Hyvinvointi

Jenny Rostain, 38, söi masennuslääkkeitä liki 20 vuotta – kertoo nyt, miksi koki niistä eroon pääsemisen tärkeäksi

Näyttelijä Jenny Rostain halusi lopettaa masennuslääkityksen, kun huomasi, ettei ollut tuntenut oloaan onnelliseksi vuosiin. Nyt hän on kirjoittanut kokemuksiaan apuna käyttäen kirjan.

Kuin havahtuisi hereille pitkästä horroksesta. Niin Jenny Rostain, 38, kuvailee tunnetta sen jälkeen, kun hän jätti kuusi vuotta sitten masennuslääkkeiden syömisen.

Näyttelijänä ja kirjailijana tunnettu Rostain aloitti masennuslääkkeiden käyttämisen 14-vuotiaana, kun hänellä todettiin anoreksia. 90-luvulla elettiin masennuslääkkeiden nousukautta, jolloin lapsille ja nuorillekin tarjottiin mielen sairauksien hoidoksi usein masennuslääkitystä.

”Minulle opetettiin teini-iässä, etten koskaan pärjää ilman masennuslääkkeitä. Hyväksyin olevani masentunut, joka ei selviäisi ilman lääkitystä”, Rostain kertoo.

Rostain ehti syödä masennuslääkkeitä liki 20 vuotta ennen lopettamista. Nyt hän on kirjoittanut omakohtaisten kokemustensa innoittamina aiheesta myös kirjan. Irti masennuslääkkeistä (Bazar Kustannus) julkaistiin helmikuussa. Kirjassa käsitellään sekä Rostainin omia kokemuksia että tutkimustietoa masennuslääkkeistä.

Lue myös: Mistä masennus johtuu, ja miten se näkyy? Kysyimme terapeutilta, joka toipui itse masennuksesta

Lääke vei elämästä surut ja ilot

Yli puoli miljoonaa suomalaista saa vuosittain reseptin masennuslääkitykseen. Masennuslääkkeen keskeinen tehtävä on vilkastuttaa välittäjäaine serotoniinin toimintaa ja tasata erilaisia tunnekuohuja.

Masennustilojen lisäksi eri masennuslääkkeitä käytetään muiden psykiatristen sairauksien ja tilojen hoidossa, kuten ahdistuneisuushäiriöiden, pakko-oireisen häiriön, ahmimishäiriön ja pitkittyneen väsymys- ja särkytilan hoidossa.

Lääkitys tasaa kaikkia tunteita. Kun tunnekuohut tasaantuvat, masennusoireiden lisäksi joskus elämästä katoaa myös ilo. Ilon ja onnen tunteiden katoaminen oli yksi keskeisistä syistä, miksi Rostain halusi jättää lääkityksen.

”En ollut onnellinen lääkityksellä. Ja silloin kun tunnemme niin, lähdemme luontaisesti etsimään onnea”, Rostain kertoo.

Hän halusi selvittää, olisiko olemassa toisenlaista elämää.

”Minua auttoi syvä usko, että ilman lääkkeitä voisi olla jotain muuta kuin tämä, että en tunne mitään enkä innostu mistään.”

Lue myös: Masennus vie ilon ja voimat – jos huolestut läheisen mielenterveydestä, ota asia puheeksi pian

Masennuslääkkeiden lopettaminen – mitä sanoo lääkäri?

Masennuslääkityksen kaltainen lääkehoito on lähtökohtaisesti suunnitelmallista, ja sitä ohjaavat selkeät hoitosuositukset, kertoo psykiatrian professori Erkki Isometsä. Isometsä on psykiatrian professori Helsingin yliopistossa ja depression Käypä hoito -suosituksen työryhmän puheenjohtaja.

Isometsän mukaan jo masennuksen hoitoa suunniteltaessa pitäisi jutella yhdessä lääkärin kanssa siitä, mitä hoitomuotoa käytetään ja millainen hoidon toteutus on. Lääkityksen lopettamisesta pitää keskustella aina oman lääkärin kanssa.

Tavallisin malli masennuksen hoidossa on se, että masennuksen akuuttivaiheessa oireet pyritään ottamaan hallintaan lääkityksellä. Kun oireet ovat kadonneet, lääkitystä jatketaan vielä kuusi kuukautta, koska masennuksella on korkea riski uusiutua. Sen jälkeen lääkehoito lopetetaan asteittain muutamien viikkojen kuluessa.

Koska erilaisia masennuslääkkeitä on yli parikymmentä, myös hoidon lopetuksen kesto vaihtelee. Jokaisen potilaan lääkeannos ja herkkyys oireille on erilainen. Siksi tarkkaa kestoa lopettamiselle on vaikea antaa.

Kun masennusjaksoja on toistuvasti, lääkettä voidaan käyttää useiden vuosien ajan ylläpitolääkehoitona, Isometsä kertoo. Silloin masennusoireita siis ennaltaehkäistään.

”Hoidon vaikuttavuutta seurataan, ja se lopetetaan suunnitellusti. Näin hoitosuositus sanoo. Käytännön elämässä tilanne ei aina kuitenkaan mene näin”, Isometsä sanoo.

Lue myös suomenkuvalehti.fi: ”Masennuslääkkeille on annettu väärä nimi” – Edes tutkijat eivät täysin ymmärrä, miksi lääke tepsii masennukseen

Monta yritystä, yksi onnistuminen 

Rostain yritti lopettaa masennuslääkityksen lukuisia kertoja. Hänen kohdallaan lähes jokainen epäonnistuminen johtui vieroitusoireista.

