Tunnetko Juice Leskisen traagisen tarinan? Ujosta savolaispojasta kasvoi rakastettu muusikko, jolla oli kurja loppu

Juice Leskisestä, ujosta juankoskelaisesta rillipäästä kasvoi suomalaisen rockin kantaisä. Silti tai juuri siksi Juice, kuten niin moni muukin suomalainen nero, sortui viinaan.

Juice Leskinen eli elämänsä Juankoskella ja Tampereella. Suomi-rockin kantaisä ehti paljon 56 elinvuotensa aikana.

Savonmaan Juankoskella syntyi helmikuussa 1950 pikkuinen poika. Perheen esikoistytär oli kuollut pienenä. Myös velipoika oli vakavasti sairas ja kuoli alle kolmevuotiaana hänkin. Pauli Matti Juhani Leskinen pysyi kuitenkin hengissä, vaikka heiveröinen olikin.

Perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa, joista ensimmäinen kuoli niin ikään pienenä. Vain Arttu-veli selvisi elämään.

Pauli oppi lukemaan jo nelivuotiaana, ja isä Heikki opetti pian pojalleen miten kirjastoa käytetään. Savolaisten verbaalikkojen keskellä tämä oppi tarinankerronnan taidon.

Nopeaälyinen poika kuunteli radiota ja luki kirjoja. Antti Heikkisen Risainen elämä -kirjan mukaan paikkakunnalla sanottiin, että ”Leskisen poeka se kuuluu olevan hyvä kielissä ja koko perkele lukemaan”.

Lue myös: Riku Nieminen laihdutti ja lihotti itseään Juice-elokuvaa varten

Paulista tulee Juice

Juice-lempinimensä  taustasta ”Leskisen poeka” on kertonut, että koulukaveri löysi sanan juice englannin oppikirjasta ja alkoi kutsua häntä Juiceksi, vaikka ei edes tiennyt, mitä sana merkitsi. 15-vuotiaana hän alkoi itsekin käyttää nimeä ja eli Juicena loppuun asti.

Juankoski oli mitä mainioin kasvupaikka. Savolaiset kiälen viäntäjät sanoittivat myöhemmin Juicen lauluja. Kotipaikalleen hän tekee kunniaa Juankoski here I come -kappaleellaan.

Ensimmäisellä kesätilillään Juice toteutti haaveensa ja osti Landola-kitaran, joka maksoi 18 markkaa. Kitara kulki mukana joka paikassa, ja Juice opetteli pikkuhiljaa soittamaan ja harjoitteli biisintekoa.

Runoilijana aloittanut sanataituri alkoi kallistua musiikin kannalle. Hän esitti kaveripiirilleen kitaransa kanssa Repe Helismaan ja Irwin Goodmanin ralleja, mutta myös the Beatlesin ja Bob Dylanin kappaleita.
Juice uskoi omaan lahjakkuuteensa, mutta kaipasi naista. Vihdoin löytyi ensirakkaus Anna, sivukylän tyttö, joka tuli rinnakkaisluokalle Juankosken oppikouluun. Seukkaaminen kesti lukion loppuun asti.

Coitus Int -yhtye

Coitus Int keikkaili Tampereen YO-talolla vuonna 1974.

Tekareissa Tampereelle

Vuonna 1969 Juhani kirjoitti ylioppilaaksi. Laiha, ohutlettinen rillipää pääsi opiskelemaan Tampereen Kieli-instituuttiin. Äiti Eini oli onnellinen: pojasta tulee varmasti herra!

Ennen Tampereelle muuttoaan poika käytti kesäpalkkansa tekohampaisiin. Uudella hymyllään hän hurmasi venäjää opiskelevan Pirjon. Englannin kielen kääntäjän opinnot jäivät kuitenkin kesken. Rehtorin kanssa tuli eripuraa, koska Juice tavoitteli akateemista vapautta ja rehtori vaati läsnäoloa luennoilla.

Keväällä 1971 kämppäkaveri vihjaisi Juicelle, että tämän kannattaisi tutustua soittotaitoiseen kaveriin nimeltä Mikko Alatalo.

