Ihmiset

Jutta Urpilainen Seurassa: "Lapsen saaminen toi mukanaan jatkuvan huolen"

Oma, kauan kaivattu lapsi on saanut kansanedustaja Jutta Urpilaisen huolestumaan entisestään maailmantilanteesta, selviää Seuran uudesta numerosta. Hän onkin ryhtynyt parantamaan maailmaa rauhanvälityksen erityisedustajana.

Jutta Urpilainen ja hänen miehensä Juha Mustonen adoptoivat keväällä 2016 yksivuotiaan pojan Kolumbiasta. Arki lapsen kanssa on sitä, mitä Urpilainen eniten toivoi ja odotti. Samalla se on asia, joka on yllättäen tuntunut vaikeimmalta.

”Olen tottunut olemaan auktoriteetti, joka sanoo mitä tehdään ja mitä ei tehdä, mutta nyt minulla on kaksivuotias, joka ei pidä auktoriteettiasemaani minään”, Urpilainen sanoo Seuran jutussa.

”Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä ja kasvatusalan ammattilainen. Olen saanut nöyrtyä sen edessä, että kirjatieto on eri asia kuin konkreettinen arki. Juuri kun on saanut jonkin asian hanskaan, niin tulee taas jotain uutta, jonka suhteen huomaa olevansa ihan alkutekijöissä.”

Urpilainen palasi kansanedustajan työhönsä viime talvena oltuaan miltei vuoden vanhempainvapaalla. Hän on huomannut, että kollegat suhtautuvat ymmärtäväisesti siihen, että päiväkodin aukiolo sanelee äidin työaikaa.

”Sitä ei paheksuta, jos kokouksesta pitää lähteä kesken ehtiäkseen päiväkotiin, tai jos aamulla myöhästyy vähän sen takia, että oli hankala aamu. Ehkä se kuvastaa tätä aikaa: lasten hoito on arvo itsessään”, Urpilainen kertoo Seurassa.

Asian kääntöpuolen saavat helposti kokea ne, joilla ei lasta ole. Sekin aika on vielä Urpilaisen tuoreessa muistissa. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että hänhän voisi mennä iltatilaisuuksiin tai kiertää Suomea viikonloppuisin, koska kotona ei ollut velvoitetta.

Lapsen saaminen toi sekä onnen että huolen

Seura kertoo, että Jutta Urpilainen otti tänä syksynä kansanedustajan työn lisäksi vastaan rauhanvälityksen erityisedustajan tehtävän ulkoministeri Timo Soinin toiveesta, koska pestin edellinen haltija Pekka Haavisto on presidenttiehdokkaana.

”Mietin tarkkaan, lähdenkö siihen ja pystynkö hoitamaan tehtävän. Kyseessä on luottamustehtävä, josta ei makseta palkkiota. Se on enemmänkin harrastus. Jouduin miettimään, onko minulla resursseja tässä elämäntilanteessa”, Urpilainen sanoo Seurassa.

Urpilainen on syntyjään maailmanparantaja, mutta nykyisin maailman muuttamisessa on myös uudenlaisia sävyjä.

”Lapsen saaminen on herkistänyt entisestään ja tuonut mukanaan jatkuvan huolissaan olemisen. Tunnen suunnatonta rakkautta ja onnea lapsesta, mutta samalla olen jatkuvasti huolissani siitä, miten pystyn suojelemaan häntä kaikelta.”

Huolen ja herkistymisen takia esimerkiksi uutiskuvat Syyrian sodasta ja Välimeren rannoille huuhtoutuneista hukkuneista lapsista ovat järkyttäneet häntä syvältä.

”Olen tuntenut suorastaan aggressiota siitä, miten tällaista voi tapahtua ja miksi se sallitaan. Koen, että minun on tehtävä se mitä voin tämän lopettamiseksi.”

Lue Seuran koko juttu: Johtamaan tottunut Jutta Urpilainen: ”Minulla on kaksivuotias, joka ei pidä auktoriteettiasemaani minään”