Päässä saattoi tuntua sähköiskunomaisia kohtauksia, vatsa meni sekaisin. Myös mieliala romahti. Rostain tunsi pohjatonta surua, pelkoa ja ahdistusta. Jotain sellaista, mitä hän ei muistanut tunteneensa sairastuessaan masennukseen.

”Raskainta oli se, että en voinut tietää, milloin normaali vointi olisi palannut takaisin. Se tieto hieman helpotti, että aivojeni sähköinen ja kemiallinen toiminta palautuisivat ajan saatossa.”

Vaikka vieroitusoireet poikkesivat Rostainin kokemasta masennuksesta, häntä hoitaneet lääkärit tulkitsivat mielialan romahtamisen masennuksen uusiutumiseksi. Kun hän yritti saada apua unettomuuteen, vaihtoehdoiksi annettiin paluu lääkityksen pariin.

”Koin, ettei masennuksen loppupään hoitoon haluttu osallistua. Se ei voi olla koko totuus, että masennukseni uusiutuu joka kerta, kun lopetan lääkkeet.”

Vaikka lääkitystä muutettiin aina lopetusyritysten välissä, vointi ei muuttunut. Siksi Rostain yritti yhä uudelleen.

”On yleisesti tiedossa, että monien mielialalääkkeiden vaikutus alkaa vasta viikkoja aloittamisen jälkeen, joskus kuukausien. Tiedetään, että lääkkeen vaikutusta voi joutua odottamaan. Mutta kun mennään toiseen suuntaan, niin odotetaan, että mieliala tasoittuu heti normaaliin.”

”Eihän se voi toimia niin, jos se ei toimi lääkitystä aloittaessakaan”, hän jatkaa.

Erkki Isometsän mukaan tavanomainen lääkehoidon lopettaminen sujuu yleensä hyvin. Oireille on kuitenkin riski varsinkin silloin, kun lääkitys yritetään lopettaa äkillisesti vastoin hoito-ohjetta.

”Sitä ei pitäisi tehdä. Lopetus tapahtuu asteittain ja vähitellen”, Isometsä sanoo.

Jos vaikeuksia tulee, lääkitystä jatketaan ja lopettamista yritetään uudelleen pienin askelin. Vuosia kestäneen ylläpitohoidon lopetukseen pitää varata aikaa muutama kuukausi.

”Jos ylläpitolääkehoito on kestänyt vuosia, yhteisymmärryksessä tulisi sopia, miten sitä lähdetään asteittain purkamaan.”

Isometsä muistuttaa, että kroonisen masennuksen uusiutuminen lääkehoitoa lopetettaessa on todellinen riski. Lääkehoitoa lopetettaessa lääkehoidon suojaava vaikutus loppuu, joten oireiden palatessa lääkäriin on syytä olla herkästi yhteydessä. Isometsä myös painottaa, että terveydenhuollon on tärkeää saada palautetta lääkityksen lopettamisesta, jotta hoitoa voidaan parantaa.

Lue myös: Masennus ja syöpä muuttivat machomiehen: nyt hän kirjoittaa haikuja ja meditoi, jos demonit alkavat jyllätä

Onni saapui ryöpsähdellen 

Viimeisellä vieroittautumiskerralla Rostain teki joitain asioita toisin kuin aiemmin. Hän piti hyvinvoinnistaan huolta kirjoittamalla, liikkumalla, meditoimalla ja ulkoilemalla. Myös ruokavalio muuttui.

”Aloin hoitaa itseäni kaikkien aistieni kautta. Tein asioita, jotka alkoivat tuoda minulle turvaa ja ymmärrystä jatkuvuudesta. Hoidin mieltä ja kehoa kokonaisuutena ja sain elämääni valonpilkahduksia.”

Hiljalleen saapuivat ensimmäiset onnelliset päivät. Vähitellen ne lisääntyivät. Hyvät päivät eivät seuranneet toinen toistaan, vaan niitä tuli ennemminkin silloin tällöin, ryöpsähdellen.

Kaikkiaan lääkkeistä irrottautuminen kesti neljä vuotta. Nyt Rostain ajattelee, että masennuslääkitys varmasti auttoi selviämään vaikeista elämäntilanteista, mutta moni asia olisi pitänyt tehdä toisin. Ongelmien juurisyihin olisi pitänyt puuttua aiemmin. Sen sijaan surun lisääntyessä lääkitystä lisättiin.

Traumojaan Rostain alkoi hoitaa vasta psykoterapiassa, vuosia lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Terapiassa Rostain on oivaltanut, että hektisessä yhteiskunnassa ja nykyisellä elämän tahdilla kaikkia keinoja mielen hyvinvointiin ei ehkä käytetä. Hän uskoo, että ihmisellä on enemmän valmiuksia selvitä suruista ja myrskyistä, kun tunteille annetaan tilaa.

”Luulin aiemmin, että tasapainoiseen oloon ei kuulu surun tai pelon tunteet. Nyt olen oppinut hyväksymään, että mukavuuden tunne ei ole normaalin synonyymi. Elämään kuuluu luonnollisena osana kaikki tunteet.”

Tunteita Rostain on joutunut sietämään nyt ihan uudella tavalla. Lääkkeiden lopettamisen jälkeen hän on esimerkiksi kokenut niin voimakasta jännitystä, että hänen on pitänyt näyttelijänä kouluttaa itseään uudelleen.

Välillä Rostain huomaa miettivänsä, millaista elämä olisi ollut ilman masennuslääkkeitä. Jäikö osa kokemuksista ja mahdollisuuksista tuntea kokematta? Ehkä. Nyt päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus. Rostain kokee, että elämä alkoi uudelleen.

”Sain takaisin herkkyyteni, joka minulla oli teini-iässä. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen, että saan kokea kaiken ja osaan nyt myös käsitellä surua.”