Ihmiset

Korsossa kasvanut Jenni Pääskysaari Seurassa: ”Muokkaako se lasta, jos näkee, että joku tippuu toistuvasti kännissä parvekkeelta?”

Jenni Pääskysaari kirjoittaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lähiön alkoholinkäytöstä. Nyt hän kertoo Seuralle omasta suhteestaan alkoholiin.

Korsossa kasvaneen juontaja, ohjaaja ja kirjailija Jenni Pääskysaaren autofiktiivinen uutuusromaani Mielen maantiede (Otava) julkaistiin hiljattain. Jotkin romaanin tarinoista Jenni Pääskysaari on keksinyt itse, mutta monet sen tapahtumista ja henkilöistä ovat todellisia.

Yksi osa romaanista käsittelee lähiön alkoholinkäyttöä. Nyt Jenni pohtii Seura-lehden haastattelussa, miten hänen oma suhteensa alkoholiin vertautuu kirjan päähenkilön ajatuksiin.

Jennin romaani alkaa kuvauksella, jossa nuoren, kirjoittajaa muistuttavan päähenkilön palloleikit keskeytyvät mätkähdykseen:

Huttunen oli taas pudonnut kännissä partsilta. Jatkoimme keinupersistä. Sain heitettyä pallon alakautta suoraan Jonen munille, Jenni kirjoittaa romanissa.

Seurassa Pääskysaari paljastaa, että putoileva ihminen oli oikeasti olemassa. Hänen nimensä ei tosin ollut Huttunen.

”Muokkaako se lasta, jos näkee, että joku tippuu toistuvasti kännissä parvekkeelta alas?” Jenni pohtii nyt, vuosia myöhemmin.

Jenni Pääskysaari: ”Koin päässäni olevan jotain vikaa, kun en juo”

Pelon maantieteen päähenkilö pitää humalaisia pelottavina ja arvaamattomina vielä teininäkin. Vaikka lähiöissä alkoholinkäyttö aloitetaan tyypillisesti nuorena, Jennin romaanin päähenkilö lykkää ensimmäisiä päihdekokeilujaan 15-vuotiaaksi saakka. Tytön ensimmäinen kokeilu juomien kanssa ei pääty hyvin.

Yritin nostaa päätäni, mutta se painoi tonnin. Lopulta oikea poski irtosi lattiasta. – – Käänsin varovasti katseeni alas, ja tajusin nousseeni oksennuslammikosta. Omasta yrjöstäni, Jenni kirjoittaa romaanissa.

Seuraavien vuosien ajan romaanin tyttö seisoo bileissä kädessään puoliksi juotu olutpullo. Sitä ei kuitenkaan koskaan juoda tyhjäksi.

”Elämäni olisi varmaan ollut helpompaa, jos olisin osannut mennä porukan mukana. Kärsin pitkään siitä, että koin päässäni olevan jotain vikaa, kun en juo”, Jenni Pääskysaari sanoo Seurassa.

Ajatus siitä, että tunteja vain katoaa elämästä eikä tiedä, missä on, tuntuu Jennistä edelleen pelottavalta. Alkoholi on kuin venäläistä rulettia, hän toteaa Seuran jututssa.

Lue myös: Saila, 60, pääsi päihteistä eroon: ”Vertaistuen avulla raitistuin”

Lapsena oli vaikea unelmoida

Juomisen sijaan Jenni päätti nuorena uppoutua musiikin ja kirjojen avulla toisenlaisiin maailmoihin. Kaikkein eniten Jenni rakasti teininä tanssia, mutta ei koskaan ajatellut, että voisi tehdä sitä joskus työkseen. Ilman sen kummempia päämääriä Jenni jatkoi lapsena aloittamaansa teatteriharrastusta. Tunteiden herättäminen yleisössä oli ihanaa.

15-vuotiaana Jenni päätti hakea Kallion ilmaisutaidon lukioon. Loppu on jo toinen tarina, kirjoittaa Seura-lehti.

”Ei minulla ollut sisäsyntyistä halua olla erilainen tai muuttaa Korsosta pois. Ajatus oli, että ei ole mitään muuta. Minun oli lapsena vaikea unelmoida, oli vain näkökentän kapeus, niin kuin kai monella lähiössä”, Jenni kertoo Seurassa.

Vaikka kokemukset lähiössä jättivätkin jäljen, Jenni haluaa painottaa, ettei Korso ollut pelkästään kamala paikka:

”Näin siellä myös tosi paljon lämpöä ja kauneutta, hyviä juttuja.”

Lue myös Seuran juttu: ”Minun oli lapsena vaikea unelmoida” – Jenni Pääskysaari varttui Korsossa, jossa päihteet, kiusaaminen ja ahdistelu olivat arkipäivää

Kommentoi

Kommentoi juttua: Korsossa kasvanut Jenni Pääskysaari Seurassa: ”Muokkaako se lasta, jos näkee, että joku tippuu toistuvasti kännissä parvekkeelta?”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.