”Minä olin soittanut rokkibändissä ja tanssiorkesterissakin. Minulla oli enemmän musiikillista pääomaa kuin Jussilla, jonka sointuvalikoima kitaransoitossa oli vielä aika kapea. Mutta ne sanoitukset tekivät kyllä valtavan vaikutuksen”, Alatalo kertoo.

Lue myös: Muistatko ekat kesäfestarit?

London calling

Kesällä Pirjo lähti kieliharjoiteluun Leningradiin, ja Juice ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen opiskelukavereiden kanssa. Lontoosta matka jatkui länsirannikolle Mineheadiin. Heti bussista astuttuaan ryhmä törmäsi paikallisiin hippeihin, jotka raahasivat suomalaiset puistoon laulamaan ja soittamaan.

”Everybody says we sound English. WOW!”, Juice kirjoitti Pirjolle.

Kesäduuni paikallisen lomakeskuksen keittiössä sen sijaan muistutti poikien mielestä helvettiä inhottavan pomon ja kamalien asiakkaiden takia.

Matkan kohokohta oli ensimmäinen palkallinen soittokeikka. Juice päätteli, että jos jengi tykkää heidän biiseistään Butlin’s Holiday Campilla, kyllä niistä tykätään Suomessakin.

Kotiin päästyään Juice kehuskeli tuoneensa rockin Juankoskelle.

Syksyllä Juice oli Pirjoa vastassa Tampereen rautatieasemalla. Hän kertoi kirjoittaneensa rakastetulleen laulun Luonas kai olla saan. Kihlat ostettiin 25.9., ja pariskunta muutti saman katon alle.

Täältä tulee Manserock

Mikko Alatalo tuumasi, että Juicen kannattaa tavata yhteiskuntatieteiden opiskelija Harri Rinne. Rinteen kak­siossa Otavalankadulla perustettiin Los Coitus Interruptus -bändi, joka julkaisi vuonna 1973 esikoisalbuminsa Juice Leskinen & Coitus Int. Osan kappaleista lauloi Mikko Alatalo.

Uutta oli se, että Juice ja Mikko Alatalo loivat tuolloin kumpikin suomenkielistä rockia. Se oli raikasta aikana, jolloin oli laulettu suomalaisia tangoja ja käännösiskelmiä.
Nyt syntyi tamperelainen ilmiö Manserock. Aluksi se ei yltänyt maanlaajuiseksi ilonaiheeksi, vaan varsinkin helsinkiläiset naureskelivat manserockille. Toisaalta Tampereella naurettiin helsinkiläisen Hurriganesin ”englannille”.

Juicen sanoitukset olivat nerokkaita kielipelejä, joissa oli sopivasti ristiriitaa. Vanhempi väki karsasti tietysti rohkeita sanoituksia, mutta sehän oli uuden ajan muusikoiden tarkoituskin.

Kieli-instituuttilaisten fanituksesta alkanut suosio alkoi laajeta kohti kansallista mainetta. Juice piti itseään poikkeusyksilönä ja raportoi kerkeästi jokaisen henkilöönsä kohdistuneen vääryyden, olipa toimijana yhteiskunta, verottaja tai poliisi. Pitkävihaiseksi vittuilijaksikin Juicea mainitaan.

Alatalo, Leskinen

Ystävykset Mikko ja Juice Pispalassa kesällä 1975.

Marilyn ja meidän äiti

Ennen tähteyttään Juice työskenteli liikenteenlaskijana. Siinä hän mietti ihan muuta kuin liikennevirtoja: Juicen aivoissa alkoi syntyä hitti Marilyn. ”Olin nuori ja keuhkoissa kirveli Boston, prylkreemikutreilla keikkui Roston. Sä olit mun nainen, nainen Marilyn.”

Juice on huomauttanut, että Marilyn ei oikeasti ollut hänen seksisymbolinsa. Olihan neito syntynyt samana vuonna kuin hänen äitinsä, siis vuonna 1926!

