ulkona syömässä, saatoimme jakaa viinipullon ja juttelimme kaikesta.”

Janina Fry

Vanhemmat menehtyivät

”Isäni oli hankala persoona, mutta silti minulle rakas. Hän sairastui keuhkosyöpään ja kuoli 66-vuotiaana vuonna 2015.

Isästä puhuttiin hautajaisissa kauniita asioita, mutta en tunnistanut kaikkea sanottua. Kauniiden vanhem­pien liian kaunis poika, kuvaili isääni eräs sukulaiseni. Isä oli hirveän levoton. Kun äiti halusi muuttaa Porvooseen, he olivat jo eroamassa, mutta isä muutti silti perässä. Hän ei koskaan oikein tiennyt, mitä haluaa. Selvää on, että helsinkiläisenä hän ei viihtynyt pikkukaupungissa.

Äitini tunsi rinnassaan kovan kohdan vuonna 2012, ja patistin hänet lääkäriin. Luulimme, että syöpä oli jo voitettu, mutta kaksi vuotta myöhemmin selvisi, että se oli uusiutunut ja levinnyt eri puolille kehoa.

Saattohoidin ensin isää vuonna 2015 ja pian myös äitiä vuonna 2017. Etsin tietoa ja ehdotin äidille myös vaihtoehtoisia hoitoja.

Äiti menehtyi 64-vuotiaana. Se oli aivan kauhea tilanne.”

Pakoon surua

”Kun äiti sairasti, myötäelin hänen vierellään. Samaan aikaan tein kirjaa Upeana juhlaan ja minun piti edustaa ja hymyillä juhlissa. Yritin takertua elämään. Mutta vaikka yritin saada välillä ajatuksia pois kauheasta tilanteestamme, ahdistus tuntui möykkynä sisälläni.

Kun vanhempani olivat kuolleet, osallistuin monenlaisiin kissanris­tiäisiin. Vaatemallistollani Janina F:llä oli juhlavuosi. Tuttavat kannustivat, että salli itsellesi hauskuutta, olet sen arvoinen. Mieheni Mark ihmetteli, että arvatkaa vain, onko Janina sallinut.

Tuntui, että minun piti näyttää muille jaksavani ja että minussa on vielä voimaa. Ennen oli niin paljon helpompaa, kun surevilla oli surunauha. Kaikki tiesivät, että rakkaansa menettäneelle pitää antaa rauhaa ja tilaa surra. Ja ehkä itsekin sen käsitti paremmin.”

Lue myös: Lapsensa ja miehensä menettänyt pastori Hilkka Olkinuora: ”Uskon, että näen vielä joskus rakkaani”

Traumaterapia auttoi

”Menetysten jälkeen minulla oli pelottava kokemus: menetin hallinnan tunteen. Kävelin kaupungilla, ja tarkoitukseni oli hoitaa pankkiasioita. Yhtäkkiä tuntui, että en pysty hengittämään ja että lyyhistyn. Minun oli pakko kävellä läheiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri kysyi, onko elämässäni ollut rankkaa. Mietin, mistä aloittaisin. Menetysten keskellä kodissamme oli alkanut putkiremontti. Jouduimme pakkaaman ja suojaamaan tavarat ja muuttamaan evakkoon. Olin aivan ­loppu. Tuntui että räjähdän. Kehoni oli turvonnut surusta, ja olin itkenyt silmäni pöhölle.

Selvisi, että minulla oli ollut paniikkikohtaus, joka johtui raskaasta elämänvaiheesta. Aloin pelätä kohtauksia ja vältellä sosiaalisia tilanteita.

Onneksi sain apua ­traumaterapiasta. Tunteiden käsittely on ollut todella tärkeää. Paniikkikohtaukset liittyivät menetyksiin ja stressiin, enkä ole saanut niitä enää. Silti pelkään yhä kohtaus­ten uusimista, jos nukun ­liian vähän tai syön epäterveellisesti.”

Lue myös: Satu Martikainen löysi avun traumaterapiasta: ”Anteeksianto on liian helppo sana.”

Enää en kaunistele

”Koko aikuis­ikäni alun editoin elämääni julkisuuteen. Minulla on ollut vaiheita, jolloin en ole halunnut päästää ketään pääni sisään. Pyrin vain antamaan tietynlaisen kuvan itsestäni. Se oli kaunisteltu kuva.

On tärkeää olla rehellinen itselleen, jotta ei ala uskoa omiin höpötyksiinsä. Jos kaunistelee elämäänsä liikaa, on helposti sekaisin sen kanssa, mikä lopulta on totta ja mikä ei ja mihin oikeasti kannattaisi keskittyä.

Nyt tärkeintä elämässäni on perhe. Kerron lapsilleni ja miehelleni joka päivä, miten kiitollinen olen ja kuinka rakastan heitä.

Olen myös ymmärtänyt, ettei minun tarvitse esittää kenellekään olevani vahva. Tärkeää on se, että tiedän itse, mitä tunnen. Kirjoitan joka päivä ylös ajatuksiani, vaikka vain muutaman rivin. Se selkiyttää mieltäni.

Seitsemän on tärkeä luku joissakin maailmankatsomuksissa. On jännittävää ajatella, että elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa. Viimeiset seitsemän vuotta olivat elämässäni kauheita. Sitä edeltävät seitsemän vuotta taas olivat runsauden aikaa: sain lapsia. Mitähän tapahtuu ennen kuin täytän 52 vuotta?”

Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa muotisuunnittelija, juontaja ja malli Janina Fry kertoo ajasta äidin ja isän saattohoitajana ja päätöksestään tehdä rintojen poisto sekä uudelleen rakentaminen. Voit lukea koko jutun Kotilieden numerosta 3/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Keskustelu

Paljon Jumalan siunausta Janinalle ! Olet ollut tänään mielessä ja olen rukoillut puolestasi. Itseöni on auttanut raskaissa vaiheissa Jeesuksen rakkaus.

Kommentoi juttua: Janina Fry saattohoiti vahempansa ja joutui poistattamaan rintansa: ”Raskas elämäntilanne vei traumaterapiaan”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X