Maineen myötä mies muuttui. Ennen tupakkaa inhonnut Juice alkoi polttaa. Myöhemmin Juice jäi kiinni hasiksen hallussapidosta ja poltosta.
Paheksunnasta huolimatta, tai sen takia, levyt myivät. Soraääniäkin riitti.

”Muuan Yleisradion ohjelmaneuvostonjäsen totesi niinkin somasti, että Juice Leskisen kaltaisia saastaisia maanikkoja oli maailmassa aivan liikaa”, kirjoittaa Antti Heikkinen.

1975 syntyi yksi Juicen suurimmista hiteistä: Syksyn sävel, jossa katu täytyy askelista ja elämä on kuolemista.
Laulun oli tarkoitus olla protesti Syksyn sävel -laulukilpailun kaupallisuudelle, mutta menetysbiisihän siitä sitten tuli. Sitä on nimitetty Suomen suosituimmaksi leirinuotiokitarakappaleeksi, jossa Toivo Kärki kohtaa Phil Spectorin soundin.

Juice kasvoi paitsi laulajana myös itsetuntonsa kanssa.

”Ujosta ja herkästä nuoresta pojasta turposi isompi ja itsevarmempi mies”, Mikko Alatalo sanoo.

Romeo ja Julia

Naisia pyöri Juicen ympärillä, kuuluisuus kun kiinnostaa. Pirjo vaihtui alaikäiseen Jaana Reinolaan. Jaanan isä ei pitkätukkaista rokkipoikaystävää suvainnut, ja Jaana onkin verrannut seurustelusuhdetta Romeoon ja Juliaan.

Mutta niin vain Jaanakin yllätti miehensä jämsäläisen pankkineidin kanssa sängystä.

Vuonna 1977 Juice avioitui Tarja Leskisen kanssa. Liitosta syntyi tytär Johanna. Isän ja tyttären välit eivät oikein toimineet, ja Johanna vietti rajua huumenuoruutta. Johanna sai ainoan lapsensa vuonna 2006. Juice ehti nähdä tyttärenpoikansa. Johanna itse kuoli vain 31-vuotiaana vuonna 2009.

Hyvin ei käynyt avioliitollekaan, se purkautui vuonna 1987, minkä jälkeen Juice tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. Juicen säveltämässä ja sanoittamassa kappaleessa Kaksoiselämää tämä yksinäisyys kuuluu. Hittihän siitäkin tuli.
Juice avioitui toisen kerran vuonna 1993, nyt Annele Salosen kanssa. Liitosta syntyivät lapset Leevi ja Eeva-Maria.

Eeva-Maria on kertonut, että Juice  oli kyllä hyvä isä, mutta ei osannut keskustella lasten kanssa. Juicella on neljäskin lapsi, avioliittojen ulkopuolella syntynyt poika Joona. Avioliitto Annelen kanssa päättyi vuonna 2002.

Vuonna 2004 Juice solmi viimeisen avioliittonsa, Sari Savikon kanssa. Hän on kertonut, että aviomies oli mitä parhain keskustelija. Myös Juicen erinomaiset kokin taidot saivat vaimolta arvostusta.

Juice Leskinen – valtakunnan ajattelija

Tampere oli Juicelle rakkain kaupunki, Lontoo tuli hyvänä kakkosena. Lontoossa Juice kävi useita kertoja, milloin kavereiden, milloin naistensa kanssa. Matkoillaan hän teki musiikkia, kävi keikoilla ja ryyppäsi. Ja rakasti englannin kieltä.

Tampere puolestaan oli Juicelle rakkauden, rockin ja kaiken hyvän meiningin tyyssija. Hotelli Tampereesta löytyi vuosikausiksi Juicelle oma julkinen olohuone:

”Aulabaari oli legendaarinen kohtaamispaikka, johon vallankin maakuntien soittajat tulivat monesti ihan vain nähdäkseen Juice Leskisen ja pyrkiäkseen hänen pöytäänsä. Joskus se kävi helposti, joskus sitä ei kannattanut edes yrittää”, kirjailija Heikkinen kertoo.

Tampereella Juice sai olla rauhassa, hämäläiset ihailijat kun ihailivat häntä mykkinä kaukaa.

Juicea ihailtiin ja arvosteltiin hiukan katsojakunnasta riippuen. Vuosien mittaan Juice Leskisen biiseistä on kuitenkin tullut virsiin ja kansanlauluihin verrattavia teoksia, jotka yhdistävät kansaa. Hänen huumorilaulunsa naurattavat yhä, mutta vakavammat laulut saavat palan kurkkuun kovemmallekin jätkälle – ja kertosäkeet osataan ulkoa kautta maan.

Antti Heikkinen kertoo kirjassaan, että 40 vuotta täytettyään Juice lakkasi olemasta rocktähti ja ryhtyi valtakunnan ajattelijaksi, jolla oli vapaus sanoa melkein mitä tahansa.

Ja sanojahan Juicella oli riittänyt. Sanojen avulla Juice parhaansa mukaan ompeli maailmankuvaansa laulujen, runojen ja ajatelmien tilkkutäkiksi.

Tamperetalo

Juice Leskisen ja Mikko Alatalon viimeinen yhteiskeikka Tamperetalossa vuonna 2004.

Maisteri ja maisteli

Alkoholin käyttö oli riistäytynyt käsistä 80-luvun loppua kohti. Terveys alkoi pettää ja lähimmäisten anelun jälkeen Juice meni sairaalaan syksyllä 1988. Diagnoosina oli maksakirroosi. Kolme ensimmäistä viikkoa Juice Leskinen oli polttamatta tupakkaa. Välillä hän melkein viihtyi levossa, ja vähitellen kunto alkoi kohentua.

Raittius oli kuitenkin väliaikaista. 1990-luvulla jopa soittokaverit alkoivat väsyä juopotteluun, jonka lomaan katkaisuhoidot toivat vain lyhyitä raittiuskausia.

Juice kertoi juovansa koko ajan: ”Leskisen äidillä on kaksi poikaa. Toinen on maisteri, toinen maisteli.”

Maksakirroosin lisäksi Juice sairasti aikuisiän diabetesta ja munuaisten vajaatoimintaa. Siihen liittyvä dialyysi oli Juicelle pakkohoitoa, ja hän vetkutteli sinne menemistä tyyliin: ”Vielä yksi kalja ja tupakka.”

Risainen elämä -elämäkerran kirjoittanut Antti Heikkinen tiivistää Juicen alkoholinkäytön karusti: ”Juice Leskinen joi itsensä hautaan.”

Klovni heittää veivin

Viimeisiä biisejään Juice Leskinen esitti Mikko Alatalon kanssa Tampere-talon konsertissa marraskuussa 2004. Siellä äänitettiin myös livelevy, joka sisältää kappaleen Klovni heittää veivin: ”Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa Kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain.”

Sama kohtalo koitti Juice Leskiselle kahden vuoden päästä.

Syksyllä 2006 Juice Leskinen jälleen vältteli dialyysiä. Lopulta sairaalaan piti lähteä ambulanssissa. Antti Heikkinen kertoo kirjassaan:

”Ambulanssin saapuessa Juice sai suustaan enää yhden lauseen. Hän katsoi anovasti vaimoaan ja sanoi viisikymmentäkuusi vuotta kestäneen maallisen vaelluksensa viimeiset sanat: Anna viiniä.”

Laulaja-lauluntekijä kuoli 24. marraskuuta 2006 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Tuhkauurna laskettiin Kalevankankaan hautausmaalle.

”Klovni heittää veivin -biisi soi jouluna ensi-iltansa saavan Juice-elokuvan lopputekstien päälle”, Mikko Alatalo kertoo.

”Minä menen. En pelkää toverikuolemaa”, siinä lauletaan.

Lähteenä Antti Heikkinen: Risainen elämä (Siltala).

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 27/2018.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Tunnetko Juice Leskisen traagisen tarinan? Ujosta savolaispojasta kasvoi rakastettu muusikko, jolla oli kurja loppu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X